Helmet-haasteen yhteenveto

Helmet-haasteen into hiipui minulta aikoja sitten. Enää en kirjaa siihen lukemiani kirjoja. Loppuvuoden luen aivan mielihalujeni mukaan - tosin aika pitkälle olen nytkin niin tehnyt. Jos kirja sopii, kirjaan sen New to me Reading Challengeen, jonka starttasi Ulla.

Helmet-haasteessa luin toukokuun loppuun vähintään yhden kirjan 31 haasteen kohdasta. Kaikkiaan luettuja kirjoja oli 54 - aika hyvin! Ja näistä minulle uusia kirjailijoita peräti 36.

Näitä kirjoja en varmastikaan olisi ilman Helmet-haastetta lukenut:

Françoise Gilot - Elämä Picasson rinnalla - nrot 8, 26, 43 

★★★ Mielenkiintoinen kurkistus Picasson ajatuksiin. 

Fry - Fryn aikakirjat - nrot 8, 26

 ★★★★ Erittäin mielenkiintoinen, pidin.

Donald Spoto - Marilyn Monroe - nrot 8, 22, 25 

Suom. Raija Mattila & Jaana Lahtinen

★★★ Hyvin traaginen.

José Saramago - Oikukas kuolema - nrot 8, 39, 44 

★★★★ Mainio satiiri, mestarillinen.

Eli enpä tiedä oliko Helmetillä kovinkaan paljon vaikutusta lukuvalintoihini. Kun aivoni olivat narikassa ja lukutauko kesti koko toukokuun, lukupino on aika korkea tällä hetkellä... New to me Reading Challengeen sopivat pinosta ainakin nämä:

• Heidi Köngäs - Hertta
• Silvia Avallone - Teräs
• Blanca Miosi - La Búsqueda
• Claudie Gallay - Tyrskyt
• John Galsworthy - Omenapuu

Omaa hyllyä en ole vielä vilkaissutkaan, sopivaa varmasti löytyy...

Muut 9 odottavaa ovat jo tutuilta kirjailijoilta. Voi olla, etten kaikkea ehdi uusintalainauksienkaan puitteissa :) No, sitten varataan uudestaan!

Mukavaa kirjakesää kaikille!

Renée Knight - Kenenkään ei pitänyt tietää

Palkittu ja tunnettu dokumentaristi Catherine Ravenscroft on viisikymppinen. Hänellä on juristiaviomies Robert ja poika nimeltä Nicholas. Kun poika muutti omaan asuntoonsa, Catherine ja hänen miehensä vaihtoivat pienempään. Muuttohässäkän keskellä Catherine löytää yöpöytänsä lukupinosta kirjan Vieras mies. Kirjassa on kiinnostava kansikuva ja Catherine alkaa lukea, mutta ei kestä kauaakaan kun hän tunnistaa itsensä kirjan dramaattisten tapahtumien päähenkilöksi. Erehtyä ei voi. Catherine kokee shokin. Miten joku voi tietää, vaikka kenenkään ei pitänyt?

Knight kutoo tässä psykologisessa trillerissä aikamoisen hämähäkinverkon, johon lukija jää koukkuun ja pyristelemään. Aivot hyrräävät koko ajan miettiessään, mistä tässä on kysymys, mitä oikein on tapahtunut. Sivu sivulta ja vähän kerrassaan Knight raottaa tapahtumia. Selviää että 20 vuotta sitten on tapahtunut jotain hyvin dramaattista, josta Catherine on vaiennut tyystin. Edes miehelleen Robertille hän ei ole asiasta puhunut.

Catherine on kertonut tästä tapauksesta vain yhdelle henkilölle, joka ei enää ole elävien kirjoissa. Kuka siis on kirjoittanut Vieraan miehen? Tämä haamukirjoittaja lähestyy myös Catherinen puolisoa ja poikaa. Lähettää kirjan heillekin luettavaksi, ja myös shokeeraavia valokuvia. Seuraa ristiriitoja, syytöksiä, katkeruutta ja välirikkoja sekä karua kielenkäyttöä ja kiroilua. Enempää en juonta voi avata pilaamatta muilta lukunautintoa.

Kirjan puolivälissä olin hiukan pettynyt. Etenkin lukiessani otteita Vieraasta miehestä. Teksti oli kliseistä ja esitti Catherinen hyvin ikävässä valossa. Mietin, että asiat eivät voineet olla noin mustavalkoisia. Ymmärrän toki tuon haamukirjoittajan motiivit - kosto ja katkeruus.

Mutta sitten Knight vei jalat alta. Hän jatkoi hämähäkinverkkonsa kutomista mestarillisella tavalla, ja vasta hyvin lopussa selvisi mitä todellisuudessa oli tapahtunut. Vaikeneminen ja salaisuuden säilyttäminen olivat Catherinen valinta, mutta motiivi oli muu kuin ensiksi näytti.

Tämä Renée Knightin esikoistrilleri oli jäätävän hieno kirja kahden perheen traumoista. Kertomus siitä, miten onneton ja dramaattinen tapahtuma suistaa ihmiset ja heidän elämänsä elämämänmittaisesti raiteiltaan.

Kirjan ovat lukeneet mm. Ulla ja Mai

Renée Knight

Disclaimer 2015

Kenenkään ei pitänyt tietää 2015

Suomentanut Arto Schroderus

Otava

★★★★ Aivan loistava psykologinen thrilleri!

Kirjastosta

PS

En jaksa Helmet-lukuhaasteeseen kirjailla enää mitään. Otankin varaslähdön Ullan haasteeseen

New to me Reading Challenge 1.6. - 31.12. ja kirjaan tämän siihen.

Ernest Hemingway - Vanhus ja meri

Hemingway sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1954, pari vuotta Vanhus ja meri -teoksen ilmestymisen jälkeen. Luin tämän teininä englanniksi ja muistan vaikuttuneeni siitä. Erityisesti pidin kirjan kielestä. Halusin nyt tunnustella, miltä kirja nykyisestä itsestäni tuntuu.

Kirja on pieni tarina sitkeydestä, toivosta, epäonnesta ja ystävyydestä. Kuuban vesillä Havannan edustalla kalasteleva Santiago on jo vanha mies. Hän on äärimmäisen köyhä, mökkipahaisessa lakanoitten virkaa toimittavat sanomalehdet. Valtava epäonni on vainonnut Santiagoa jo 84 päivää: ei kalan kalaa. Tämän epäonnen vuoksi hän on menettänyt myös apulaisensa, nuoren Manolinin. Pojan vanhemmat nimittäin vaativat tätä liittymään parempionnisiin kalastajaporukoihin. Ystävyys ja välittäminen ovat kuitenkin tallella.

85. päivän aamuna Santiago suuntaa taas kerran ulapalle - yksin mutta toivoa täynnä. Ja kuinka ollakaan, hänen syöttiinsä tarttuu aivan valtava miekkakala. Tämä jätti ei kuitenkaan antaudu suosiolla: kolme päivää ja yötä kala hinaa Santiagon venettä ja mies taistelee kalaa vastaan viimeisillä voimillaan. Vesi on vähissä, ruoka lopussa, käsi kramppaa ja silmissä mustenee. Aurinko on armoton päivisin, vilu vaivaa öisin.

Vihdoin kala antautuu, mutta epäonni vainoaa Santiagoa edelleen: useampikin haiparvi vainuaa saaliin ja veneen viereen hinaukseen sidotun kalan. Santiagon taistelu on turhaa. Toivo haihtuu eikä onni ollut myötä nytkään. Lopenuupunutta kalastajaa odottaa maissa kuitenkin Manolinin välittävä ja huolehtiva ystävyys.

Minun ei pidä tuumia joutavia, hän ajatteli. Onni tulee monessa muodossa, ja kuka sen voi tuntea? Ottaisin minä sitä kuitenkin hiukan missä muodossa tahansa ja maksaisin mitä pyydetään. Toivon, että jo näkisin valojen kajon. Toivon liian paljon kaikenlaista. Mutta juuri tätä minä nyt toivon. Hän yritti asettua mukavammin ohjaamaan, ja kivuistaan hän tiesi, ettei ollut kuollut.

Olihan tämä liikuttava pieni tarina, joka vei eksoottisille vesille ja outojen kalalajien pariin. Jättikalaa väsyttäessään Santiago puheli itsekseen ääneen. Kaikesta taivaan ja maan väliltä. Hän oli yhtä luonnon kanssa ja kunnioitti ja arvosti näitä kaloja, joita joutui elääkseen tappamaan.

Varmaan jotain teininä kokemastani lumosta hukkui suomennokseen, koska en kokenut samaa elämystä kuin tuolloin. Tai sitten olen vaan eri ihminen nyt.

Ernest Hemingway
The Old Man and the Sea 1952
Vanhus ja meri 1952
Suomentanut Tauno Tainio
Tammi
★★✩
Kirjastosta.

Apple Blossoms

Apple Blossoms

Of all the months that fill the year,

Give May’s month to me,

For earth and sky are then so filled

With sweet variety.

The apple-blossoms’ shower of pearl

Though bent with rosier hue,

As beautiful as woman’s blush,

As evanescent too.

On every bough there is a bud,

In every bud a flower;

But scarcely bud or flower will last

Beyond the present hour.

Now comes a shower-cloud o’er the sky,

Then all again sunshine;

Then clouds again, but brightened with

The rainbow’s coloured line.

Ay, this, this is the month for me:

I could not love a scene

Where the blue sky was always blue,

The green earth always green.

(Letitia E. Landon, 1802-1838)

I found this beautiful poem in the blog of Ellen.

Thank you!

PS

I replaced the month of April with May because it is

the month of Apple Blossoms in Finland.

Lauri Laukkanen - Camp Creative

Ehdin jo tutustua tähän upeaan Kaisa Reetan bloggaamaan kirjaan. Tässä kirjassa on paljon asiaa luovuudesta ja monta tapaa sen herättelemiseksi. Itse pidin kovasti sanallisista tarinaharjoituksista, joita ajattelin myöhemminkin tehdä.

Laukkanen selventää tavallisen ja luovan valokuvauksen eron: tavallinen valokuva otetaan, luova konseptuaalinen eli tarinankerronnallinen valokuva tehdään. Tämä oli mielenkiintoista. Laukkanen antaa myös neuvoja miten kukin voi löytää nopeammin oman visuaalisen identiteettinsä.

Kirjan toinen osa keskittyy kuvankäsittelyyn. Laukkanen käy perusteellisesti ja kohta kohdalta läpi monimutkaisia Photoshop-tekniikoita. Näistä vinkeistä on paljon apua Photoshopin käyttäjälle.

Mitä itse sain kirjasta? 
Ehdottomasti silmäniloa upeita kuvia katsellessa. Myös tavallisen ja luovan valokuvauksen erot tulivat selväksi. Itse en käytä Photoshoppia, vaan minulla on yksinkertaisempi kuvankäsittelyohjelma. Luova valokuvauskaan ei ole tällä hetkellä minun juttuni, koska kuvaan pääasiassa jo olemassa olevaa eli luontoa. Mutta ajatuksia kirja herätteli!

Kirjan avulla löysin kuitenkin kuvankäsittelyohjelmastani nappulan nimeltä curve. Koska minulla ei ole ohjekirjasta ohjelmaani, ei ollut aavistustakaan mitä tällä curvella tehdään. Mutta kokeilemalla syntyy näköjään vaikka mitä. Vaikka tavallisista tulppaaneista tämmöisiä!

This book was wonderful to watch - so great, artistic and creative photos. Laukkanen explains the difference between ordinary photographing and creative conceptual photographing. This was interesting. I loved the methods with which you can waken up your creativity!

Laukkanen explains very thoroughly the use of Photoshop. I have a simpler programme but with the help of this book I found a button called curve. Before I had no idea what to do with that. But experimenting I created these pictures out of ordinary tulips.

Kaisa Reetan bloggaus kirjasta täällä.

Lauri Laukkanen

Camp Creative - Luova valokuvaus ja kuvankäsittely
Docendo 2015

★★★

Kirjastosta.

Vappuarvonta done!

Arvonta suoritetttu heti aamutuimaan. Onnettarena toimi uninen vappuvieras. Kirjat osuivat seuraaville:

• Marja-Liisa Kaiholalle Stefan Mosterin Suurlähettilään vaimo
• Esther Helmiälle Lotta Nuotion Yksi miljoonista
• Kata Marialle Martti Backmanin Harriet ja Olof

Laittakaa minulle osoitetietonne riittacita@gmail.com. Postitan kirjat mielelläni alkavalla viikolla.

Onnittelut voittajille & kiitos kaikille arvontaan osallistuneille!
Loistavaa Vappupäivää!