John Galsworthy - Omenapuu

Ulla vinkkasi minulle keväällä tästä John Galsworthyn (1867 - 1933) herttaisesta pikkukirjasesta. Oma lukuajoitukseni hieman viivästyi, sillä omenapuitten kukinta on jo ohi. Mutta kyllä ne kukkivatkin tänä keväänä - kuin ei koskaan ennen.

Frank ja Stella Ashurst matkaavat maaseudulle juhlimaan hopeahääpäiväänsä. On kevät ja omenapuut kukkivat valkoisenaan. Yhtäkkiä maisema tuntuu Ashurstista tutulle: hän on ollut täällä joskus, kauan sitten. Vaimon jäädessä akvarellimaalauksensa pariin, Ashurst kiertelee seutua - ja muistelee.

Mieleen palaa hän itse nuorena kevään huumaannuttamana ylioppilaana, 26 vuotta sitten. Hän oli patikkamatkalla ystävänsä kanssa, teloi polvensa ja joutui jäämään maalaistaloon sitä hoitamaan. Siellä oli kastekatseinen ihana Megan. Kaunis, puhdas, kouluja käymätön tyttö. Ensirakkauden huuma hurmasi Ashurstin ja Meganin. He tapailivat puutarhassa omenapuun alla. Mustarastaat lauloivat, puro solisi ja kuu loi kuunsiltaa.

Heidän ympärillään ja yläpuolellaan kävivät kukat yhä loistavammaksi elävässä asussaan. Heidän huulensa olivat löytäneet toisensa, ja he olivat vaiti. Jos he olisivat puhuneet, olisi kaikki samassa hetkessä muuttunut epätodelliseksi. Keväällä ei ole sanoja, vain solinaa ja kuiskauksia.

Mutta sitten kohtalo johdatti Ashurstin läheiseen kaupunkiin asioitaan hoitamaan. Hän tapasi siellä ystävänsä siskon Stellan. Epäilykset hänen ja eri yhteiskuntaluokkaan kuuluvan Meganin suhteesta piinasivat mieltä. Ashurst vetäytyi, hän hävisi Meganin elämästä. Megan ei ensirakkauttaan pystynyt unohtamaan, suri ja teki lopulta oman valinnan.

Ja menneen nuoruuden kaipuu, polttava ikävä, tuhlatun rakkauden ja ihanuuden tunne ahdisti kurkkua.

Herttainen kevään lumouksen, luonnon hurman sekä ensirakkauden kuvaus. Teksti oli vanhahtavaa, ei siinä mitään. Mutta nuo vaikeasti seurattavat lauserakenteet ja runsaat pilkut! Ehkä syy oli Galsworthin tyylissä, ehkä suomennoksessa. On onni että suomenkieli kehittyy.

Muuta

Luin vuonna 1949 painetun 6. painoksen. Sitä on 67 vuodessa moni lukenut. Mutta minua ärsyttivät runsaat töhertelyt, kirosanat ja hakaristit marginaaleissa sekä alleviivaukset. Jopa Meganin kasvot oli piirroksin pilattu - siksi kansikuvasta vain osa.

John Galsworthy

The Apple Tree 1916

Wsoy

6. painos 1949

'Tekijän luvalla suomennettu'

★★★ Viehättävä ensirakkauden ja kevään kuvaus.

Kirjastosta

New to me Reading Challenge nr 3

Tämän on moni lukenut  - mm. Lumiomena  2015 ja Ulla 2014