Töölönlahden runojen nainen on himojuoksija, joka juoksee Töölönlahtea ympäri ja ympäri - läpi syksyn märkyyden ja talven pimeyden kunnes koittaa ihana kevät. Nainen juoksee ja havannoi sekä ympäristöään että ihmisiä, samalla päässä surraa. Runoissa on mahtava tikuttava ja suggestiivinen rytmi, tuntuu kuin olisi naisen lenkkikaverina juoksemassa.
Maisema / menee ohi, / syksy menee, / päivä tipahtaa / pimeään, / virheet / unohtuvat, / pahat sanat / sammuvat / huulille.
Juokseminen on naisen tapa nollata pää nykymaailman datasta. Juoksun monotoninen rytmi antaa siivet mielelle ja mietteille. Ajatuksia pukkaa hengästyttävästi ja loputtomasti: elämästä ja sen monimutkaisuudesta; kuoleman pelosta ja surusta; ihanasti rakkaudesta; kaikesta mitä nyt ihmisen elämään kuuluukin.
Pelkään huilaamista, / pelkään että huilareilta / nykäistään neliöt alta, / taso laskee ja katto, / joutuu konttaamaan, / ryömimään, käytävälle, / putkeen, viemäriputkeen, / lapset hunningolle, / joutuu vaihtamaan / pienempään, festivaalit / piknikkiin, Egyptissä / piti käydä.
Elävässä elämässä sattuu kaikkea tylsää ja proosallista: kännykästä loppuu akku kesken kaiken, herkkusienet homehtuvat rasiaan ja juoksija kykkii märässä kaislikossa: Mutta, / aina joku mutta, / kallio jyrkkä, / sammal liukas. Kuolema on usein mielessä suruna ja menetyksenä: Enkä minä saa valita / kuka otetaan pois, / kenet viedään. Rakkauskin pettää, kohde kuolee tai lähtee, mutta keväällä onneksi tulee uusi kohde niin ettei työkään suju ja pitäisi saada sairaslomaa:
Maisema / menee ohi, / syksy menee, / päivä tipahtaa / pimeään, / virheet / unohtuvat, / pahat sanat / sammuvat / huulille.
Juokseminen on naisen tapa nollata pää nykymaailman datasta. Juoksun monotoninen rytmi antaa siivet mielelle ja mietteille. Ajatuksia pukkaa hengästyttävästi ja loputtomasti: elämästä ja sen monimutkaisuudesta; kuoleman pelosta ja surusta; ihanasti rakkaudesta; kaikesta mitä nyt ihmisen elämään kuuluukin.
Elävässä elämässä sattuu kaikkea tylsää ja proosallista: kännykästä loppuu akku kesken kaiken, herkkusienet homehtuvat rasiaan ja juoksija kykkii märässä kaislikossa: Mutta, / aina joku mutta, / kallio jyrkkä, / sammal liukas. Kuolema on usein mielessä suruna ja menetyksenä: Enkä minä saa valita / kuka otetaan pois, / kenet viedään. Rakkauskin pettää, kohde kuolee tai lähtee, mutta keväällä onneksi tulee uusi kohde niin ettei työkään suju ja pitäisi saada sairaslomaa:
Kerroinko, että rakkaus on / huolta, pilvi päässä, / sumeaa murhetta: / että huollan sinua, / puollan sinua, / olen puolellasi, / suolaan, säilön, / yritän pitää hengissä, / kävellä rinnalla, / nuolla sinua ....
Voisiko tuon lojaalimmin rakkaudesta sanoa! Keväällä juoksijan mieli ilostuu muutenkin syksyn ja talven alakulon ja surun jälkeen. Matka taittuu kevyesti vaikka Nancy Sinatran tahtiin - These boots are made for walking. Sama motto istuu myös runon lähihoitajan terveyskenkäjalkaan: Kruunu päässä teen potilaskertomuksia ja vien asiakkaan nelosesta vessaan pissalle... Helsingin talven kamala hämärä ja kaamos on selätetty, ihana valo ja keväthurmio valtaavat ihmiset:
Auringon sokaisemaa väkeä / menossa, tulossa, / hoipertelemassa: / näin paljon valoa, / näin paljon, / mistä hyvästä, / ilmaiseksi!
Sivuilla on leikitelty kivasti typografialla, mutta ei liian vaikeasti: teksti kaartuu kuin askel kaarroksessa, joskus tiukasti, joskus löyhemmin, asettuakseen taas normaaliin suoran polun rytmiinsä. Runo tikittää, askel tikuttaa - aivan ihanassa ja mukaansa tempaavassa rytmissä! Olen asunut kahdeksan vuotta Kalliossa Töölönlahden naapurina, Kirjailijatalon ja Linnunlaulun maisemissa, joten miljöö osui ja upposi. Samoin tekivät Erämajan runot. Ihana kokoelma, pidin kovasti. Erityisesti ihastuin runojen rytmiin.
Voisiko tuon lojaalimmin rakkaudesta sanoa! Keväällä juoksijan mieli ilostuu muutenkin syksyn ja talven alakulon ja surun jälkeen. Matka taittuu kevyesti vaikka Nancy Sinatran tahtiin - These boots are made for walking. Sama motto istuu myös runon lähihoitajan terveyskenkäjalkaan: Kruunu päässä teen potilaskertomuksia ja vien asiakkaan nelosesta vessaan pissalle... Helsingin talven kamala hämärä ja kaamos on selätetty, ihana valo ja keväthurmio valtaavat ihmiset:
Auringon sokaisemaa väkeä / menossa, tulossa, / hoipertelemassa: / näin paljon valoa, / näin paljon, / mistä hyvästä, / ilmaiseksi!
Sivuilla on leikitelty kivasti typografialla, mutta ei liian vaikeasti: teksti kaartuu kuin askel kaarroksessa, joskus tiukasti, joskus löyhemmin, asettuakseen taas normaaliin suoran polun rytmiinsä. Runo tikittää, askel tikuttaa - aivan ihanassa ja mukaansa tempaavassa rytmissä! Olen asunut kahdeksan vuotta Kalliossa Töölönlahden naapurina, Kirjailijatalon ja Linnunlaulun maisemissa, joten miljöö osui ja upposi. Samoin tekivät Erämajan runot. Ihana kokoelma, pidin kovasti. Erityisesti ihastuin runojen rytmiin.
Anja Erämaja
Töölönlahti
Wsoy 2013
*****
Kirjastosta
Erämäjan runot ovat suosikkejani. Arki, huumori ja oivallukset oivaltavasti - ai että! Näitä sitten luetaan runokävelyllä, ehkä jopa hölkätään. Luentaan on runoilijan lupa 😊.
VastaaPoistaPitääköhän hankkia uudet lenkkarit :) Tämä oli ihastuttava kokoelma, minäkään en tipahtanut. On pakko lukea perään uusin Ehkä liioittelen vähän!
PoistaSamoin tykkään Erämajan rytmistä ja maisemista. Sopii myös runoihin varovasti suhtautuville. Hän on myös laulanut runojaan! Vaikutti pöllölle idealle, mutta toimii sekin. Aikamoinen runoilija.
VastaaPoistaOlispa kiva kuulla häntä livenä lavalla! Ihana tuttavuus tämä runoilija- ja juoksijanainen.
PoistaKuulostaa kirjalta, josta pitäisin, kiitos vinkistä!
VastaaPoistaLue ihmeessä Susu - aivan ihana oli tämä! Tuo Liioittelen ehkä vähän on myös hulvaton runsaudensarvi - olen hieman jo vilkuillut.
PoistaNyt pitäisi heti saada Erämajan runoja luettavaksi. Näitä on paljon kehuttu ja nyt sinäkin kirjoitat näin houkuttelevasti. Kiitos innoituksesta!
VastaaPoistaMonet nykyrynoilijat ovat ainakin minulle liian vaikeasti ymmärrettäviä. Erämajan runoista tajuaa aika paljon - ehkei aivan kaikkea. Pidin kovasti - lue ihmeessä Elina!
PoistaEn tunne runoilijaa enkä ole päässyt kurkistamaan kirjaan sisäänkään, mutta täytyy sanoa että kirjan kansi on todella kaunis. Tekee mieli sukeltaa siihen sisään!
VastaaPoistaTämä oli aika hulvatonta päänsisäistä hyökyä - lue ihmeessä. Ehkä liioittelen vähän -kokoelma näyttää jatkavan samaa runsaudensarvilinjaa :)
Poista