Ari Kokkonen - Runoja kolmesta kokoelmasta

KULKEA VARJOJEN PÄÄLLÄ PUTOAMATTA***

BoD 2012

Runokokoelmassa on 43 runoa, jotka on jaettu neljään osioon: Kastun, mutta en vuoda sanoja / Hän neuloi tähdet kiinni / Olivatko ne viestejä jostain toisesta ajasta? / & Hämärän hiljaisuuden kuningatar. Tässä kokoelmassa Kokkosen tyyli on yhtä kaunis ja eteerinen kuin aiemmin lukemassani kokoelmassa Ikkunalaudallani asuu meri simpukankuoressa *****. Rakkauden sijaan runoilijaa askarruttaa nyt valon ja varjon suhde. Hän puhuu sanoista kuin ystävistään, ja haluaa niiden viihtyvän kodissaan. Runot eivät aina synny helposti, sillä sanat keljuilevat, ovat itsepäisiä eivätkä suostu tottelemaan. Saamme myös nostalgisen välähdyksen lapsuuden hellekesän muistoista maalla ja astumme ajan railon yli. Kirjan upea kansikuva on valokuvausta harrastavan Kokkosen itsensä ottama.

Avaan ikkunan, päästän valon

sisään, tunnen sen lämmön

jokaisessa solussani, olen

oppinut jotain, onko se

muistamista, vai pelkkä vaiheinen

reaktio kasvamiselle. Olen

nähnyt maailman pimeän puolen,

muistan siitä nyt vain valon, sen

himmeän hohteen joka sai minut

elämään, astumaan ajan railon

ylitse.

Kielikuvat olivat keveitä ja kuulaita, varsin ihastuttavia. Kuitenkin minusta tuntui, etten aina tavoittanut runon ideaa, sen sanomaa. Omakustannerunoilija on omillaan, tiedän. Sitä en tiedä käyttääkö Kokkonen esilukijoita, mutta minusta runot olisivat hyötyneet pienestä lisäviilauksesta ja -harkinnasta. Postauksen lopusta löytyy kappale Kielellisiä huomioita. Siinä mainitsemani seikat pätevät erityisesti tähän kokoelmaan.

'Tämä on viides runoteokseni, joka on tyylillisesti muuttunut proosarunouteen. Nämä ovat enemmän minua, lähempänä sydäntäni. Runoistani kuvastuu ihmisen elämä kuin maalauksina, sanat ovat tärkeitä.'

Runot on lukenut myös SusuPetal / Kirjaa löytyy Adlibriksestä

RUNOJA****

BoD 2009

Tämän kokoelman 50 runoa ovat hyvin lyhyitä, aforismin luonteisia. Pidin näistä tavattomasti ja koin montakin hyvältä tuntuvaa oivalluksen hetkeä. Runoilija itse sanoo yllä, että tuntee pitemmät proosarunot enemmän omaksi ilmaisutavakseen, mutta soisin ettei hän tätä lyhyempääkään ilmaisua jättäisi. Mainioita! Mukana on myös muutama hauskan humoristinen loppusoinnuillaan ilotteleva runo.

IRRALLAAN

Niin sinä kuljit,

läpi peltojen ja metsien,

etkä löytänyt ruohonkorttakaan,

joka olisi sinut juurruttanut

maahan.

SANAT

Kätkeytyvät pimeyteen,

valossa päästän leijailemaan,

kylmyydessä jäädän,

kuumuudessa sulatan,

kirjaimen kerrallaan.

ERÄÄNÄ YÖNÄ

Eräänä yönä,

taivas putosi.

Kuinka palelinkaan.

'Olen hyvin ylpeä saadessani julkaistua ensimmäisen runoteokseni, Runoja. Se on ollut eräs elämäni suurista haaveista. Runot kertovat ajatuksia elämästä, ihmisyydestä, rakkaudesta ja rakkaudettomuudesta. Kirjoittaminen on ollut aina lähellä sydäntäni. Sanoilla voi kertoa paljon enemmän, sen mitä ei pysty sanomaan ääneen.'

Tämän kokoelman ovat lukeneet Arleenan S, Rakastuin runoon / Löytyy BoD:n verkkokaupasta

MAAILMOJEN VÄLISSÄ**

Issuu.com 2016

Tämä kokoelma löytyy vain netistä. Koin runot tässä synkempinä ja dramaattisempina enkä löytänyt aiheille oikein punaista lankaa. Ilmeisesti ne olivat tarkoituksella maailmojen välistä, välähdyksiä sieltä täältä. Pääset itse lukemaan ja kokemaan runot vaikka heti yllä olevasta linkistä.

Tytön mustassa pipossa teksti

Fuck you,

violetinväriset hiukset

peittivät lohikäärmeen silmät,

jos katsoit niihin

saatoit palaa,

jos uskalsit katsoa syvemmälle

näit pienen hennon sydämen,

jonka ympärillä oli

läpipääsemätön kivinen muuri,

jonka ovi oli raollaan.
***

Galaktiset lampaat hyppivät mustien aukkojen ylitse,
en saa unta,
tähdet ovat liian kirkkaita,
vedän tähtisumun niiden eteen,
ja nukahdan.

Kielellisiä huomioita

Kiinnitin huomiota runsaaseen pilkun käyttöön. Monta kertaa pilkkua ei olisi siinä kohtaa tarvittu, tai olisin sen itse sijoittanut toisin. Havaitsin myös että korrelaatit viittasivat usein väärään sanaan. Yksittäisissä runoissa preesens ja imperfekti vuorottelivat tapauksissa, joissa itse olisin käyttänyt vain jompaa kumpaa. Vain muutama oikeinkirjoitusvirhe, eli kaiken kaikkiaan siistiä jälkeä omakustanteiksi. Niin toivoisin että Kokkosella olisi mahdollisuus käyttää asiansa osaavaa kustannustoimittajaa. Hänen hienot runonsa ansaitsisivat sen ❤︎

EDIT 1

Huomasin että issuu.comissa on vielä toinenkin Kokkosen runokokoelma - Kaukaisten lampaiden tähdistö. Kurkkaa linkkiin. Tätä en ole itse vielä  lukenut.

EDIT 2
Omakustannerunoilija SusuPetalin terveiset Arille:

'Luettuani Arin runoja muutaman kerran, alkoi surettaa, sillä kustannustoimittamisella, esilukemisella ja oikolukemalla kokoelma olisi mielestäni läpäissyt seulan ja olisi voinut tulla julkaistuksi jossain suuremmassa kustantamossa. Omakustantajana tiedän, miten sokeaksi sitä tulee oman tekstinsä kirjoitusvirheille, kielioppivirheille ja toistoille. Tämän takia olen viimeisten kirjojeni kohdalla käyttänyt pariakin esilukijaa (kiitos heille). Kokoelmassa silmääni pistäneet em. ongelmat eivät onneksi poistaneet lukunautintoa, sillä sitä nämä runot ovat. Nautinnollisia.'

Ari Kokkosen nettisivu 
Kirjailijan spekulatiiviseen Usva-verkkolehteen kirjoittamia Raapaleita-runoja käännetään parhaillaan saksaksi ensi vuonna ilmestyvään scifi-antologiaan!