Pirjo Toivanen - Pyhä paha perhe

Pirjo Toivanen vie esikoisromaanissaan Pyhä paha perhe Suomen hurjan 90-luvun laman tunnelmiin ja Helsinkiin, jossa katukuva on lohduton tyhjine liikehuoneistoineen ja jossa teatteritarjonta on pelkkää kabareeta ja revyytä - eiväthän laman rasittamat ihmiset muuta jaksa. Romaani on tarina juurista ja niiden tärkeydestä, adoptiolapsen tunnoista, siipeensä saaneista aikuisista, 50-luvun asenteista, yksinhuoltajuudesta, avioerosta, yrittäjyydestä, luottamuksesta ja rakkaudesta.

Kirjan päähenkilö on Helsingin kaupunginteatterin näyttelijä Mirja, joka asuu Kallion paloasemaa vastapäätä upeassa jugend-talossa Ihantolassa. Epäsäännöllisten työaikojen vuoksi jääkiekkoa intohimoisesti harrastava poika Marko asuu isänsä luona Töölössä. Juuri ensi-illan alla Mirjaa kohtaa katastrofi: poskihammas lohkeaa ja niin Mirja tutustuu hammaslääkäriasema Hymysuun auttavaiseen Juhaan.

Suhde kehittyy intiimiksi aika sukkelaan, mutta mikä ettei. Molemmat ovat rakkaudessa siipeensä saaneita ja oman arkensa uuvuttamia. Yrittäjänä Juha painii talousvaikeuksien stressin silmässä, Mirja puolestaan exmiehensä piikittelyjen alla. Reumaepäily pojalla saa Mirjan etsimään tietoa biologisista vanhemmistaan ja sukunsa mahdollisista periytyvistä sairauksista. Ja siitäkös soppa syntyy - nainen uppoaa haasteelliseen sukusammioon, joka monimutkaisine kuvioineen suistaa naisen burnoutin partaalle.

Omissa juurissani ei ole mitään epäselvää, mutta ymmärrän hyvin Mirjan pakkomielteisen tarpeen selvittää omansa. Hän on kokenut aina itsensä ulkopuoliseksi ja erilaiseksi, kärsinyt ilkeydestä koulussa ja tätinsä taholta. Mirja on ihmetellyt omaa impulsiivisuuttaan ja tunteikkuuttaan. Hänessä kaikki on erilaista kuin kasvatusäiti Eevassa ja sisko Terhissä. Kun biologinen äiti Siiri löytyy, paljon itsestä selviää myös. Mutta samalla Mirja oppii arvostamaan uudella tavalla hyvää ja turvallista lapsuuttaan.

Pyhä paha perhe oli minulle todella mielenkiintoista ajankuvausta lama-ajan Suomesta ja Helsingistä - asiantuntijuudesta huomaa, että Toivanen on itse elänyt nuo ajat. Muistan itsekin tyhjinä ja mustina ammottavat näyteikkunat, jotka kirkuivat Vuokrataan-plakaatein; muistan kun vakaa Pukeva meni konkurssiin ja itsekin tuon ajan yrittäjänä yrittäjän epätoivoiset tunnot. Mirjan kautta teatterityöhön sai kurkistaa sisältäpäin, mikä oli kiinnostavaa.

Romaanin runsaat teemat Toivanen punoo sujuvaksi ja suorastaan jännärimäiseksi kokonaisuudeksi. Jotkut juonen käänteistä olivat aika mielikuvituksellisia, mutta mikä ettei. Kyllä tämä kaikki olisi voinut oikeastikin tapahtua. Lama-aika pani ihmiset tekemään poikkeuksellisia ja arveluttavia tekoja, ja 50-luvun asenteet raskaaksi tullutta hyvänkin perheen tyttöä kohtaan olivat rankkoja mutta tosia. Aikakauden ja ihmissuhteittensa myllytyksessä Mirjan ja Juhan rakkaus kesti haasteensa ja epäluottamuksen hetkensä. Lopuksi piipahdettiin minunkin suosikkikaupungissani Barcelonassa. Loppukohtaus Sagrada Familiassa oli aika ihana.

Pyhä paha perhe on hieno esikoisromaani aivan tavallisista ihmisistä laman, ihmissuhteiden ja vaiettujen salaisuuksien pyörteissä. Pidin kovasti.

Pirjo Toivanen - Pyhä paha perhe
Kannen suunnittelu: Amelia Nyman
Kannen kuva: Reijo Toivanen
Stresa 2017
****
Kirjastosta
________________
Helmet-haaste: 2, 6, 25, 35, 37
Kulttuuri kukoistaa, Lukijan roolissa, Mannilainen
Kirjailijan kuva: Leila Itkonen