Satu Vasantola - En palaa takaisin koskaan, luulen

Tein taas kirjallisen matkan Pohjanmaalle; tällä kertaa liikutaan nykyajassa ja suuressa pakolaisvuodessa 2015. Etelä-Pohjanmaalta kotoisin olevalla Satu Vasantolalla (s. 1965) on paljon yhteistä henkilöhahmonsa Susannan kanssa: suvun ensimmäinen akateeminen tutkinto ja asuinpaikkana pääkaupunkiseutu. Vasantolan esikoisromaanin nimi, Epuilta lainattu En palaa takaisin koskaan, luulen  kuvaa osuvasti nuoren juristinaisen tuntoja. Vähä-Paavolan suvusta kertova sukusaaga levittäytyy 30-luvulta nykypäivään ja lopussa kurkistetaan lyhyesti tulevaisuuteen, vuoteen 1929.

Vasantolan kerronta on karua ja realistista. Ihmisten suhteet hiertävät rajusti eikä suvun perheissä iloa ja onnea juuri koeta. Ehkä kaiken pahan alku ja juuri on sodassa rikki menneet miehet, tai vain kuohuvat häjyjen geenit? Naisten osana on alistua ja pysyä lapsineen pois väkivaltaisten miestensä tieltä. Suvun koossapitävä liima on ymmärtävä ja rakastava Martta, joka elää yli ysikymppiseksi. Sotien jälkeen nuorelleparille Martalle ja Topille syntyy neljä lasta: Martti, Tapio, Jussi ja Marja-Terttu. Martalla on lisäksi yksi nuoruuden hairahdus, samalla kylällä elävä poika, jonka kasvua hän seuraa salaa etäältä. Sota on tehnyt Topista viinaanmenevän ja väkivaltaisen, välinpitämättömän isännän ja pelkoa herättävän isän. Perheessä pelätään isän mielentiloja ja räjähdyksiä päivästä toiseen, vuodesta toiseen.

Minulle ei selvinnyt mikä trauma Marja-Tertun miehellä Ollilla oli - pohjalaisen miehen malliko vain? Mutta hän oli samanlainen juoppo ja väkivaltainen mies kuin appensa Topi. Tyttäret Susanna ja Johanna pelkäsivät isäänsä Ollia ja tämän remmejä; Johannasta kasvoi kapinoiva nuori, joka alkoholisoitui ja oli vuorostaan välinpitämätön ja lyövä äiti pojalleen Lucalle. Susanna pääsi onnellisesti karkuun, opiskelemaan lakia Helsinkiin, mutta juuristaan ja muistoistaan hän ei eroon päässyt. 

Aikatasot hyppelevät kirjassa varsin villisti, mikä tuntui hankalalle.  Koin kirjan synkäksi ja mietin, miten yhteen sukuun voi kasautua tuommoinen rankkojen tapahtumien suma. Huumoria en paljon löytänyt, mutta Susannan bisnekset Harrin kanssa olivat kerrassaan riemukas veto:

Susanna oli löytänyt Harrin vauva.fin keskustelupalstalta, jossa tämä mainosti. // Harri ei ollut ihan sellainen mies, jota Susanna oli toivonut lapsensa isäksi. Se oli liian vaalea, liian lyhyt, liian luihuharteinen, liian insinööri. Toisaalta Otaniemi kai tarkoitti keskinkertaista älyä.

Göteborgin huonosti menneen työpestin jälkeen kasvoiltaan pahoin palanut Tapio perusti veljiensä kanssa menestyvän rakennusliikkeen. Tuli rahaa ja tuli mersuja, mutta lopulta traaginen tuho. Susannan työstä Pasilan poliisilaitoksella oli kiinnostavaa lukea. Oikeausapujuristina ja turvapaikanhakijoiden asioita hoitavana hän ystävystyi Irakilaisen Fatiman kanssa, ottipa naisen lapsineen pieneen kotiinsakin asumaan. Se oli Ystävyyttä isolla Y.llä, vaikka naisten tiet myöhemmin erosivat. Susanna lähti maailmalle YK:n tehtäviin, Fatima kotoutui opettajaksi Suomeen.

Satu Vasantola on erittäin mielenkiintoinen uusi kirjailijatuttavuus. Hän on ajassa kiinni, hänellä on sanottavaa ja hän hallitsee realistisen kerronnan. En palaa takaisin koskaan, luulen oli minulle kuitenkin synkkyydessään ahdistava lukukokemus. Jatkoon toivon, että Vasantola malttaa vähentää aikahyppelyitä ja karsii liikoja sivupolkuja runsaasta aineistostaan. Pieni karsinta olisi jäntevöittänyt tarinaa.

Satu Vasantola - En palaa takaisin koskaan, luulen
Kansi Emmi Kyytsönen
Tammi 2018
***
Kirjastosta
_______________
Helmet-haaste: 4, 5, 35

Teos voitti Tiiliskivi-palkinnon 2018 - raati totesi mm.: 

Voittajateos on ajankohtainen, se ottaa mukaan pakolaiskriisin ja uusnatsismin nousun ja tuo uutta Suomessa paljon kirjoitettuun sukupolviromaaniin ja tuttuun aihepiiriin. Kertomus lähtee nykyhetkestä ja avautuu hienosti takaumien kautta. Eri hahmojen tarinoita kuljetetaan rinnakkain monessa eri aikatasossa, silti tarina pysyy selkeänä kokonaisuutena. ”Älyttömän hyvä ja todella elävä kirja, mikä tempaisi mukaansa sekä kaunis lukukokemus."