Minna Canth - Hanna

Tänään juhlitaan Minna Canthia ja tasa-arvoa!

...

Lukuhaastetta emännöi Yöpöydän kirjat -blogi

Canthin Hanna tuli minulle eläväksi viime kesänä Erkka Mykkäsen toimittamassa Jatkuu! -novelliantologiassa. Saara Turusen upea fanifiktio Minna Canthin Hannasta meni ihon alle. Suosittelen lämpimästi, luin sen itsekin nyt uudemman kerran. Pienoisromaani Hanna julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1886.

Canthin Hanna vie 1800-luvun lopun pikkukaupungin, Kuopion porvarispiireihin. Yhteiskunta ja naisen asema näyttäytyvät hyvin toisenlaisina kuin tänään. Tyttökoulun katsotaan riittävän tytöille, tie jatko-opintoihin avautuu vain harvalle. Nuoret tytöt joutuvat alistumaan isiensä tahtoon, aviovaimot miestensä. Kaksinaismoraali on räikeää: miehet saavat ryypätä ja rällätä huorissa tai piikojen sängyissä miten tahtovat, mutta nuoren tytön pitää olla siveä, alistuva ja tarkka horjuvasta maineestaan. Ilmassa leijuu tiukka uskonnollisuus ja ylevät ihanteet.

Hanna on viaton ja puhtoinen nuori tyttö, jonka ensimmäisen suuren trauman aiheuttaa juoppo ja perheen äitiä kohtaan karski isä. Hanna menee aivan tolaltaan, ahdistuu ja heikentyy. Ilo katoaa elämästä, huoli ja pelko ovat ainaiset. Hannan elämän kohokohta on yksi ainoa ihana kesä maalla, jolloin hän tuntee itsensä vapaaksi ja kevyeksi. On lupa heittää tiukat sovinnaisuussäännöt syrjään, riekkua alushameisillaan ja paljain jaloin. Metsät, rannat ja luonto tuovat Hannalle iloa ja rauhaa.

Hannan herkkä teini-ikä on kulkua tragediasta toiseen.  Ensirakkaus on ihana Woldemar, jota Hanna rakastaa koko viattoman tytönsydämensä voimalla. Mutta Woldemar ottaa ja nai Olgan, Hannan parhaan ystävättären. Seuraava karvas kalkki on ymmärtämättömän isän yritys naittaa nuori tyttärensä lihavalle ja keski-ikäiselle, mutta varakkaalle irstailijalle. Tästä liitosta Hanna pääsee luikertelemaan ulos, mutta saa siitä hyvästä isän jatkuvan ylenkatseen ja vähättelyt. Hannan unelma on opettajan ura, mutta vanhemmat mitätöivät tämänkin toiveen. Viimeiseksi toivoksi ilmaantuu papiksi opiskeleva ylioppilas Salmela; unelmat ovat ruusuisia ja salakihloihinkin mennään. Mutta miehen opiskelujen vaatima vuosien ero on liian pitkä, sulho nai toisen. Aran ja ujon Hannan elämä kulkee pettymyksestä toiseen; kaikki unelmat murskaantuvat.

Uskonnollisuus ja hyveellisyys olivat 1800-luvun lopulla arvoista suurimpia. Hanna rukoili ja toivoi, toivoi ja rukoili, mutta tuli lopulta siihen tulokseen että Jumala ei kuunnellut. Canth kuvasi Hannan kamreeri-isän itseään täynnä olevaksi kaksinaismoralistiksi, hahmo olikin hyvin todentuntuinen. Hannan masennuksen kehityskaari oli riipaisevasti kuvattu: kun koulu loppui, tyttö putosi täyteen tyhjyyteen. Päivät samaa harmaata sumua, isän moitteet ja naljailut korvissa, pikkuveli rällättämässä siinä vierellä. Ompele, ompele, ompele - ei sinusta muuhunkaan ole. Hanna masentui elämänsä lohduttomuudessa ja umpiossa, ei iloa, ei ulospääsyä.

Canthin hiukan vanhahtava teksti on paatoksellisuudestaan ja julistavuudestaan huolimatta tavattoman eläytyvää ja hienoa. Hän kirjoittaa eläväksi tuon ajan ilmapiirin ja Hannan nuoren tytön sielun. Canth ryöpyttää tässä naisen miehelle alisteista asemaa monenkin naishahmonsa kautta. Naisen tuli olla kuuliainen, nöyrä ja alistua kaikessa miehen tahtoon. Hannan äidillä ei ollut yhtään parempi tilanne, vaikka rouvashenkilö olikin; piika Miinan kohtalo oli synnyttää isäntiensä äpäriä.

Hanna oli traaginen hahmo. Hän unelmoi onnesta ja tulevaisuudesta kuten nuoret tytöt tänäkin päivänä - toki yhtä alistuvaisia eivät nykytytöt ole. Tämän päivän näkövinkkelistä tuntuukin hurjalta kaikki tämä alisteisuus, voimattomuus, tietämättömyys ja mahdollisuuksien puute. Nuoren tytön elämänuskon ja unelmien romuttuminen tuntui hyvin surulliselta.  Paljon on Suomenmaassa edistytty, mutta Minna Canthin tapaista ääntä tarvitaan vielä pitkään.

Minna Canthin (1844–1897) ainutlaatuinen ääni puhuttelee vuosikymmenten yli. Tässä valikoimassa pienoisromaaneja ja novelleja Canth kuvaa aikakautensa epäkohtia, köyhyyttä ja naisten alistettua asemaa mestarillisella tavalla.

Muissa blogeissa: Kaisa Reetta, Kirjakaapin kummitus, Tuijata
Minna Canthiin keskittyvä sivusto Minnan Salonki

Minna Canth
Köyhää kansaa, Kauppa-Lopo, Hanna, Lain mukaan, Lehtori Hellmanin vaimo
Kansi Jenni Noponen
Gummerus 2007
****
Kirjastosta