Almudena Grandes - Los besos en el pan

Olen lukenut Grandesilta ennen blogiaikaa novellikokoelman Estaciones de paso ja blogannut kirjasta El corazón helado, josta pidin paljon. Sisällissodan ja menneitten tapahtumien sijaan Grandes ruotii nyt käsillä olevassa kirjassa Espanjan talouskriisiä. Kirjan nimi Los besos en el pan, suomeksi vaikka Siunaa leipää, juontaa juurensa sisällissodan jäkeisiltä köyhyyden vuosilta: kun aterioidessa leipäpala sattui tipahtamaan lattialle, vanhemmat vaativat lapsia nostamaan sen ylös, antamaan sille siunaavan suukon ja panemaan leivän sitten takaisin leipäkoriin.

Kirja kertoo nimettömän madridilaisen lähiön ihmisistä, siitä miten työttömyys ja talouskriisi heihin vaikuttavat. Ihmisiä on valtavasti, ei heistä oikein lukua voinut pitää. On isovanhempia, vanhempia, nuoria ja lapsia, jotka ovat sidoksissa toisiinsa paitsi naapuruuden myös sukulaisuuden tai työtoveruuden kautta. Henkilöiden nimillä ei ehkä väliä olekaan, sillä he edustavat tavallaan eri ihmistyyppejä, jotka koettavat selvitä kriisissä parhaansa mukaan.

Kaikkihan me olemme lukeneet Espanjan ahdingosta, massatyöttömyydestä, korruptioskandaaleista,  oikeusjutuista, ihmisten häädöistä etc. Grandes marssittaa tämän kaiken näkösälle inhimillisine vaikutuksineen. On surkeutta ja epätoivoa, mutta myös kekseliäisyyttä ja toinen toisensa auttamista. Kansalaisjärjestöjen asianajajat puolustavat kodeistaan häädettyjä ja nuoriso valtaa tyhjillään olevia rakennuksia joihin kodittomiksi kadulle häädetyt perheet asettuvat asumaan; isoäiti pystyttää joulukuusen jo syyskuussa piristääkseen perhettään; kampaaja Amalia perustaa kampaamoonsa asiakkailta keräämänsä ruokatarvikevaraston, josta jakaa ruoka-apua nälkäisille; yksi korruptioskandaalissa ryvettynyt nousukas joutuu oikeuteen ja vankilaan; koko lähiö nousee osoittamaan mieltään kun kaupunki uhkaa sulkea terveyskeskuksen; alakoulun opettaja Sofia alkaa jakaa joka päivä sämpylöitä ja ruokaa nälkäisille lapsille...

Useimmat selviytyvät joten kuten, paitsi marokkolainen Ahmedin perhe. Asianajaja ei saa perheen häätöä ja sen jäljiltä jäänyttä asuntolainaa mitätöidyksi ja poika Ahmed löytää netistä sivuston joka värvää nuoria taistelemaan Syyriaan, sillä Ahmed ei halua enää jatkaa kurjuuden leivän siunaamista.

Los besos en el pan antaa kuvan talouskriisin koettelemuksista yksilötasolla, mutta koin sen enemmänkin pamfletinomaiseksi kuin romaaniksi. Tyylin valintaan vaikuttavat varmaan Grandesin reportteritausta ja vasemmistolaiset mielipiteet. Henkilöitä on paljon ja tarina sen vuoksi raskaslukuinen.

Almudena Grandes
Los besos en el pan (ei suomennettu)
Tusquets 2015
***
Kirjastosta

Hay que ser muy valiente para pedir ayuda, pero hay que ser todavía más valiente para aceptarla. Los besos en el pan, una conmovedora novela sobre nuestro presente.

¿Qué puede llegar a ocurrirles a los vecinos de un barrio cualquiera en estos tiempos difíciles? ¿Cómo resisten, en pleno ojo del huracán, parejas y personas solas, padres e hijos, jóvenes y ancianos, los embates de una crisis que «amenazó con volverlo todo del revés y aún no lo ha conseguido»? Los besos en el pan cuenta, de manera sutil y conmovedora, cómo transcurre la vida de una familia que vuelve de vacaciones decidida a que su rutina no cambie, pero también la de un recién divorciado al que se oye sollozar tras un tabique, la de una abuela que pone el árbol de Navidad antes de tiempo para animar a los suyos, la de una mujer que decide reinventarse y volver al campo para vivir de las tierras que alimentaron a sus antepasados? En la peluquería, en el bar, en las oficinas o en el centro de salud, muchos vecinos, protagonistas de esta delicada novela coral, vivirán momentos agridulces de una solidaridad inesperada, de indignación y de rabia, pero también de ternura y tesón. Y aprenderán por qué sus abuelos les enseñaron, cuando eran niños, a besar el pan.