Kun poika vie äitiään hoitoihin ja viettää tämän kanssa loputtomat tunnit tiputuksessa, heidän välilleen syntyy kuin itsestään lukupiiri. Kumpikin valitsee vuorotellen kirjoja, joita luetaan ja joista keskustellaan. Kirjojen käsittelemät aiheet johdattavat äidin ja pojan puhumaan elämästään, muistoistaan ja toiveistaan.
Aktiivisesti merkittävissä tehtävissä pakolaisavun, erityisesti pakolaisnaisten, parissa työskennelleen rouva Schwalben haave on perustaa kirjasto Kabuliin Afganistaniin. Tämän projektin hyväksi hän työskentelee uupumatta myös syövän edetessä ja voinnin heiketessä. Rohkaistuupa poikakin astumaan työssään uusille urille.
Haimasyöpä vie nopeasti siihen sairastuneet. Rouva Schwalbelle luvattiin elinaikaa maksimissaan puoli vuotta, mutta hän eli puolitoista. Elämän mittainen lukupiiri on kaunis ja rauhallinen tarina toisistaan lämpimästi välittävän perheen kriisistä. Itse asiassa perhe ja potilas itsekin suhtautuivat neljännen asteen syöpään minusta liiankin viileästi ja rauhallisen järkevästi. Olisin odottanut, ja jopa toivonut, jotain inhimillistä epätoivon ryöpsähdystä. Sukulaisten ja runsaslukuisen ystäväjoukon pitämiseksi ajan tasalla, äiti ja poika perustavat yksinkertaisen blogin. Minusta tämä oli hieno keksintö, joka antoi perheelle enemmän rauhaa ja säästi heidät loputtomilta selonteoilta.
Äidin sairaus etenee nopeasti. Hän lepää rauhallisesti, ja kipuja hallitaan lääkkeillä. Hän ei ota vastaan puheluita tai vierailijoita eikä lue sähköposteja. Päivitämme blogin joka päivä, kiitos kaikille ystävällisistä ajatuksistanne.
Sairastamisen ja äidin tulevan kuoleman ohella keskiössä on maailmankirjallisuus ja sen elämää kohottava ja rakentava voima. Schwalbe jakaa teoksensa lukuihin niissä käsiteltyjen kirjojen mukaan ja lopussa on vielä tarkka lista, jossa mainitaan suomennetut teokset julkaisuvuosineen ja kustantajineen. Itselleni tuo kirjalista toimii loistavana lukuvinkkien antajana. Listassa viehätti sen monipuolisuus: paljon tuoretta ja vasta julkaistua, mutta myös vanhempia klassikoita. Kirjaan tähän itselleni ja lukijalle muistiin pienen kirjailijavinkkilistan:
Muriel Barbery, Alan Bennet, Roberto Bolaño, Joan Didion, Gunter Grass, Khaled Hosseini, Jhumpa Lahiri, Thomas Mann, Ian McEwan, Colm Tóibin...
Luin Elämän mittaista lukupiiriä kesälukumaratonilla eikä lukeminen vetänyt, olin jopa jättää kesken. Minusta kirjassa oli jotenkin kiiltokuvamainen amerikkalainen ote, mikä ei viehättänyt. Kieltämättä kirjailijalta kaunis kunnioituksenosoitus rakkaan äidin muistolle. Ja toki sellaiselle lukijalle, joka elää elämässään vastaavantyyppisiä raskaita aikoja, kirja tuo lohtua ja rohkaisee. Kirja osoittaa että elämässä voi pysyä kiinni ja siitä iloita loppuun asti. Kirjallisuuden osuus sai minut lukemaan loppuun.
Maailmassa on niin paljon enemmän luettavaa kuin pystymme lukemaan ja paljon enemmän tehtävää kuin saatamme tehdä. Mutta opin äidiltä muiden asioiden muassa sen, että: "Lukeminen ei ole tekemisen vastakohta - vaan kuolemisen."
Will Schwalbe
The End of Your Life Reading Club 2012
Will Schwalbe
Suomentanut Kirsi Ohrankämmen
Basam Books 2014
***
Kirjastosta
Minä pidin, vaikka ei tämä lukuvuoteni mikään kuuman sarjan teos ollut, mutta kaunis kirja lukemisesta sekä äidin että pojan suhteesta lähestyvän kuoleman katveessa.
VastaaPoistaOlihan tämä upeaa kirjallisuuden ylistystä ja äidillä ja pojalla oli kadehdittavan läheinen ja lämmin suhde. Minulta on menehtynyt haimasyöpään kolme eri asteisen läheistä / tuttua (täti, ystävä, työtoveri). Sen takia en varmaan oikein jaksanut.
Poista