Kyltyyri - Leinolaisia reunamerkintöjä

Eino Leinon Seura perustettiin sotien jälkeen vuonna 1947 ja se  kutsuu jäsenikseen suomalaisia kulttuurivaikuttajia.  Seura sai aikaiseksi Eino Leinon patsaan vuonna 1953, Lahden kansainvälisen kirjailijakokouksen vuonna 1963 ja Eino Leinon palkintoa on jaettu vuodesta 1956. Seuran nykyinen puheenjohtaja on kääntäjä Juhani Lindholm.

Olin kuuntelemassa viime syksynä Helsingin kirjamessuilla mainiota Suomennos slamia, jossa Lindholm tätä toimittamaansa esseekokoelmaa mainosti. Ostin kirjan omaksi, mutta se löytyy ainakin Helmet-kirjastoista. Kyltyyri. Leinolaisia reunamerkintöjä (Rosebud 2017) kokoaa yksiin kansiin parisenkymmentä suomalaista kulttuurivaikuttajaa, jotka kertovat pilke silmäkulmassa miltä kulttuuriympyrät meillä näyttivät 1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Muutama kirjoittajanimi: Jörn Donner, Pentti Linkola, Heikki A. Reenpää, Vexi Salmi, Tuula-Liina Varis etc.

Runon ja suven päiväksi luin Tuula-Liina Variksen huippumielenkiintoisen esseen Eino ja Pentti - kaksi traagista optimistia. Varishan oli naimisissa Saarikosken kanssa tämän kirjoittaessa Leinosta elämäkertaa Eino Leino - legenda jo eläessään (Wsoy 1974).

Varis kertoo miten vastahankaisesti Saarikoski tähän kirjoituspyyntöön lopulta suostui. Hän oli 37-vuotias ja jo alkoholismin merkitsemä. Pariskunta oli muuttanut Keravalle ja Saarikoski tunsi olevansa syrjään sysätty, ryyppyreissut Helsinkiin kestivät useita päiviä; juominen oli kaoottista. On ymmärrettävää, että näiden kahden suuren runoilijan jatkuva vertailu tuntui Saarikoskesta ahdistavalta ja kynnys kirjoittaa korkealta - pakottihan työ Saarikosken miettimään myös oman elämänsä tilaa. Tuula-Liina Varis on kirjoittanut tästä ajasta teoksessaan Kilpikonna ja olkimarsalkka (Wsoy 1994).

Leinossa ja Saarikoskessa oli paljon samaa Variksen mukaan: kirjallinen menestys harvinaisen nuorena, terävä äly mutta infantiili tunne-elämä, sotkuiset naisasiat, boheemi elämäntapa, julkisuuden jano ja kammo sekä alkoholismi ja varhainen kuolema sen seurauksiin. Saarikoski meni naimisiin neljä kertaa, Leino kolme, mutta ei L. Onervan kanssa. Täältä voit lukea lisää Leinon elämästä. Pari sitaattia Saarikosken runoista, joissa hän puhuu sekä itsestään että tekeillä olevan elämäkertansa päähenkilöstä:

... mutta minä kirjoitan tätä itseni
enkä sinun takiasi.
Nuoruus on mennyt
ja sitä, sitäkin meidän on vaikea kestää.
Emme jaksa olla sukkelia enää
ja siksi sanomme, että ihmiset ikävystyttävät meitä.
Puiden varjot pitenevät niityn poikki jokeen asti
ja joen yli ja sitten on yö.
- Saarikoski

Omalta epätoivoiselta elämäntuijotukseltani
minun on joskus raskasta keskittyä kuuntelemaan sinua.
Ja joskus minusta tuntuu, että sinun heikkoutesikin
on vahvempi kuin minun voimani.
- Saarikoski

”Kyltyyri”
Helsingin murteella

”Kyltyyri! Kyltyyri! Kyltyyri!”
Tuo huuto on Suomessa syyri,
Mut mikä se on se kyltyyri?
Kas, siinäpä pulma on jyyri.

Se on yhdelle ooppera-kyyri,
taas toiselle Tukholma-tyyri,
Duncan, Forssellin figyyri
tai Parisin polityyri.

Tuhatkarvainen on kyltyyri –
se on Kiinassa Kiinaan myyri –
mut Suomessa Suomen kyltyyri
tuon kaiken on karrikatyyri.
- Eino Leino, kokoelmasta Tähtitarha 1912

Hyvää runon ja suven & Eino Leinon päivää!

Tänään tulee kuluneeksi 140 vuotta Leinon syntymästä.