Ilpo Tiihonen - Largo

Largo vei sydämeni, se on aivan ihana runokokoelma! Kokoelman 40 runossa näyttäytyy koko ihmisen elämä. On hupaisaa arkipäivän ja kesän kevyttä humppaa; on miehen ja naisen välistä kaunista ja arkista erotiikkaa; on nöyryyttä elämän ja kuoleman edessä. Tiihosen huumori on villiä, pidäkkeetöntä ja vallatonta; herkkyys haurasta ja sieluun löytävää. Tiihonen hallitsee kaikki rytmi- ja tunnerekisterit. Rytmillisissä ja rimmaavissa räkeissä on tuttu tunne ja ne tempaavat mukaansa. Tiihonen säkenöi, ja lukija nauttii! Runot on jaettu kuuteen otsikoimattomaan osioon, mutta minä jaan ne nyt omavaltaisesti kahteen tyyppiin: hupsutteleviin hassutteluihin ja herkkiin sielua koskettaviin.

HUUMORIA

Tähän osastoon kuuluu montakin mainiota, riehakasta ja ilkamoivaa runoa. Pitkän runonsa Largo Tiihonen aloittaa näin:

Hän alkoi kirjoittaa, kun latautui 

illan väsymyksen stimula, 

ja vavahtaen 

sähköistyivät sormet,.... 

Sitten seuraa monta säkeistöä ja siteeraus Juhana Cajanukselta 1600-luvun lopulta ja runon päätös näin:

... Etzi meno muuttumatoin,  

puuttumatoin, 

Pyri taiwahan Ilohon! 

Tsa tsaba ba diiba duuba, diiba 

Tsaba ba baba da duu 

Hän nukahti puista pöytää vasten, 

vadilla leipää, himmee kuu

Varsin hulvaton parodia on pitkä ja monisäkeistöinen Suuri sammattilainen kesäjuhla: 

... Ja tuolla Runoilija, 

kaikkeuden kuokkavieras, hattaraisin opponentti 

loikoilee marjapensaan alla 

yllään virkatoimiensa viriili liplatus, 

ohrainen tiedonjyvä kurkussaan 

ja säkeitä säkki päässään, 

kun koivuissa 

ilo peippoina pomppii 

Niin leviää sinen suomalainen tieto, 

suuri hartaus 

kun horisonttiin painuu 

Eliaksen emerituspää, 

ja kaukana kavala hallinto, herneet nenässään.

Mainio on myös Lausujat - laus, laus, laus!

... Ja eikun lausujat taas että laus laus laus 

ja vaikka kriitikot ähkyi: paus paus paus 

ja joku saksaksikin raus raus, 

paahtoi lausujat suomeksi laus 

että laus että laus että laus!

HERKKYYTTÄ

Mm. Juo kanssani, Transsi, Lue minulle paperista, Lue vielä, Lue kauniita sanoja, Sotilas ... Lue minulle nuoruus:

Lue minulle nuoruus, lue haava ja suola 

ja muuriseinien 

tuskainen spray 

kun kaikelle sanotaan ei, 

lue silloin se ei 

lue etteivät hennoimmat sulat 

hiertyisi betoniin, 

ja että uhmassaan untuvatakit 

kantais syksystä pakkasiin 

Ja taas keväästä lue, 

lue arvaamaton, iän läike, se lue 

ja ajan sumea temperatuuri 

kun niin tuskaisen pieni ja suuri 

olen minäkin, 

yhtä aikaa 

iltasatu ja postilla 

yhtä aikaa ne lue, 

lue unta ja kuolemaa, 

Nalle Puhia, Poe’ta 

ja sattuman suurta showta, 

Lucky Lukea lue 

ja lakia 

ja lue miksi, minkä takia 

vain suuri määrä on suurta 

ja vain voima voimassa on 

ja miksi maailman lapsissa hakkaa 

se pulssi, uneton.

Largon runoissa on rimmaavuutensa vuoksi tuttu tunne tottumattomankin runonlukijan korvaan, mikä sopii sellaiselle, joka vierastaa nykyrunoja vaikeina. Ihastuin kovin tähän kokoelmaan ja aion nautiskella Tiihosen säkeistä ja huumorista ja venkoiluista vielä moneen otteeseen ennenkuin Largo on palautettava kirjastoon.

Äiti, siellä

Siellä, äiti, sinun taivaassasi.

              Sano milloin minä sinne muuttaisin

Ne vasket, vanhat harput, virtuaalikahvikonsertit.

En taida tietää kumpaan suuntaan

                               tuubaa siellä tuuttaisin.

Vaikea lähteä täältä juuri nyt.

                             On liksapäivä, leijuu ensilunta

ja Nalle Puh on juuri saatu nukkumaan

                  Tuoreita kipinöitä tuikkii kaupungilla

kun painan otsan kylmään ikkunaan

Ja oksillaan naakkaparvi, tiedäthän:

                                               taas sallitaan yhtä,

toista kielletään.

Niin monen monet katoavat siihen rähinään

Mutta rakkautta, nyt kun yötä vasten vielä nojailen

ja astelet lävitseni, äiti

                                            ruumiiton

mutta rakkautta maan ja taivaan ero, se pikku ailahdus

rakkautta on
__________

Ilpo Tiihonen - Largo

Wsoy 2004

*****

Kirjastosta
_______________

Largo toi Tiihoselle myös Valtion kirjallisuuspalkinnon ja Savonia-palkinnon. Näin todettiin valtionpalkinnon perusteluissa:

"Ilpo Tiihonen yhdistää runoissaan uuden ja vanhan. Hän tiivistää ja soinnuttelee, kiihdyttää ja hidastaa, luo suvantoja joista käsin näkee aina tähtiin asti. Tiihosen runoudessa kaikuu niin loppusointu kuin säröäänikin, erikseen tai rinnakkain. Tiihonen on romantikko, joka ei pelkää herkkiä sävyjä. Mutta häneltä irtoavat myös äkkiväärä sosiaalinen kommentti ja hervoton parodia."

Vuonna 1950 syntynyt Ilpo Tiihonen on tuottelias ja monesti palkittu:

• Valtion kirjallisuuspalkinto, 1981
• Kalevi Jäntin palkinto, 1982
• Rauhankasvatuspalkinto, 1989
• Eino Leinon palkinto, 1991
• Einari Vuorela -runopalkinto, 1997
• Runeberg-palkintoehdokas 2005
• Tanssiva karhu -palkinto 2005
• Savonia-palkinto, 2005
• Kirjallisuuden valtionpalkinto, 2005
• Pro Finlandia -mitali 2005