29. joulukuuta 2016

Uudenvuoden arvonta


Minulla on ilo tarjota Uudenvuoden arvonnan palkinnoiksi 2 sarjalippua Baba Lybeckin Kirja vieköön! -tapahtumiin Savoyssa. Baban Kirja vieköön! -kirjallisuusillathan ovat osa Suomi 100 -juhlavuotta ja KirjaSuomi 2017 -hanketta. Keväällä näitä upeita iltoja on kolme, samoin syksyllä. Kukin ilta paneutuu huippumielenkiintoisine vieraineen maamme kuvaan - millainen Suomi oli ennen, millainen Suomi on nyt.

Sarjalipulla pääset kaikkiin kolmeen kevään ainutlaatuiseen Kirja vieköön! -iltaan:
ke 18.1.
ke 15.2.
ke 15.3.

Tammikuun tähdet
Illan tähtiä ovat ehdottomasti rouva Tellervo Koivisto ja presidentti Tarja Halonen sekä tähdistöön valitut kirjailijat ja heidän uunituoreet teoksensa. Estradille astuvat kirjailija / toimittaja Anu Partanen, kirjailija Petri Tamminen ja suuri Jörn Donner. Heiltä kaikilta ilmestyy uusi teos tammikuussa juuri Savoy-illan alla. Tässä aiempi postaukseni, joka kertoo enemmän heidän uusista teoksistaan.

Tämä on nopea arvonta. 
Kaksi onnellista voittajaa on selvillä Uudenvuoden päivänä klo 21.00. Osallistu arvontaan kommentoimalla, jätä myös sähköpostiosoitteesi.


Onnea arvontaan 
& tähtien tuiketta lukuvuoteen 2017!


Kyllä näistä aineksista huikea ilta syntyy, vai mitä! Eihän tätä voi millään jättää kokematta! Jos onnetar ei suosi arvonnassa, lippuja myy Lippu.fi.

28. joulukuuta 2016

Lukuvuosi 2016 paketissa

Marras-joulukuun top 5
Luin yhteensä 22 kirjaa, joista top viiteen valikoituivat:

Isabel Allende - Retrato en sepia - Auroran muotokuva 
Carlos Ruiz Zafón - El prisionero del cielo - Taivasten vanki
Tuula-Liina Varis - Että tuntisin eläväni 
Emma Puikkonen - Eurooppalaiset unet 
Pierre Lemaitre - Alex

Vuoden 2016 tilastoja
- 142 kirjaa, 42.496 luettua sivua
- Pisin kirja Almudena Grandes - El corazón helado, 933 sivua
- Lyhyin kirja Poor Richard's Almanack, 77 sivua
- Suosituin lukemani Ernest Hemingway - Vanhus ja meri, 767.491 Goodreads-lukijaa
- Vähiten suosittu Henry Aho - Ukko ja Hyrrä, vain 2 Goodreads-lukijaa
- Arvioideni keskiarvo Goodreadsissa 3,5 tähteä
- Korkeimmalle tähditetty Carlos Ruiz Zafón - El laberinto de los espíritus - peräti 4,51 tähteä!

- Luin 87 kpl naiskirjailijoiden teoksia, 55 mieskirjailijoiden
- Luin 57 kotimaista kirjaa, 85 ulkomaisten kirjailijoiden kirjaa

- Englanniksi luin 3, espanjaksi 12 kirjaa

Ja sitten koko vuoden elämyksellisimpiin
Valinnanvaikeus oli aivan mieletön, sillä lukuvuoden 2016 saldoksi tuli peräti 142 kirjaa. Valitse niistä sitten muutama paras. Yritin muistella kokemaani lukuelämystä heti kirjan luettuani ja käytin sitä tärkeimpänä valintakriteerinä. Päädyin tekemään kaksi top viiden listausta - kotimaiset ja ulkomaiset. Naisvoittoista on elämyksellisimpien kärki.


Kotimaisten kuuma ryhmä

Emma Puikkonen - Eurooppalaiset unet
Marja Björk - Lainaa vain
Leena Parkkinen - Säädyllinen ainesosa
Heidi Köngäs - Dora, Dora
Heidi Köngäs - Hertta


Ulkomaisten kuuma ryhmä

Isabel Allende - Retrato en sepia - Auroran muotokuva
Pierre Lemaitre - Alex
Linn Ullmann - Rauhattomat
Carol Shields - Kivipäiväkirjat
Xiaolu Guo - I am China

Top 5 -listaukset voisivat toki olla myös jotain aivan muuta. Tämä listaus tuntui melko mielivaltaiselta ja alkuvuodesta luettujen sädekehät jo himmeämmiltä kuin tuoreeltaan luettujen.

Helmet-haaste 2016
Kyllästyin kohtien bongaamiseen joskus keväällä ja luin mitä mieli teki. Tutkin mitä kertyi ja 33 kohtaa toteutui. Moneen kohtaan tuli sitten varsin monta luettua kirjaa. Otan osaa myös ensi vuoden haasteeseen, joka muistaakseni julkaistaan uudenvuodenaattona.

Kurjen siivellä -haasteeseen sain kokoon 11 kirjaa.



Ja sitten vaan kohti vuotta 2017 ja uusia haasteita! Suomi100 -juhlavuosi tulee olemaan myös kotimaisen kirjallisuuden suurta juhlaa. 3.1. starttaa mm. kampanja KIRJABLOGIT JA 101 KIRJAA, jossa blogini on mukana.

Sivusto avautuu 3.1.

Toivotan kaikille loistavaa lukuvuotta 2017!

Kurjen siivellä -koonti



Pinon päällimmäinen -blogi haastoi meitä matkustamaan vuonna 2016 kurjen siivellä  Itä-Aasiaan:

'Japanilaisesta ja kiinalaisesta taiteesta tutut kauniit, myyttiset ja majesteettiset kurjet liihotelkoot meidät ensi vuoden lukuhaasteen pariin. Kurki on monelle Itä-Aasiassa hyvän onnen, pitkän iän ja uskollisuuden symboli.'

Kohdealueet olivat Kiina, Japani, Taiwan, Hong Kong, Macao, Mongolia, Pohjois- ja Etelä-Korea. Kirjailijan ei itse tarvinnut olla itäaasialainen, vaan riitti että tapahtumapaikka tai aihe sijoittui Itä-Aasiaan tai käsitteli jollakin lailla itäaasialaista kulttuuria joko Itä-Aasiassa tai muualla.


Oma saldoni on 11 teosta:

Japani 6


Yoko Ogawa - Professori ja taloudenhoitaja ***
Lämmin kuvaus luokka- ja ikärajat ylittävästä ystävyydestä.

Haruki Murakami - Miehiä ilman naisia ****
Murakamimaisen vinksahtaneita novelleja.

Haruki Murakami - Suuri lammasseikkailu ****
Ihastuin Hokkaidon seikkailuihin ja maisemiin.

Haruki Murakami - Maailmanloppu ja ihmemaa *****
Mystinen kahden maailman kuvaus.

Takashi Hiraide - Kissavieras **
Minulle liian eleetön, en oikein saanut otetta.

Minna Eväsoja - Melkein geisha ****
Aivan ihastuttava japanilaisten tapojen kuvaus!


Kiina 4

Xiaolu Guo - 20 Fragments of a Ravenous Youth **
En syttynyt.


Xiaolu Guo - Ufo in her eyes ***
Absurdi kuvaus siitä, mitä mediamyllytys saa aikaan.

Xiaolu Guo - I am China *****
Melkoisen järisyttävä lukukokemus.

Xiaolu Guo - Pieni punainen sanakirja rakastavaisille ****
Hurmaava tarina ja konsepti!


Hong Kong 1

Jean Kwok - Käännöksiä ***
Sitkeä maahanmuuttajatyttö raivaa tiensä huipulle.

Kiva haaste, jota voisi jatkaa myös ominpäin.
KIITOS Sannalle!

27. joulukuuta 2016

Anna-Kaari Hakkarainen - Kristallipalatsi

Mitä yhteistä on 1800-luvulla eläneellä Oscar Wildellä ja tämän päivän lifestyle-bloggarilla? Hakkarainen näyttää meille, että paljonkin - ja käyttää kirjailijasta etunimeä. Oscar oli keikari ja dandy, joka pukeutui näyttävästi ja otatti itsestään taiteellisia muotokuvia - eräänlaisia toisten ottamia selfieitä, joilla loi itsestään mielikuvaa. Ja ennen kaikkea rakensi haluamansa imagon ja maineen. Minua viehättivät kovasti ne lavastukset, joita Hakkarainen pani Oscarin luomaan  sekä ne ajatukset, joita tämä lausui. Ei väliä etten osaa vetää rajaa faktan ja fiktion välille.

Ja sitten tuo nykypäivän täysverinen some-eläin Dora, jonka elämä on täydellistä ja ihanaa, tuoreelta croissantilta maistuvaa ja pioneilta tuoksuvaa. Dora päivittää blogiaan Dora G:n muotokuva useita kertoja päivässä - ja nimi on tietenkin napattu Wilden Dorian Grayn muotokuvasta! Dora näkee elämänsä blogikuvina, ostaa kodin käyttötavaratkin valokuvauksellisuus valintaperusteena ja kuvaa yhtä kuvaa tuntikausia kunnes otos on täydellinen. Merkkivaatteita, merkkiasusteita, täydellisiä kuvia. Lukijoita ei voi pettää, he ansaitsevat parasta ja ilmoittavat sen Doralle tykkäyksillään ja Olet ihana -kommenteillaan.

Hakkarainen kuvaa Doran ajatuksenkulut kerrassaan osuvasti ja satiirisella huumorin pilkkeellä. Mutta Doran kauniin ja siloisen julkisuuskuvan takana piilee myös säröjä: miehensä Paulin kanssa ei mene aivan täydellisesti ja lapsuudessa on sattunut jotain, minkä vuoksi juuret on ollut pakko kieltää. Huvittavinta oli se, kun saatuaan kustannussopimuksen Doran ykkösasia oli suunnitella unohtumaton kirjanjulkistustilaisuus - itse kirjasta viis.

Tässä salaperäisessä Kristallipalatsin kudelmassa esiintyy myös sivistynyt ja menestynyt, mutta yksinäinen Henriikka, Doran ystävätär;  lapsena kiusatuksi tullut eksyneen oloinen Pauliina, joka ostelee pakonomaisesti netistä merkkivaatteita ja haluaisi olla yhtä täydellinen kuin ihailemansa lifestyle-bloggarit; sekä Oscarin ja Talvipuutarhan - Kristallipalatsin lumoissa elävä nukkavieru vanhempi naistutkija. Blogimaailma kuuluu tutkimusaiheeseen, ja niinpä tutkija ryhtyy jopa pakkomielteisesti seuraamaan Dora G:n blogia. Ja alkaa myös imitoida bloggari Doran toimintaa!

Kaiken somen, blogimaailman ja kirjallisuuden keskellä rönsyilee Hakkaraisen rakkaus eri maiden ja eri aikakausien puutarhoihin ja puutarhataiteeseen. Oli aivan pakko googlettaa Lontoon Chrystal Palace, joka toimi maailmannäyttelyn esillepanopaikkana vuonna 1851 ja Helsingin kaupungin Talvipuutarhan arkkitehtuurin esikuvana.

'I have nothing to declare except my genius'
sanoi tarun mukaan Oscar Wilde saapuessaan Amerikan kiertueelleen

Tämä oli aivan hurmaava kirja. Minä pidin asetelmasta Oscar Wilde vs tämän päivän imagonrakentajat eri somen kanavissa ja minua viehätti myös Hakkaraisen kasvitietous. Teksti oli lumoavan kaunista ja sadunomaisen salaperäistä, tosin en ole varma ymmärsinkö kuka kukin oli. Bloggari Doran ajatusmaailma oli kuvattu ihailtavan tarkkanäköisesti ja asioista perillä olevan toimittajan ottein. Lifestyle-blogit ovat itselleni vieras alue, mutta tämä kurkistus oli riemastuttavaa luettavaa. Ihastuin ja haluaisin aloittaa alusta heti samantien!

Toisaalla blogeissa: Katja, Ulla, Jonna, Arja

Anna-Kaari Hakkarainen
Kristallipalatsi
Tammi 2016
****
Kirjastosta

Carlos Ruiz Zafón - El laberinto de los espíritus



Uudenuutukainen ja muhkea, yli 900-sivuinen El laberinto de los espíritus - Henkien labyrintti päättää Zafónin neliosaisen Unohdettujen kirjojen hautausmaa -sarjan. Tähän sivumäärään mahtuu paljon, kenties jopa liikaakin sivujuonia ja uusia henkilöitä.

Eletään aivan 50-luvun loppua ja Zafón yllättää taas. Kun odottaa saavansa lukea tutuista Semperen kirjakaupan ihmisistä, teos alkaakin dekkarijuonella: Francon kulttuuriministeri, Montjuicin vankilan ex johtaja Mauricio Valls on kadonnut, luultavasti kidnapattu. Näyttämölle astuu salaisen poliisin nuori agentti Alicia Gris, parinaan kokenut kapteeni Vargas. Kaunis Alicia on mystinen ja kiehtova persoona, ja myös päällikkönsä Leandron tiukassa talutusnuorassa - syystä joka ei minulle selvinnyt. Alician ja Fermínin tiet ristesivät parikymmentä vuotta aiemmin sisällissodan vuosina Mussolinin pommien jyrätessä Barcelonaa. Pieni Alicia loukkaantui pommituksissa vakavasti.

Ministeri Vallsin katoamistapauksen ympärillä leijuu menneitä hirmutekoja, vankien säälimätöntä kohtelua ja kylmäpäistä eliminointia sekä häikäilemätöntä oman edun tavoittelua. Poliisikunnan keskinäisissä välienselvittelyissä myös uhkaavat kolleegat eliminoidaan silmää räpäyttämättä. Zafón ottaa jännittäväksi sivujuoneksi Francon diktatuurin aikana varastetut lapset, joita on eri lähteiden mukaan kymmeniä tuhansia. Netistä löytyy paljon asiasta kertovia artikkeleita. 

Vasta puolen välin paikkeilla sivuille palaavat aiemmista kirjoista tutut Semperen kirjakaupan henkilöt: Daniel ja vaimonsa Bea, Fermín ja hänen Bernardansa. Mystiset kirjailijat Victor Mataix, David Martín ja Julian Caraix pujahtavat myös kirjan sivuille. Zafónin Barcelona on edelleen synkkä, mystinen ja goottinen. Sumu ja kalpea valo leijailevat pimeillä kujilla, joiden varrella synkät ja rappeutuneet palatsit kohoavat. 

Sivumäärästä huolimatta Zafón onnistui pitämään jännitystä yllä ja tuomaan aina lisää uutta kerrottavaa. Mutta mielestäni tarina oli liiaksi venytetty, kirjailija ei malttanut karsia vaan uuvutti lukijaa liioilla yksityiskohdilla ja toisiaan toistavilla kohtauksilla. Tuntui että tähän oli tupattu jokikinen pöytälaatikossa lojuva juonentynkä. El laberinto de los espíritus ei viehättänyt minua niin paljon kuin aiemmat osat. Mutta tottakai tämä oli luettava ja saatava sielulle rauha - nyt tiedän mitä henkilöille tapahtui! Zafón kertookin heidän elämäntarinoitaan aina 1990-luvulle asti ja monet salaisuudet paljastuvat ja epäselvyydet selviävät. Aivan aukoton Zafón ei kerronnassaan ole, sillä montakin seikkaa jäi edelleen hämärän peittoon.
Zafónilla on kaksoiskansalaisuus ja
hän jakaa aikana Barcelonan ja Los Angelesin  kesken

Zafón on paininut tämän sarjan kanssa 15 vuotta. Ilmeisestikin on esitetty ajatuksia kirjasarjaan perustuvasta elokuvasta tai tv-sarjasta, mutta kirjailija torjuu nämä ajatukset jyrkästi. Hän sanoo kirjasarjan olevan kunnianosoitus kirjallisuudelle ja lukemiselle, filmi olisi pyhäinhäväistys. Mielenkiinnolla jään odottamaan mihin Zafón tarttuu seuraavaksi. Itse toivoisin saavani lukea lisää kiehtovan Alicia Grisin elämänvaiheista.

Aiemmat postaukseni Unohdettujen kirjojen hautausmaa -sarjasta.

Carlos Ruiz Zafón
El laberinto de los espíritus
Planeta 2016 (marraskuu)
***
Omasta hyllystä
Ei vielä suomennettu

24. joulukuuta 2016

Jouluyö, juhlayö # 24


Visit Helsinki / Niclas Sjöblom

24. joulukuuta 1828


On luminen joulu Helsingissä, pitkien mustien viikkojen jälkeen lumi tuntuu miltei lämmittävältä, hiutaleet kuin kipinöiltä kasvoilla. Huoneen nurkassa seisoo kuusi, sakea ja läpinäkymätön, metsän täysi olemus. Oksilla paistavat kynttilät, ei metsää valaisten vaan enemmänkin sen synkkyyttä ilmoittaen. Latvassa tuikkii tavoittamaton tähti. Katosta roikkuu himmeli. 

Jouluyö, juhlayö!
Päättynyt kaik on työ.
Kaks vain valveil on puolisoa
lapsen herttaisen nukkuessa
seimikätkyessään,
seimikätkyessään.


Kun katsoo ulos, miten lumi sataa uusien rakennusten päälle, voisi kuvitella olevansa Berliinissä. Suuressa kaupungissa. Ihmiset vain puuttuvat. Lumi sataa tyhjään kaupunkiin. Helsinki on kaunis kaupunki, jos muistaa olla katsomatta vain tätä hetkeä. Toisaalta lumen peittämä keskeneräinenkin näyttää valmiilta. Kristityn on iloittava tulevasta, mutta tässä ja nyt. Kaikki hyvä seuraa ihmisen mukana, minne hän meneekin. Ja kaikki mikä ei seuraa on tarkoitettu putoavaiseksi.


Jukka Viikilä - Akvarelleja Engelin kaupungista



Kiitän kaikkia lukijoitani ja ystäviäni kuluneesta vuodesta ja toivotan lämpimästi


Hyvää ja Rauhallista Joulua!



Joulukalenteri # 24

23. joulukuuta 2016

Kun joulu on # 23


Kun joulu on

Säv: Otto Kotilainen San: Alpo Noponen

Kun maass´ on hanki ja järvet jäässä ja silmä sammunut auringon,
kun pääsky pitkän on matkan päässä ja metsä autio, lauluton,
käy lämmin henkäys talvisäässä, kun joulu on, kun joulu on.

Ei huolta, murhetta kenkään muista, ei tunnu pakkaset tuikeat,
vain laulu kaikuvi lasten suista, ja silmät riemusta hehkuvat,
ja liekit loistavat joulupuista, kun joulu on, kun joulu on.

On äiti laittanut kystä kyllä, hän lahjat antaa ja lahjat saa.
Vaan seimi, pahnat ja tähti yllä ne silmiin kalleina kangastaa!
Siks´ mieli hellä on kristityllä, kun joulu on, kun joulu on.

Alpo Noponen (1862-1927) ja Otto Kotilainen (1868-1936) olivat ystäviä jo kouluajalta ja opettivat samassa Helsingin Tehtaankadun kansakoulussa.  Kun joulu on -laulun sanat ja sävelmä ilmestyivät vuonna 1901. Otto Kotilainen on säveltänyt myös joululaulun Varpunen jouluaamuna Sakari Topeliuksen sanoihin.

Joulukalenteri # 23

PS
Lumiset maisemat ovat viime vuodelta. 
Nyt etelässä on musta joulu, mutta joulu kuitenkin!

22. joulukuuta 2016

Arkihuolesi kaikki heitä! # 22


Arkihuolesi kaikki heitä

Säv: Leevi Madetoja San: Alpo Noponen

Arkihuolesi kaikki heitä,
mieles nuorena nousta suo.
Armas joulu jo kutsuu meitä
taasen muistojen suurten luo.
Kylmä voisko nyt olla kellä,
talven säästä kun tuoksahtaa
lämmin leuto ja henkäys hellä,
rinnan jäitä mi liuottaa.

Syttyi siunattu joulutähti
yöhön maailman raskaaseen,
hohde määrätön siitä lähti,
viel´ on auvona ihmisten;
kun se loistavi lasten teille,
päilyy järvet ja kukkii haat,
kuusen kirkkahan luona heille
siintää onnelan kaukomaat.

Rantasalmella syntynyt Alpo Noponen (1862-1927) valmistui opettajaksi Sortavalan seminaarista, toimi opettajana ensin Mäntyharjulla ja vuodesta 1894 Helsingissä. Noponen oli monipuolinen kirjallisuusmies, joka runojen lisäksi kirjoitti näytelmiä, novelleja sekä oppikirjoja. Hän toimitti myös Valistuksen Lastenlehteä ja Joulupukki-lehteä. Arkihuolesi kaikki heitä -laulun Noponen kirjoitti kesäasunnollaan Inkoon Mäntylässä kesällä 1916. Se julkaistiin samana vuonna Joulupukki-lehdessä.

Leevi Madetoja (1887-1947) oli pohjoisen poika, Oulussa syntynyt. Tässä mielenkiintoinen hänestä kertova linkki.


Joulukalenteri # 22

21. joulukuuta 2016

Isabel Allende - Retrato en sepia


Vuoden 2016 140. lukemani kirja -
upea päätös hienolle kirjavuodelle!

Retrato en sepia - Auroran muotokuva on muhkea ja hurmaava sukusaaga, kertojana lumoavien tarinoiden mestari Isabel Allende. Hän vie lukijan 1800-luvun lopun monietniseen ja värikkääseen San Franciscoon ja sieltä Chilen kuohuviin ja epävakaisiin polittisiin oloihin. Ei riitä se, että Allende taitaa tarinankertomisen, hän tuntee myös synnyinmaansa historian. Auroran muotokuva tarjoaa romantiikkaa, jännitystä ja uskomattomia ihmiskohtaloita - kaikki tämä huikeassa lukupaketissa.

Kolmikymppinen Aurora del Valle kertoo värikkäästä suvustaan tallentaen muistojaan ja kooten viiden ensimmäisen elinvuotensa palapeliä. Nuo viisi vuotta ovat kadonneet hänen muististaan,  niistä vihjaavat vain pelottavat painajaiset. Auroran äiti kuoli synnytykseen ja tyttö eli aluksi maailman suurimmassa chinatownissa San Franciscossa, äidinpuoleisten isovanhempien hoivassa. Isoisäänsä Taoon tytöllä oli erityisen lämmin suhde. Traagisten tapahtumien seurauksena Aurora tempaistiin äkisti täysin outoon ympäristöön, isänpuoleisen isoäitinsä Paulina del Vallen kartanomaiseen taloon ja ylelliseen elämään.

Allende on mahtava henkilöhahmojen luoja. Aurora sukuineen edustaa etuoikeutettua, rikasta yhteiskuntaluokkaa, mutta ylellinen elämä ja rikkaudet eivät säästäneet henkilöitä elämän tragedioilta: oli sotaa, sairautta, lasten kuolemia, väkivaltaa, uskottomuutta, yksipuolista rakkautta... Sanalla sanoen elämää. Kaiken tämän Allende kutoo lumoavaksi kudokseksi.

San Franciscon vilkas värikkyys ja chinatownin oma maailma heräsivät henkiin. En aikaisemmin tajunnutkaan että sinne oli kultakuumeen jälkeisinä vuosina syntynyt noin valtava kiinalainen yhteisö, omine mafioineen ja pikkutyttöjen orjakauppoineen. Chilen upea luonto hehkui myös silmien alla: jyrkät lumipeitteiset ja vaikeakulkuiset Andit, solisevat vesiputoukset ja vehreät laaksot. 

Chilen yhteiskunta oli patriarkaalinen ja ilmapiiri tiukan katolisuuden kyllästämä. Naisella oli käytännössä vain kaksi vaihtoehtoa: mennä naimisiin ja ryhtyä synnyttämään lapsilaumaa tai sulkeutua luostariin nunnana. Auroran suvussa oli kuitenkin vahvoja, rajoja rikkovia naisia. Isoäiti Paulina del Valle tietenkin, etevä bisnesnainen, joka loi rikkautensa pettämättömällä bisnesvainullaan. Myös Nivea, joka nuoruuden sufragetti-intoilun jälkeen päätyi kuitenkin yli kymmenpäisen lapsikatraan äidiksi. Aurora itsekin rikkoi rajoja: hänestä tuli palkittu valokuvaaja, joka elätti itsensä omalla työllään - täysin ennenkuulumatonta yläluokan naiselle tuon ajan chileläisessä yhteiskunnassa. Aurorasta tuli myös mujer separada, aviomiehestään erossa elävä nainen, sillä Katolinen kirkko ei sallinut avioeroa.

Auroran muotokuva on paksu, vetävä ja lumoava lukuromaani, oikea lukusukkula. Perheen saaga ja henkilöhahmot ovat hienosti luotuja. Ja Allenden kieli on lumoavaa, ihastuttaen taas kerran  ja takuuvarmasti. En ole lukenut teosta Rouva Fortunan tytär, jolle tämä on itsenäinen jatko-osa, mutta ei haitannut ollenkaan. Rouva Fortunan tytär kertoo Auroran äidinpuoleisen isoäidin Eliza Sommersin nuoruuden tarinaa.

Allendesta on innostunut myös Hurja Hassu Lukija

Retrato en sepia
Plaza & Janés 2000
*****
Kirjastosta

Suomennettu nimellä Auroran muotokuva, suomentaja Sulamit Hirvas, Otava 2001
Tuntui hienolta päättää oma runsas lukuvuoteni näin upean tarinan lumoissa!

Tuomas joulun tuopi! # 21

Kuva: Visit Helsinki
Vielä ehtii Tuomaan markkinoille tänään ja huomenna!

Tule meille Tuomas kulta
Tuopa joulu tullessasi!
Tule aatto, joudu joulu,
Sekä Tahvana tavota!
Meill' on leivät leivottuina,
Sekä piiraat paistettuina,
Olut o'ottaa puolikossa,
Viina leroo lekkerissä.
Ompa kystä aitassamme,
Paljon pantua eloa:
Sirkan siivet, torakan koivet,
Permusen peräpakurat.

- Johannes Häyhä:
Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista 1893


Tuomaan lorusta on näköjään useita paikkakuntakohtaisia muunnelmia - tässä toinen:

Tu tänne Tuomas kulta,
tuo joulu tullessas.
Olkikimpu kainalossas,
oluttynnöri olallas.
Nisukakku kämmenelläs,
kynttilä pivon pohjassas.
- En minä teille tule,
teillä on paljon koirija.
- Kyllä koirat kottaan ajan,
penikaiset penkin alle.
Lapsukaiset lavan alle,
kissat kiukaalle killittelemään.

- Jokioinen 1913

Tuomaanpäivän ajankohta ei ole sattumaa, vaan myös talvipäivänseisaus on samana päivänä. Tästä vuoden pimeimmästä päivästä katsottiin alkavaksi myös pesäpäivät, jotka päättyivät jouluna auringon syntyessä uudelleen. Tätä uudelleensyntymän päivää on pidetty myös useiden jumalien syntymäpäivänä. Joulunajan vanhoista viettotavoista löytyy hyvää luettavaa  Kustaa Vilkunan kirjasta Vuotuinen ajantieto, josta on otettu jo 24 painosta.


Itselleni tämä päivä on ikimuistoinen, sillä nuorin poikani syntyi Tuomaanpäivänä. 
Sen joulun paras joululahja ❤︎

Joulukalenteri #21

20. joulukuuta 2016

Loppusoinnun kaikuja # 20


Varjojen kujat Reykjavikin yössä,
teräs hehkuu hyisiä aikoja.
Komisario Bordelli rustaa
vihan ja katkeruuden esseitä
loppusoinnun kaikuessa kalmistossa.

Arnaldur Indridason - Varjojen kujat
Arnaldur Indridason - Reykjavikin yöt
Silvia Avallone - Teräs
Fred Vargas - Hyisiä aikoja
Marco Vichi - Komisario Bordelli
Antti Nylén - Vihan ja katkeruuden esseet
Alan Bradley - Loppusoinnun kaiku kalmistossa

Toukokuussa Flavian uudet seikkailut Alan Bradleyltä:
Kuolleet linnut eivät laula!



Joulukalenteri # 20

19. joulukuuta 2016

Stonerin tähdistö # 19



Stoner, yksi miljoonista
pienessä kirjapuodissa Pariisissa.
Mitäpä tuuminee suurlähettilään vaimo...
Tämäkin menee ohi kenties...

John Williams - Stoner
Lotta Nuotio - Yksi miljoonista
Stefan Moster - Suurlähettilään vaimo
Milena Busquets - También esto pasará (Tämäkin menee ohi)


Stoner puhutti jo 2015, mutta itse luin sen vasta helmikuussa.
Tänä vuonna lukemistani kirjoista se on Goodreadsissa korkeimmalle tähditetty.
Minulta myös 4 tähteä.


HIGHEST RATED ON GOODREADS
Stoner
by 
4.08 average


Bazar julkaisee helmikuussa John Williamsin teoksen
Augustus.



"Millaista on nousta maailman mahtavimman valtakunnan johtoon ja olla vastuussa tuhansien ihmisten kohtaloista? John Williamsin kolmas kiitetty romaani Augustus kertoo Rooman valtakunnan perustajasta ja ensimmäisestä keisarista. Kuvitteellisista kirjeistä, päiväkirjamerkinnöistä ja muistelmista koostuva romaani tuo lähelle Gaius Octaviuksen, tulevan keisari Augustuksen elämän ja myös henkilökohtaisen puolen. Romaani kuvaa kiinnostavasti Rooman valtataisteluja, juonitteluja ja poliittisia kriisejä, mutta myös Gaius Octaviuksen perhettä, ystäviä ja vihollisia."

Joulukalenteri # 19

18. joulukuuta 2016

Yoko Ogawa - Professori ja taloudenhoitaja

Vuonna 1962 syntynyt Yoko Ogawa on Japanissa erittäin arvostettu kirjailija. Professori ja taloudenhoitaja on hänen 40 teoksestaan kansainvälisesti menestynein ja ensimmäinen kirjailijalta suomennettu.

Yksinhuoltajaäiti toimii Akebonon osuuskunnan palkkalistoilla taloudenhoitajan töitä tehden. Hankalana asiakkaana tunnettu Professori on hänen seuraava autettavansa. Professori on yli kuusikymppinen vanha mies, jonka muisti toimii vain 80 minuutin pätkissä. Hänen muistinsa vaurioitui parikymmentä  vuotta sitten liikenneonnettomuudessa ja kaikki tuon päivän jälkeiset tapahtumat pyyhkiytyvät kerta toisensa jälkeen pois hänen muististaan.

Ogawa kuvaa vähäeleisesti ja ymmärtävästi, miten mahdottomia tilanteita muistin horjuvuus aiheuttaa Professorille ja hänen taloudenhoitajalleen. Joka aamu tutustuminen alkaa uudestaan kengännumeroa tai muuta faktaa kysymällä; taloudenhoitajan on myös pakko sietää Professorin muistilappujen liputtamaa nuhjuista ulkonäköä ja ihmisten toljottavia katseita.

Mutta Professorin nerokkaissa aivoissa on säilynyt rakkaus alkulukuihin ja matemaattisiin lausekkeisiin - sekä kyky käyttää ja ymmärtää niitä. Professori alkaa vaivihkaa opettaen johdattaa myös taloudenhoitajaansa matemaattisten lausekkeiden kauneuden äärelle. Professori tuntuu piristyvän tutustuessaan taloudenhoitajan 10-vuotiaaseen poikaan, jonka hän nimeää Juureksi neliöjuuren mukaan. Hän määrää pojan tulemaan koulun jälkeen äitinsä työpaikalle ja alkaa valvoa pojan läksyjen tekoa. Hän huolehtii ja hätäilee myös kovasti pojan terveydestä ja hyvinvoinnista. Kolmikon välille kehittyy lämmin ystävyys muistilapuista, mustasukkaisesta kälystä ja muista hankaluuksista huolimatta. Heitä yhdistää rakkaus lukuihin ja matemaattisten kaavojen kauneuteen sekä baseballiin, etenkin nimekkääseen pelaajaan, Enatsuun.

Tarina on herttainen kertomus siitä, miten ystävyys, ymmärrys ja lämmin välittäminen eivät tunne  luokka- tai ikärajoja. Kovia kokeneesta yksinhuoltajaäidistä löytyi viisautta ja paljon sitkeyttä. Ogawa muistutti meitä siitä, että muistisairaan tietoisuudesta löytyy inhimillisiä ja toimivia tasoja kunhan vain jaksaa olla kärsivällinen hänen kanssaan. Isätön Juuri sai tukea ja hellyyttä odottamattomalta taholta, ja Professori jäi elämään hänen muistiinsa iäksi. Matematiikasta kiinnostunut ja yhtälölausekkeita sujuvasti lukeva  lukija saa kirjasta varmastikin paljon irti. Itselleni ne olivat hepreaa. 

Liikuttava, rauhallinen ja eleetön. Tyylikäs ja ihastuttava. Kaunis suomennos. Kuitenkin malttamaton länsimainen mieleni kaipasi tarinaan enemmän tapahtumaa. Koin kirjan paikoin yksitoikkoisen puuduttavaksi. Sama juttu oli keväällä lukemani Takashi Hiraiden Kissavieraan kanssa. Japanilainen tapa ilmaista asioita vaatinee kohdallani totuttelemista. Tämä vähäeleinen ja kauniisti kerrottu ja tarina olisi mielestäni ollut enemmän edukseen vaikka pitkähkönä novellina. 

Toisaalla blogeissa: Ulla, Takkutukka, Kirjaluotsi

Yoko Ogawa
Hakase no Aishita Sushiki 2003
Professori ja taloudenhoitaja
Suomentanut Antti Valkama
Tammi 2016
***
Kirjastosta

Herttaisen rauhatonta # 18


Punainen on joulun väri!


Aasiassa punainen liitetään mielikuvissa iloon - Euroopassa voimaan, rakkauteen ja intohimoon. Romanttisissa tilanteissa punainen lisää seksuaalista houkutusta. Punainen symboloi myös aggressiivisuutta, vaaraa ja kuolemaa. Punainen on myös vasemmistolaisten aatteitten väri.

Minun silmissäni tuikki punaista mm. näitten kirjojen parissa - tosin ei sanonnan sananmukaisessa merkityksessä, sillä kaikki olivat loistavia 3-5 tähden kirjoja:

Heidi Köngäs - Hertta*****
Linn Ullmann - Rauhattomat*****
Chinua Achebe - Kaikki hajoaa****
Hannele Mikaela Taivassalo - In transit****
Xiaolu Guo - Pieni punainen sanakirja rakastavaisille***

Runoksi puettuna:

Herttaisen rauhatonta
kun kaikki hajoaa.
Pieni punainen sanakirja rakastavaisille
mukanani in transit.



Joulukalenteri # 18

17. joulukuuta 2016

Novellimaratoonausta sekatekniikalla

Lupasin lukea Ompun novellimaratonissa minimissään 4 novellia. Otin nämä neljä teosta esille ja villin vallattomasti avasin kirjat keskeltä, sieltä minne sormi osui. Sattuma siis valitsi mitä luin. Luen ja bloggaan varmaan myöhemmin näistä kirjoista perusteellisemmin, nyt ensivaikutelmiani maratoniin lukemistani novelleista.



SusuPetal
Pellen muotokuva
BoD - Books on Demand 2012
Luin 11 novellia

Kirjan esittelyteksti:
"Synnyin suupielet alaspäin. Äitiä itketti, kun ei saanut minua nauramaan. Isä keksi kääntää minut ylösalaisin, äidin kyyneleet kuivuivat. Hassu vauva, he sanoivat, kun opettelin seisomaan päälläni. Pellen muotokuva on tarinakokoelma elämän erinomaisista eriskummallisuuksista. Tavanomaisessa tylsyydessä itää tarinan siemen ja kun arkea katsoo suurennuslasin läpi, elämä on kaikkea muuta kuin mielenkiinnotonta. Näissä tarinoissa ei mikään ole sitä, miltä näyttää tai juuri päinvastoin. Iloa, hilpeyttä, surua, kolkkoutta, kaikkea löytyy näissä vinksahtaneissa ja hulvattomissa tarinoissa."

SusuPetalin novellit ovat erittäin lyhyitä mininovelleja. Teksti on minimalistista ja lyhyydessään paljon ilmaisevaa. Susu ei tarvitse paljon sanoja kertoakseen tai luodakseen tunnetiloja ja vaikutelmia. Novelleissa vilahtelee ahdistus, masennus, väsymys ja kipu - mutta myös toivo, ilo ja absurdi huumori. Kirjan novellit on jaettu kahden otsikon alle: Muiden kertomaa ja Minän kertomaa. Minä ihastuin näihin täysillä! Novelleissa on myös runon tai aforismien kaltaisia osuuksia, kertakaikkisen hienosti ilmaistuja ajatuksia.

Tomua
Haluaisin muistaa
Pellen muotokuva
Hassuttelen houkuttelematta, enkä kerro, että se on tietoisuutta siitä, että loppujen lopuksi millään ei ole väliä. Ei helvetti lopu, se vain muuttaa muotoaan. Vain yksi on varmaa. Olemisen mitätön turhuus.
Totinen lapsi
Haluan jäädä tähän. Tähän tilaan, tähän paikkaan. Täällä kukaan ei vaadi minulta mitään. Täällä minun ei tarvitse osata kaikkea. Täällä saan olla se, jota en aikanani saanut olla. Lapsi. Se totinen lapsi, joka väkisin laitettiin hymyilemään.
Masennus on ekoteko
Niin minä positiivisuus sinulle laulan

---


David Foster Wallace
Novelleja kokoelmista Girl with Curious Hair 1989 ja Oblivion 2004
Kummatukkainen tyttö
Suomentanut Juhani Lindholm
Siltala 2016
Luin 2 novellia

Satunnaisotanta osui novelliin Unohdus, jossa Randy istuu puoliappiukkonsa kanssa ukkossateelta suojassa golfklubin kahviossa ja tuskailee synkkää  aviokriisiään. Kriisin syynä tuntuu olevan hänen "kuorsaamisensa", mutta vaikuttaako tytärpuolen muuttaminen opiskelupaikkakunnalle myös jotain? Vaimo Hope on kuorsaamisesta äärimmäisen tuohtunut, Randy itse väittää ettei ole edes nukahtanut kun vaimon syytös ja ärähdys jo alkavat makuuhuoneessa lentää.

En ole Foster Wallacea ennen lukenut, mutta sanonpa että voi herranjestas! Jouduin keskelle keski-ikäisen Randyn hengästynyttä vuodatusta ja kakofonisten ajatustenvirtojen poukkoilua asiasta toiseen. DFW tuntuu unohtaneen pisteitten olemassaolon, sillä lauseet senkun jatkuvat. Komiikka oli hulvatonta, ja monin paikoin repesin. Tekstissä vilisi mainintoja 'meidän Audreystämme', Hopen tyttärestä ja Randyn tytärpuolesta, joka on passitettu toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Hope tuntee itsensä rupsahtaneeksi nuoren hehkeän tyttärensä lähellä, Randyssä tytär taas herättää seksuaalisia kuvitelmia. Ota tästä sitten selvää, mikä totta, mikä ei. Oliko koko kaamea riitaprosessi vain unennäköä?

Hämmästyttävää miten Foster Wallace pystyi juoksuttamaan sanoja pitkiksi lauseiksi, joitten väliin sitten iski lyhyen. Mainiolta tuntui!

Toinen lukemani Foster Wallacen novelli oli Älä koskaan sano.
Rouva Tagus ja herra Labov ovat molemmat iäkkäitä leskiä. He asuvat ankeissa ja kylmissä asunnoissa samassa talossa ja lapseton herra Labov on pitänyt rouvan kahta poikaa Lennyä ja Mikea kuin ominaan. Nyt Lenny on lähettänyt äidilleen postissa "tiedonannon", jossa sanoo että intohimo vaimoon Bonnieen, kolmen lapsensa äitiin, on mennyttä,  intohimo sykkii nyt nuorelle Carlinalle  - - - joka on pikkuveljen tyttöystävä! 
Foster Wallace kuvaa tavattoman hienosti leskien välistä ystävyyttä ja surkuhupaisaa keski-ikään tulleen Lennyn järjetöntä öynähtämistä. Pidin valtavasti, hieno ja koskettava tarina. Ja wau miten kirjoitettu!



Mika Waltari
Nainen tuli pimeästä ja muita novelleja
1. painos 1943
Omani 3. painos / Wsoy 1994
Luin 2 novellia

Olen joskus lukenut tämän kokelman kokonaan, tosin en siitä paljon enää muista. Novellit on jaoteltu neljän alaotsikon alle: Poikia, Päivä paistaa, Maa, Kaupunki ja Tuolta puolen.

Huutokaupassa vuodelta 1937
Vuokraajan vaihtuessa Pellonperän tilalla on huutokauppa, jossa myydään sekä karja että irtain. Köyhä nuori orpopoika ilmaantuu ja huutaa itselleen halvalla hienon lehmän. Kylän rikkaat isännät tästä hermostuvat, erityisesti Vanhatalo. He vähättelevät poikaa ja yrittävät saada kaupan mitätöityä. Mutta pikkuhiljaa isännät alkavat kunnioittaa tätä aloitteellista nuorukaista, jopa apuaan tarjoten. Opetus: rehellisyys ja uutteruus 'maan perii'- perisuomalaiseen tapaan.

Hiilet hehkuvat vuodelta 1935
Kirjailija (Waltari itse?) istuu työhuoneessaan kirjoittamassa kepeää joulukertomusta johonkin aikakauslehteen. Mutta hänen on tavattoman vaikea saavuttaa oikeaa, lempeää joulutunnelmaa, sillä hyvin synkät ja julmat maailmankuvat vyöryvät hänen mieleensä. Tuska ja ahdistus maailmantilasta mielessään kirjailija vihaa itseään joutuessaan keskittymään rahan vuoksi keveään 'hömppään'. Tämä oli hieno ja hyvin dramaattinen novelli kirjailijantyön ristiriidoista.

Neljäkymmentäkahdeksan vierasta ikkunaa punaisessa tiiliseinässä oman ikkunani takana. Neljännesmiljoona ihmistä ympärilläni. Vihaa, nälkää, vallanhimoa, surua, rakkautta, valhetta. Jokaisessa ympärilläni ja itsessäni. (...)  Olisi niin onnellista, niin kevyen huoletonta ja hauskaa olla kiltti, vanha joulupukki, vaikka naamion alla piilisivätkin onnettomat kasvot. Miten saattaakaan joskus janota rauhaa, lepoa ja unta.

---

Raija Siekkinen
Novellit
Otava 2007
Luin 2 novellia

Tämä Raija Siekkisen kootut on ollut jo jonkun aikaa kirjastosta lainassa ja olen muutaman lukenut alkupäästä. Tähän kirjaan on koottu Siekkisen 8 (kaikki?) novellikokoelmaa ajalta 1978 - 2003. Nyt sormeni osui kokoelmaan Metallin maku vuodelta 1992, josta luin seuraavat kaksi:

De Gaullen räätäli
Peter ja Anne viettävät vuoden Ranskan puolella Rivieralla. He tutustuvat vanhempaan pariskuntaan Henriin ja Ireneen. Nämä eivät ole naimisissa, vaikka Henri lupaa alituiseen viedä naisen vihille. Henri on törkeä omaan napaansa tuijottaja, joka käyttää onnetonta Ireneä hyväkseen.

Tekohengitystä
Tämän novellin päähenkilö on ihme kyllä mies. Mennessään hankkimaan lääkäritodistusta ajokorttia varten, mies kohtaa omituisen lääkärin, joka puhuu siitä että jokaisella ihmisellä on Salaisuus. Lääkärissäkäynti suistaa miehen hiukan raiteiltaan.

Totta puhuakseni en jaksanut / ehtinyt paneutua Siekkiseen kunnolla. Nyt ja aikaisemmin lukemani perusteella hänen novelleissaan on alakuloinen pohjavire. Vaatii paneutumista ennenkuin osaan lausua niistä tämän enempää.


Novellihaasteen saldo karttui 17 novellilla, kokonaissaldo nyt 72

Täytyy sanoa, että tuli tartuttua keskenään hyvin erilaisiin novellisteihin. Mika Waltarin hiukan vanhahtavassakin tekstissä on hurmaa, Susupetalin minimalistisessa tekstissä viehätystä, David Foster Wallace hurvittelee sitten hurjasti ja hulvattomasti aivan omalla tyylillään ja Raija Siekkinen tuntee naisen sielunelämän. Aikasten kiva lukurupeama!

Kiitokset Ompulle inspiraatiosta ja hyvin valitusta ajankohdasta
- mitäs sitä muuta hommaa joulun alla olisikaan kuin lukea :)

Addictiota ja novellimaratoonausta # 17


SEIMEN LAPSI
Kamarikuoro Addiction joulukonsertti tänään la 17.12. klo 18.00
Käpylän kirkko (Metsolantie 14, Helsinki).


Ai, miksikö mainostan tätä?
No siksi että Addictio on hieno kuoro ja poikani Harri laulaa siinä :)
Konsertissa Addictio esittää johtajansa Elisa Huovisen johdolla perinteisiä suomalaisia joululauluja (Sibelius, Kuula, Madetoja, Palmgren) sekä saksalaista, puolalaista ja englantilaista joulumusiikkia.
Konserttiin on vapaa pääsy, ohjelma 15/10€.

Sitten taas kirjankansirunoutta:


Nelikätisen soiton mahdottomuus
tuskastuttaa vuosisadan matkustajaa,
mutta Marilynin kallis elämä
löytyy meikkipussin pohjalta.
Jääkaksoset, ne kaksi,
kirjoittelevat pikkuseikkoja kivipäiväkirjoihinsa.

Anders Neuman - Vuosisadan matkustaja
Donald Spoto - Marilyn Monroe
Kaisa Haatanen - Meikkipussin pohjalta
S.K. Tremayne - Jääkaksoset
Märta Tikkanen - Kaksi
Carol Shields - Pikkuseikkoja



Nyt on höpinät alta pois ja seuraa
novellimaratoonausta sekatekniikalla!

Joulukalenteri  # 17

16. joulukuuta 2016

Baban kuuma kattaus - Savoy 18.1.


Minulla oli ilo olla kuulemassa Baba Lybeckin ajatuksia tulossa olevista kirjallisuusilloistaan. Baban Kirja vieköön! -kirjallisuusillathan ovat osa Suomi 100 -juhlavuotta ja KirjaSuomi 2017 -hanketta. Keväällä näitä upeita iltoja on kolme, samoin syksyllä. Kukin ilta paneutuu huippumielenkiintoisine vieraineen maamme kuvaan - millainen Suomi oli ennen, millainen Suomi on nyt.

Minua viehätti Baban ajatus ainutkertaisesta elämyksestä. Hän sanoi löyhästi siteeraten jotensakin näin: Haluan että illat ovat elämys, ainutkertainen kokemus, joka on koettava paikan päällä. Iltoja ei nauhoiteta eikä kuvata, ne koetaan siinä hetkessä. Kyseessä on live-tapahtuma, johon ei ole ennalta laadittua tiukan tarkkaa  käsikirjoitusta. Jännitystä on siis ilmassa - se ainutkertaisuuden mahtava tuntu!

Ensimmäinen kattaus 18.1. on todella herkullisen kuuma!
Illan tähdiksi valitut kirjailijat ja heidän uunituoreet teoksensa antavat monta näkökulmaa Suomeen ennen ja nyt. Estradille astuvat kirjailija / toimittaja Anu Partanen, kirjailija Petri Tamminen ja suuri Jörn Donner. Heiltä kaikilta ilmestyy uusi teos tammikuussa juuri Savoy-illan alla. Heidän teoksiaan on mahdollista myös ostaa tilaisuudessa ja saada niihin kirjailijan signeeraus illan päätteeksi.

Ja sitten Estradille astelevat presidentti Tarja Halonen ja rouva Tellervo Koivisto! Kaksi vahvaa vaikuttajanaista, jotka ovat seuranneet Suomen kehitystä aitiopaikoilta. Tellervo Koivistosta kertova elämäkerta / muistelmat ilmestyy tammikuussa Anne Mattssonin toimittamana.

Luvassa on silmin ihasteltavaa ja korvin huokailtavaa kun kirjailijoiden lisäksi ammattinäyttelijät Laura Malmivaara, Taisto Oksanen ja Pekka Strang tulkitsevat otteita iltaan valituista teoksista

Förlaget, Otava, Siltala ja Tammi ovat mukana uutuusteoksillaan ja kirjailijoillaan. Esittelen  nuo neljä teosta tässä lyhyesti:

Jörn Donner
Jörn
ru Förlaget 2017
su Tammi 2017

Donnerin Uusi maamme kirja ilmestyi viisikymmentä vuotta sitten Suomen täyttäessä samaiset vuodet. Kun  toiset viisikymmentä vuotta on kulunut ja 100 vuotta tullut itsenäisyyttä täyteen, on uuden kirjan aika. Donner ryöpyttää terävällä tyylillään maahanmuuttopolitiikkaa, liputustapoja, Nato-kysymystä sekä länsi- ja itänaapuriamme. Länsinaapurimme pärjää komeasti eikä välitä meistä, itäinen taas on epävakaa ja uhkaava eikä jätä meitä rauhaan.

Femtio år efter Nya boken om vårt land och hundra år efter Finlands självständighet är det dags för en ny bok. En paskill, säger författaren. Jörn Donner smädar inte minst landets njugga invandrarpolitik och överdrivna flaggningsseder. Vår västra granne mår präktigt och bryr sig inte om oss, vår östra igen är labil och hotfull och lämnar oss inte ifred. 

Petri Tamminen
Suomen Historia
Otava  2017

Tamminen kierteli ja haastatteli ihmisiä ympäri maata selvittääkseen mitä asioita ihmiset elämästään muistavat ja miksi. Syntyi tammismaisen hauska ja persoonallinen tarinakokoelma. Päivä jolloin Kekkonen haudattiin ja kili kuoli.... Päivä jolloin Viren kaatui Münchenissä ja nousi maankamaralta olympiavoittoon... Nuo hetket vievät kansallisen muistimme ytimeen.

Anu Partanen
The Nordic Theory of Everything: In Search of a Better Life
Harper Collins 2016
Pohjoinen teoria kaikesta: Parempaa elämää etsimässä
Tammi 2017

'Toimittaja Anu Partanen tarkastelee amerikkalaisen ja pohjoismaisen keskiluokan elämää ja nivoo yhteen omia kokemuksiaan, haastatteluja ja huolellista journalistista tutkimustyötä kertoakseen tarinan erilaisten yhteiskunnallisten ratkaisujen vaikutuksista tavallisten ihmisten arkeen ja vapauteen. Partanen tekee selväksi, että pohjoismainen yhteiskunta tukee tämän päivän maailmassa periamerikkalaisia arvoja, kuten vapautta, itsenäisyyttä ja mahdollisuuksien tasa-arvoa, paremmin kuin amerikkalainen malli. Teos sai heti ilmestyttyään hyvän vastaanoton Yhdysvalloissa.



Anne Mattsson
Tellervo Koivisto
Siltala 2017

Mattssonin teoksessa etsitään Tellervo Koiviston lähtökohtia, juuria ja kasvuprosessia. Kuinka hänestä tuli hän? Millaista reittiä hän kulki ennen kuin päätyi korkeimpaan asemaansa, valtakunnan ensimmäiseksi naiseksi vuosiksi 1982-1994? Millainen henkilö oli se, joka seisoi presidentin rinnalla kylmän sodan lopussa ja Kekkosen jälkeisinä vuosina, kun oli Koiviston vuoro hoitaa idänsuhteita? Tämän kirjan käännekohdat eivät sijoitu presidenttivuosiin vaan 1950- ja 60-luvuille.

Tämä teos on kurkistus nuoren Tellervo Kankaanrannan ajatuksiin ja kirjeisiin sulhaselleen Mauno Koivistolle. Paljon ennenjulkaisematonta kuvamateriaalia.


Tilaisuudessa tuli tunne, että kustannusala on valmistautunut Suomen juhlavuoteen hienosti, sillä kevään uutuuksien joukossa on paljon Suomeen liittyvää kirjallisuutta. Kannattaa pitää silmät avoinna!

Kyllä näistä aineksista huikea ilta syntyy, vai mitä! Eihän tätä voi millään jättää kokematta! Kulttuurinnälkäiselle ystävälle oiva joululahja, lippuja myy Lippu.fi.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...