Hemingway sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1954, pari vuotta Vanhus ja meri -teoksen ilmestymisen jälkeen. Luin tämän teininä englanniksi ja muistan vaikuttuneeni siitä. Erityisesti pidin kirjan kielestä. Halusin nyt tunnustella, miltä kirja nykyisestä itsestäni tuntuu.
Kirja on pieni tarina sitkeydestä, toivosta, epäonnesta ja ystävyydestä. Kuuban vesillä Havannan edustalla kalasteleva Santiago on jo vanha mies. Hän on äärimmäisen köyhä, mökkipahaisessa lakanoitten virkaa toimittavat sanomalehdet. Valtava epäonni on vainonnut Santiagoa jo 84 päivää: ei kalan kalaa. Tämän epäonnen vuoksi hän on menettänyt myös apulaisensa, nuoren Manolinin. Pojan vanhemmat nimittäin vaativat tätä liittymään parempionnisiin kalastajaporukoihin. Ystävyys ja välittäminen ovat kuitenkin tallella.
85. päivän aamuna Santiago suuntaa taas kerran ulapalle - yksin mutta toivoa täynnä. Ja kuinka ollakaan, hänen syöttiinsä tarttuu aivan valtava miekkakala. Tämä jätti ei kuitenkaan antaudu suosiolla: kolme päivää ja yötä kala hinaa Santiagon venettä ja mies taistelee kalaa vastaan viimeisillä voimillaan. Vesi on vähissä, ruoka lopussa, käsi kramppaa ja silmissä mustenee. Aurinko on armoton päivisin, vilu vaivaa öisin.
Vihdoin kala antautuu, mutta epäonni vainoaa Santiagoa edelleen: useampikin haiparvi vainuaa saaliin ja veneen viereen hinaukseen sidotun kalan. Santiagon taistelu on turhaa. Toivo haihtuu eikä onni ollut myötä nytkään. Lopenuupunutta kalastajaa odottaa maissa kuitenkin Manolinin välittävä ja huolehtiva ystävyys.
Minun ei pidä tuumia joutavia, hän ajatteli. Onni tulee monessa muodossa, ja kuka sen voi tuntea? Ottaisin minä sitä kuitenkin hiukan missä muodossa tahansa ja maksaisin mitä pyydetään. Toivon, että jo näkisin valojen kajon. Toivon liian paljon kaikenlaista. Mutta juuri tätä minä nyt toivon. Hän yritti asettua mukavammin ohjaamaan, ja kivuistaan hän tiesi, ettei ollut kuollut.
Olihan tämä liikuttava pieni tarina, joka vei eksoottisille vesille ja outojen kalalajien pariin. Jättikalaa väsyttäessään Santiago puheli itsekseen ääneen. Kaikesta taivaan ja maan väliltä. Hän oli yhtä luonnon kanssa ja kunnioitti ja arvosti näitä kaloja, joita joutui elääkseen tappamaan.
Varmaan jotain teininä kokemastani lumosta hukkui suomennokseen, koska en kokenut samaa elämystä kuin tuolloin. Tai sitten olen vaan eri ihminen nyt.
Ernest Hemingway
The Old Man and the Sea 1952
Vanhus ja meri 1952
Suomentanut Tauno Tainio
Tammi
★★✩
Kirjastosta.
I used to read a lot but now I take a long time to read a book. Age changes a person.
VastaaPoista