tänä kesänä jo seitsemättä kertaa. Minä julkaisen muutaman bloggauksen naiskirjailijan teoksista.
Brittiläinen Sophie Hannah on kirjoittanut Agatha Christien perikunnan luvalla neljä Poirot-tarinaa, joista Los crímenes del monograma / Nimikirjainmurhat on ensimmäinen. Kuuntelin kirjaa puolivaloilla hellepäivänä ja viihdyin osaksi. Parasta kirjassa oli itse Poirot harmaine aivosoluineen ja hänen yhteistyönsä ja sanailunsa Scotland Yardin nuoren Edward Catchpoolin kanssa. Mutta juoni oli kyllä turhan monimutkainen ja sen avaaminen kesti ja kesti.
Dekkarin tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1929. Eläkkeelle jäänyt Poirot oleskelee Lontoon lomallaan täysihoitolassa ja eräänä iltana syödessään illallista kantapubissaan, sinne pölähtää kauhistunut nuori nainen nimeltä Jennie, joka sanoo pelkäävänsä henkensä puolesta. Jennie vannottaa vielä, ettei hänen murhaajaansa saisi koskaan selvittää, sillä hän on ansainnut kuolemansa.
Seuraavana päivänä paljastuu, että läheisessä luksushotellissa Bloxhamissa on murhattu kolme asiakasta: pienestä kylästä Great Hollingista kotoisin olevat Harriet Sippel, Ida Gransbury ja Richard Negus, jotka kaikki ovat neljänkympin tuntumassa. Uhrit on aseteltu makaamaan lattialle kuten vainajat arkkuun ja kaikkien suuhun on tungettu kultainen kalvosin, jossa on nimikirjaimet P.J.I.
Tapausta alkaa tutkia Poirotin kanssa samassa täyshoitolassa asuva nuori Catchpool, joka on ensimmäisiä juttujaan hoitava untuvikko. Tutkinnan edetessä käy ilmi, että 16 vuotta aiemmin Great Hollingin pastori Patrick ja hänen vaimonsa Frances kuolivat äkillisesti ja dramaattisesti. Itsemurhasta huhuttiin, mutta paikallinen lääkäri kirjasi heidän kuolemansa onnettomuudeksi, olisihan itsemurha ollut synti Katolisen kirkon silmissä. Selviää myös, että kirkkoherra oli joutunut huhujen pyörteeseen ja julkiseen ajojahtiin. Hänen väitettiin toimivan meediona ja välittävän kuolleiden sanomia sureville läheisille palkkiota vastaan. Kirkkoherraa epäiltiin myös aviorikoksesta kuuluisan taiteilijan Nancy Ducanen kanssa.
Aikamoinen 16 vuoden takainen suhdeverkko, josta kirjan nykytason onnettomat tapahtumat juontuvat. Yksipuolinen rakkaus ja mustasukkaisuus saavat ihmisen tekemään alhaisia tekoja, joista sitten omatunto myöhemmin soimaa. En oikein jaksanut näitä suhdekiemuroita ja keskityinkin Poirotin ja Catchpoolin sananvaihtoon, jota olikin ilo seurata. Poirot on ärsyttävän omahyväinen, oman arvonsa tunteva ja ylpeä harmaista aivosoluistaan ja nuori Catchpool useimmiten aivan ulalla Poirotin päättelyistä. Bloxham Hotelin kolmoismurha on Catchpoolille oivallinen käytännön oppitunti mestarin opastamana, vaikka ärsyyntyminen kyykyttävään Poirotiin on välillä räjäyttää pään.
Sophie Hannah - Los crímenes del monograma
Alkuteos The Monogram Murders
Suomennettu nimellä Nimikirjainmurhat, Wsoy 2015
Äänikirjan kertoja Juan Miguel Díez
Planeta Audio 2021
_______________
Suomennettu nimellä Nimikirjainmurhat, Wsoy 2015
Äänikirjan kertoja Juan Miguel Díez
Planeta Audio 2021
_______________
Hannahin muut Poirot-tarinat: Suljettu arkku (2016), Kolme neljästä (2018) & Kuolema ostaa paikkalipun (2020).
Brittiläinen Sophie Hannah (s. 1971) on niittänyt kansainvälistä mainetta psykologisilla jännäreillä. Hän on Agatha Christien vannoutunut ihailija: "Hercule Poirot ja Neiti Marple sytyttivät minussa halun ryhtyä kirjoittamaan dekkareita, ja Christien nerokkaat juonet ja syvä ihmisluonnon ymmärtämys ovat muokanneet minua kirjailijana." (The Bookseller) Hannah on julkaissut myös viisi runokokoelmaa ja riimitellyt englanniksi Tove Janssonin lastenkirjoja.
Onpas jännä, että joku ulkopuolinen on kirjoittanut Poiroteja! En tiennytkään. Vähän tuskallisen monimutkaiselta tuo kieltämättä kuulostaa. :D
VastaaPoistaTämä ei ollut erityisen onnistunut. Kaikki neljä on suomennettu, mutta taitaa jäädä lukematta.
Poista