Teemana Barcelona: Tuulen varjon reiteillä

Tämä kaupunki on noiduttu, tiedätkö Daniel? 

Se menee ihon alle ja ryövää sielun, eikä sitä edes huomaa.

Esta ciudad es bruja, sabe usted, Daniel? 

Se le mete a uno en la piel y le roba a uno el alma 

sin que uno se dé ni cuenta.

Vietin juuri muutaman päivän Barcelonassa. Kaupunki näytti parastaan ja innoitti minut Barcelona-aiheiseen postaussarjaan. Tunnelmia, näkymiä ja tietenkin kirjoja. Aloitan Zafónin myyttisellä ja goottisella Tuulen varjon reitillä Barrio Góticon sokkeloissa. Netistä löytyy montakin sivustoa aiheesta, myös tapahtumapaikkalistoin. Olin mukana myös opastetulla parituntisella kävelyretkellä. Poimin tähän postaukseen muutamia pysähdyspaikkoja.

Aloitimme retkemme Rambla de Santa Monicalta, aivan Ramblan eteläpäästä. Meitä oli parisenkymmentä Zafónin ihailijaa ja Tuulen varjon lumoamaa, joita hurmaava oppaamme Cristina luotsasi kirjan tapahtumapaikoille. Hän vei meidät kirjan tunnelmiin lukemalla kussakin pysähtymiskohteessa tekstiotteita sekä englanniksi että espanjaksi. Minun lisäkseni mukana oli chileläinen rouva, muut osanottajat tulivat Espanjan eri kaupungeista.

Semperet asuivat kirjakauppansa yläpuolella olevassa asunnossa Santa Annalla, kapealla kadulla, joka lähtee Ramblalta Plaza de Cataluñan eteläpuolelta Via Laietanan suuntaan. Cristinan mukaan kadulla on aikaisemmin ollut vanha kirjakauppa, vaan ei enää. Kuvan puoti löytyi läheiseltä Calle de la Canudalta. Mahtoikohan Semperen puoti näyttää tämän tyyppiseltä?

Oman lisänsä retkemme tunnelmiin lisäsivät kaupungin suojelupyhimystä La Mercèä juhlivat ihmismassat. Kuljimme mm. Plaza de Jaumen läpi, joka oli täpötäysi ja siellä ihmismeren keskellä tanssittiin Katalonian perinnetansseja - las sardanas. Pari kertaa oli ylitettävä myös meluisan ja räiskyvän Correfoc-kulkueen ja ihmismassojen valtaama Via Laietana.

Basilica Santa Maria del Mar

Kaikkien labyrinttien äiti, kätkee synkkään sisimpäänsä kujien vyyhdin, nykyisten ja tulevien raunioiden riutan, johon uhkarohkeat matkalaiset ja kaikenlaatuiset harhautuneet sielut jäävät loukkuun ikiajoiksi, alueen, jonka joku siunattu kartanpiirtäjä keksi paremman neuvon puutteessa kastaa Ravaliksi.

Danielin himoitsema Montblanc

Basilica Santa Maria del Mar on kirjassa tärkeä, samoin tämä kirjakauppa, joka on ystävällisesti jo 12 vuotta pitänyt näyteikkunassaan aina retki-iltoina Danielin himoitsemaa täytekynää. Kävimme myös pienessä shampanjaa tarjoilevassa kahvilassa Calle Montcadalla, jollaisessa mm. Fermín tykkäsi käydä. San Felipe Neri -aukio oli ohjelmassa myös, samoin kuin Els Quatre Gats ja El Ateneo de Barcelona.

Samppanjaa tarjoileva pikku kapakka

Espanjan Sisällissodan aikana San Felipe Neri -aukiolla sai Francon pommituksissa surmansa 42 ihmistä, jotka olivat pääosin lapsia. Aukiolla oli Nurian koti. Tuulen varjossa Zafón ironisoi tätä sanomalla, että aukiolla oli lapsia leikkimässä sotaleikkejä - autuaan tietämättöminä menneistä tragedioista. Cristinan kertomat avasivat muutenkin Tuulen varjoon uusia näkymiä, joita en aiemmin Barcelonan historiaa tuntemattomana osannut arvatakaan.

Els Quatre Gats oli suljettuna Tuulen varjon tapahtumien aikaan, mutta Zafónilla on toki oikeus fiktioonsa. 1900-luvun alussa tässä kahvilassa parveilivat intellektuellit ja taiteilijat, mm. Picasso ja Dali. Itse kävin siellä espressolla. Kahvila on kuulemma vilahtanut myös Pedro Almodóvarin elokuvasa Vicky Cristina Barcelona ja se on ympäri maailmaa tulevien turistien suosiossa.

Plaza Real - Don Gustavo Barcelon koti

Oppaamme Cristina on vetänyt näitä Zafónin Tuulen varjo -kierroksia jo 12 vuotta, mutta ei vieläkään ole omien sanojensa mukaan pystynyt paikantamaan Unohdettujen kirjojen hautausmaata!

Vastaava kävelyretki on varmaankin myös muiden retkienjärjestäjien ohjelmassa. Omani buukkasin Viatorilta. Suosittelen lämpimästi, hinta vain 14 euroa. Cristina kertoi, että myös Enkelipeli-teemaista retkeä on kokeiltu, mutta se ei saanut suosiota. Ehkä joku päivä voimme ottaa osaa Henkien labyrintti -teemaiseen retkeen, sen tulevaisuus näyttää.

Kaupungissa valmistauduttiin Referendum-äänestykseen 1.10. ja juhlittiin siis suojeluspyhimyksen La Mercèn viikkoa. Väkeä ja tapahtumia oli paljon. Mielenosoituksia oli perjantaina 22.9. ja sunnuntaina 24.9. Katalonian lippuja roikkui parvekkeilta, monet kantoivat niitä selässään ja Vote  per ser lliures -lappuja jaettiin.

Olen lukenut kaikki Carlos Ruis Zafónin Unohdettujen kirjojen hautausmaa -sarjan neljä osaa
 - tässä linkki:

La sombra del viento 2001 - Tuulen varjo, Otava 2004
El juego del àngel 2008 - Enkelipeli, Otava 2009

El prisionero del cielo 2011 - Taivasten vanki, Otava 2012

El laberinto de los espíritus 2016 - Henkien labyrintti, Otava 2017

Englanniksi tapahtumapaikoista tekstein ja kuvin

Tuulen varjon kävelykartta

Barcelona-teemalla jatkan parisen viikkoa, toivottavasti viihdytte matkassa mukana.