5. tammikuuta 2020

Auli Särkiö - Vedenpeitto #runosunnuntai


veteen pudonneen kuun päälle ei pidä uida

Voi että! Auli Särkiön runokokoelmassa Vedenpeitto on maaginen imu. Säkeet kietovat lukijan unenomaiseen ja keveän kelluvaan tilaan, jossa soljuu ja hiukan kohisee; jossa arjen häly häipyy. Sopivasti suggestiivisella äänellä luettuna tämä olisi oivaa meditaatiorunoutta. Antauduin mielikuvieni vietäväksi ja pidin erityisesti Särkiön ihastuttavista sanoista ja runokuvista: sokeuden hyväys, nukahtamisen uneudessa, olennaisesta eviää kirkkauden musta pehmyt, korkeapaineella hymisee jäässä ilmestynyt sieluparvi... 

Vesielementti on läsnä kautta kokoelman muodossa tai toisessa, aistittuna unennäössä tai alitajunnassa. Olin huomaavinani jotain ilmastonmuutoksen uhkakuvia: "nimetyt karit tornien huippuja" /  "uida yli hukkuneiden asumusten / ja tuo tasainen kuplavana / , sielujen pakoreitti". Tämä hurja mielikuva syöpyi mieleeni jo vuosia sitten lukiessani Risto Isomäen Sarasvatin hiekkaa.

Typografia on kauniin eleetöntä. Säkeiden asettelua en pysty oikealla tavalla tekstissäni toistamaan, mutta muutama unenkeveä, valoisa ja mystinenkin tunnelma tammikuisen Runosunnuntain iloksi.


täällä läpikuultava sumu    estää
vastauksia jotka kelluvat hieman
pinnan alapuolella

valveelle paluussa

ohi-
liukuvan
toisen todellisuuden
toinen kaistale
_______________


sitten ilma
pysähtyy aurinko

levittäydyn
kallion levyiseksi suudelmaksi

paksu pylväs valoa
vesi imaisee linnut

aaltoja, kiehkuroita
kiertyy kallion nurkkaan     tajunnan riekaleita

jäljelle jäänyt täyttyy
tuuli pudottaa latvoista itsensä
_______________


mustien rantojen keskellä valo
imeytyi veteen

nukkuva järvi,
veden täyttämä painauma

kun istuu rannalla tarpeeksi pitkään
metsä katoaa

meriveteen on liuennut maailmoja.
_______________



Auli Särkiö - Vedenpeitto
Kansi Olli-Pekka Tennilä
Poesia 2019
Kirjastosta
________________

HS / Vesa Rantama,  kirjailijan kuva myös HS / Maarit Kytöharju / Kiiltomato / Sonja Karlsson

"Särkiön kolmas teos Vedenpeitto (Poesia, 2019) on tarkka ja vavahduttava kuvaus jostain kuvattavan rajoilta. Kokoelma luo veden ja unen tilan, johon aika ajoin syntyy häilyviä rakenteita ja hahmoja, jotka kerta toisensa jälkeen muistuttavat hetkellisyydestään. Syvyydessä saattaa odottaa tuntemattomia lajikumppaneita tai hukkuneita asumuksia, ja juuri siksi maailman valottomia kerroksia ei saa unohtaa.”

3 kommenttia:

  1. Riitta, kiitos tämän vuoden runosunnuntaiden aloituksesta! Sain taas mainion lukuvinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija & hyvää runovuotta 2020!
      Ajattelin kirjoittaa runoista tällaisia 'kevyempiä' postauksia, ettei runoista kirjoittamisen vaikeus nousisi esteeksi niiden esille tuomiselle.

      Poista
  2. Vaikuttava runo ja varmasti hyviä muutkin!
    En tiedä pidätkö enää varsinaista runosunnuntaita mutta tulin mukaan omalla runollani :)
    Antoisaa lukuvuotta runoineen ja muine ihanine kirjoineen!

    VastaaPoista

Thank you for your comment ♥ All comments containing an advertising link shall be removed.

Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.