Federico García Lorca - Veren häät & Bernarda Alban talo #runosunnuntai

Kuvat: Bernarda Alban talo, Kuopion kaupunginteatteri, Sami Tirkkonen

Tänään runoilija Lorcasta näytelmäkirjailijana. Luin aiemmin tänä vuonna Lorcan runoja, joihin en saanut toivomaani tuntumaa, mutta sen sijaan näytelmät Veren häät & Bernarda Alban talo veivät heti mukanaan. Molemmat löytyvät Pentti Saaritsan suomennoksina teoksesta Veren häät ja muita näytelmiä (Otava 1977). Minulla on hämärä muistikuva, että olisin teini-iässä nähnyt televisiosta johonkin Lorcan näytelmään perustuvan elokuvan. Muuta en muista kuin synkän ja uhkaavan tunnelman sekä mustiin pukeutuneet naiset Andalusian polttavan auringon alla. Carlos Sauran ohjaama Veren häät on vuodelta 1983 ja vanhempi, italialaisen Goffredo Alessandrinin ohjaus on vuodelta 1941.

Teoksen alussa suomentaja Pentti Saaritsa kertoo Lorcasta näytelmäkirjailijana ja hänen perustamastaan teatterista: Eduardo Ugarten kanssa perustettu La Barraca kierteli ympäri Andalusian kyliä ja pikkukaupunkeja esittäen myös espanjalaisia klassikkoja. Veren häät ja Bernarda Alban talo ovat pääosin proosadialogia, mutta huipennuksissa runomitta pyrkii esiin. Lorca piti itse näistä kohdista eniten koska sillä alueella minä liikun kuin kala vedessä. Minä en lue näytelmiä, mutta Lorca vei ja täysillä uppouduin hänen dramaattisiin tunnelmiinsa!

Veren häät (1932, kantaesitys 1933 Madridissa)

Kahden suvun välisessä riidassa sulhasen isä ja veljet ovat kuolleet puukotukseen. Äidille on jäänyt vain tämä yksi ainokainen poika, joka nyt on kihloissa ja menossa naimisiin. Morsian on seurustellut vuosia sitten tuon 'murhaajasuvun' pojan Leonardon kanssa, joskin tämä on nyt naimisissa ja tuore isä. Morsiamen ja Leonardon välinen intohimo ei suinkaan ole kuollut, vaan hehkuu kuin kekäle edelleen. He viettävät yhteisen yön ja karkaavat hääpäivänä.

Upealla dialogilla ja joukkokohtauksilla Lorca loihtii huikean draaman ja tapahtumien miljöön lukijan silmien eteen. Hänen ohjeensa lavastuksen suhteen ovat myös pikkutarkkoja: Ruusunpunaiseksi maalattu huone, seinillä kupariastioita ja ketokukista solmittuja kimppuja. Keskellä liinalla peitetty pöytä. On aamu. Leonardon anoppi tuutii lasta sylissään. Hänen vaimonsa kutoo toisessa nurkassa sukkaa.

Kun Leonardo ja vastavihitty morsian karkaavat, sulhanen lähtee apujoukkojen kanssa heitä etsimään, onhan kyseessä miehen ja suvun kunnia. Tulos: kaksi arkkua, kaksi nuorta leskeä, yksi isätön lapsi ja poikaansa ikävöivä äiti. Anoppi sanoo Leonardon leskeksi jääneelle vaimolle:

Sinä pysyt kotona.

Kotona yksin ja urheasti.

Yksin vanheten, yksin itkien.

Mutta ovi aina visusti kiinni.

Ei koskaan enää. Ei kuollutta miestä, 

ei elävää.

Ja sitten ilouutinen Lorcan ystäville - Kuopion kaupungintetterin ohjelmistoon on juuri tullut

BERNARDA ALBAN TALO 

Flamencon lävistämä, visuaalinen ja liikkeellinen tulkinta, jonka ohjaa Anne Rautiainen; 

koreografia Kaari Martin ja musiikki Teho Majamäki.

Bloggauksen kuvat Sami Tirkkonen, kiitos Kuopion kaupunginteatteri!

"Lorca kirjoittaa kuvia, alati tihentyviä tunnelmia, pidätettyä intohimoa, hän tiivistää alistamisen mekanismit rytmiksi, päästää tunteen valloilleen kaiken mennessään vieväksi luonnonvoimaksi ja pakottaa sen myös hiljaiseksi, sisälmyksiä korventavaksi tuleksi. Lorca ei kirjoittanut vain näytelmätekstiä, hän kirjoitti esityksen.”

Bloggarikollega Amma näki näytelmän ensi-illassa keskiviikkona 10.4. Hän hämmentyi ja ahdistui. Lue Amman teatterikokemuksesta täältä. Harmi, että Kuopio on minulle liian kaukana.

Bernarda Alban talo (1936, kantaesitys 1945 Buenos Airesissa) 

Bernarda on ylpeä ja kopea kuusikymppinen nainen, joka on juuri jäänyt leskeksi, ja määrännyt taloonsa kahdeksan vuoden tiukan suruajan. Hänen viisi 20-40-vuotiasta tytärtään haluaisivat naimisiin, unelmoivat rakkaudesta ja yrittävät kapinoida tyrannimaista äitiään vastaan. Mutta Bernarda on taipumaton ja armoton. Mitä kylä ja naapurit sanovat on Bernardalle tärkeintä ja kunniallisuuden säilyttäminen edellyttää tytärten puhtautta ja siveyttä. Vanhin tytär Angustias on eri isästä ja perinyt tämän omaisuuden. Nyt kylän komein nuorimies, 25-vuotias Pepe el Romano, on kosiskelevinaan liki nelikymppistä Angustiasia rahojen tähden. Pepeen ovat intohimoisesti rakastuneet siskoista myös ruma Martirio sekä nuorin Adela. Miehenkipeät tytöt vahtivat toisiaan, Bernarda vahtii heitä kaikkia ja pahaa enteilevä draamankaari nousee nousemistaan. Seksuaalinen jännite tihentyy käsin kosketeltavaksi.

Tottelematon tytär lakkaa olemasta tytär ja muuttuu viholliseksi. //  Hiljaa! Vaiti! Itket vasta sitten kun olet yksin! Me vajoamme nyt murheen mereen. Bernarda Alban nuorin tytär on kuollut koskemattomana. Kuulitteko? Hiljaa, hiljaa minä sanoin! Hiljaa!

Jo leikkuuväki lähtee

eloa korjaamaan

ja tyttöparven sydämet

on sillä mukanaan.

Nyt ikkunoita ja ovia

kylän neidot avaamaan,

elonkorjaaja pyytää ruusua

hattuansa koristamaan.

Federico García Lorca - Veren häät ja muita näytelmiä
Suomentanut Pentti Saaritsa
Otava 1977
****
Kirjastosta

_______________

Helmet-haaste: 3 (kirjallisuudenlaji jota en yleensä lue), 7 (paikka jossa olen käynyt), 33 (olen nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan)
Seinäjoen kaupunginkirjaston maahaaste: Espanja

Kirjassa kolmantena näytelmänä on hirtehinen nukkeilveily Don Cristóbal.