Largo vei sydämeni, se on aivan ihana runokokoelma! Kokoelman 40 runossa näyttäytyy koko ihmisen elämä. On hupaisaa arkipäivän ja kesän kevyttä humppaa; on miehen ja naisen välistä kaunista ja arkista erotiikkaa; on nöyryyttä elämän ja kuoleman edessä. Tiihosen huumori on villiä, pidäkkeetöntä ja vallatonta; herkkyys haurasta ja sieluun löytävää. Tiihonen hallitsee kaikki rytmi- ja tunnerekisterit. Rytmillisissä ja rimmaavissa räkeissä on tuttu tunne ja ne tempaavat mukaansa. Tiihonen säkenöi, ja lukija nauttii! Runot on jaettu kuuteen otsikoimattomaan osioon, mutta minä jaan ne nyt omavaltaisesti kahteen tyyppiin: hupsutteleviin hassutteluihin ja herkkiin sielua koskettaviin.
HUUMORIA
Tähän osastoon kuuluu montakin mainiota, riehakasta ja ilkamoivaa runoa. Pitkän runonsa Largo Tiihonen aloittaa näin:
Hän alkoi kirjoittaa, kun latautui
illan väsymyksen stimula,
ja vavahtaen
sähköistyivät sormet,....
Sitten seuraa monta säkeistöä ja siteeraus Juhana Cajanukselta 1600-luvun lopulta ja runon päätös näin:
... Etzi meno muuttumatoin,
puuttumatoin,
Pyri taiwahan Ilohon!
Tsa tsaba ba diiba duuba, diiba
Tsaba ba baba da duu
Hän nukahti puista pöytää vasten,
vadilla leipää, himmee kuu
Varsin hulvaton parodia on pitkä ja monisäkeistöinen Suuri sammattilainen kesäjuhla:
... Ja tuolla Runoilija,
kaikkeuden kuokkavieras, hattaraisin opponentti
loikoilee marjapensaan alla
yllään virkatoimiensa viriili liplatus,
ohrainen tiedonjyvä kurkussaan
ja säkeitä säkki päässään,
kun koivuissa
ilo peippoina pomppii
Niin leviää sinen suomalainen tieto,
suuri hartaus
kun horisonttiin painuu
Eliaksen emerituspää,
ja kaukana kavala hallinto, herneet nenässään.
Mainio on myös Lausujat - laus, laus, laus!
... Ja eikun lausujat taas että laus laus laus
ja vaikka kriitikot ähkyi: paus paus paus
ja joku saksaksikin raus raus,
paahtoi lausujat suomeksi laus
että laus että laus että laus!
HERKKYYTTÄ
Mm. Juo kanssani, Transsi, Lue minulle paperista, Lue vielä, Lue kauniita sanoja, Sotilas ... Lue minulle nuoruus:
Lue minulle nuoruus, lue haava ja suola
ja muuriseinien
tuskainen spray
kun kaikelle sanotaan ei,
lue silloin se ei
lue etteivät hennoimmat sulat
hiertyisi betoniin,
ja että uhmassaan untuvatakit
kantais syksystä pakkasiin
Ja taas keväästä lue,
lue arvaamaton, iän läike, se lue
ja ajan sumea temperatuuri
kun niin tuskaisen pieni ja suuri
olen minäkin,
yhtä aikaa
iltasatu ja postilla
yhtä aikaa ne lue,
lue unta ja kuolemaa,
Nalle Puhia, Poe’ta
ja sattuman suurta showta,
Lucky Lukea lue
ja lakia
ja lue miksi, minkä takia
vain suuri määrä on suurta
ja vain voima voimassa on
ja miksi maailman lapsissa hakkaa
se pulssi, uneton.
Largon runoissa on rimmaavuutensa vuoksi tuttu tunne tottumattomankin runonlukijan korvaan, mikä sopii sellaiselle, joka vierastaa nykyrunoja vaikeina. Ihastuin kovin tähän kokoelmaan ja aion nautiskella Tiihosen säkeistä ja huumorista ja venkoiluista vielä moneen otteeseen ennenkuin Largo on palautettava kirjastoon.
Äiti, siellä
Siellä, äiti, sinun taivaassasi.
Sano milloin minä sinne muuttaisin
Ne vasket, vanhat harput, virtuaalikahvikonsertit.
En taida tietää kumpaan suuntaan
tuubaa siellä tuuttaisin.
Vaikea lähteä täältä juuri nyt.
On liksapäivä, leijuu ensilunta
ja Nalle Puh on juuri saatu nukkumaan
Tuoreita kipinöitä tuikkii kaupungilla
kun painan otsan kylmään ikkunaan
Ja oksillaan naakkaparvi, tiedäthän:
taas sallitaan yhtä,
toista kielletään.
Niin monen monet katoavat siihen rähinään
Mutta rakkautta, nyt kun yötä vasten vielä nojailen
ja astelet lävitseni, äiti
ruumiiton
mutta rakkautta maan ja taivaan ero, se pikku ailahdus
rakkautta on
__________
__________
Wsoy 2004
*****
Kirjastosta
_______________
_______________
Largo toi Tiihoselle myös Valtion kirjallisuuspalkinnon ja Savonia-palkinnon. Näin todettiin valtionpalkinnon perusteluissa:
"Ilpo Tiihonen yhdistää runoissaan uuden ja vanhan. Hän tiivistää ja soinnuttelee, kiihdyttää ja hidastaa, luo suvantoja joista käsin näkee aina tähtiin asti. Tiihosen runoudessa kaikuu niin loppusointu kuin säröäänikin, erikseen tai rinnakkain. Tiihonen on romantikko, joka ei pelkää herkkiä sävyjä. Mutta häneltä irtoavat myös äkkiväärä sosiaalinen kommentti ja hervoton parodia."
Vuonna 1950 syntynyt Ilpo Tiihonen on tuottelias ja monesti palkittu:
Vuonna 1950 syntynyt Ilpo Tiihonen on tuottelias ja monesti palkittu:
- Valtion kirjallisuuspalkinto, 1981
- Kalevi Jäntin palkinto, 1982
- Rauhankasvatuspalkinto, 1989
- Eino Leinon palkinto, 1991
- Einari Vuorela -runopalkinto, 1997
- Runeberg-palkintoehdokas 2005
- Tanssiva karhu -palkinto 2005
- Savonia-palkinto, 2005
- Kirjallisuuden valtionpalkinto, 2005
- Pro Finlandia -mitali 2005
Oi, sain kokoelman tuoreena sen ilmestyttyä. Innostit tarttumaan kirjaan pitkän tauon jälkeen, siitä kiitos!
VastaaPoistaTämä Largo oli aivan ihana!
PoistaEs una pena -como ya te comenté anteriormente-, la traducción, y más cuando se trata de poemas, yo sufro, porque soy un amante de la poesía, además leyendo entre líneas, me ha parecido una entrada muy didáctica, pero, como no se puede hacer otra cosa, aprovecho para enviarte un cordial saludo.
VastaaPoistaManuel.
Muchas gracias por saludarme Manuel. Verdad es pena que google no traduce... Me encantaron tanto estas poemas, son realmente fántasticos.
PoistaI have not read any poetry in a long while. I will see if my library has this book.
VastaaPoistaI have started to read poems only recently... I'm sorry Nicole, but this is available only in Finnish. A pity.
PoistaKiitos hienosta Runotuokiosta, Riitta! Ihan paras lauantaipäivän avaus <3
VastaaPoistaLargo on ihastuttava! Itsekin olen lisännyt runojen lukemista vasta tänä vuonna. On ollut mielenkiintoista - ymmärtää, ei ymmärrä :)
Poista