Lytton Strachey - Kuningatar Viktoria

Vauvana isästään orvoksi jääneen Englannin kuningatar Viktorian (1819-1901) elämäntarina on huikaiseva ja hänen 63 vuotta kestäneen valtakautensa vaikutus historiaan suunnaton. Syntyessään Viktoria oli kruununperimysjärjestyksessä vasta viides, mutta kaikki kruununperijät kuolivat vuorotellen. Viktoriasta tuli valtavan Britti-imperiumin kuningatar vain 18-vuotiaana.

Viktorian hallituskautta sanotaan Viktoriaaniseksi aikakaudeksi, josta Wikipedia sanoo näin:

Aikakautta leimasi ankara tapakulttuuri yläluokan piirissä ja tiukka jako eri yhteiskuntaluokkiin. Viktoriaaninen muoti ja tyyli oli rehevää ja varsinkin naisten muoti suorastaan tuhlailevaa. Myös voimakkaan kaksinaismoralismin väitetään leimanneen viktoriaanista aikakautta: siinä missä monet yläluokkaiset miehet vaalivat kotonaan ja suhteissa yläluokan naisiin tiukkaa protokollaa ja tapakulttuuria, samaisten miesten kerrotaan usein salaa harrastaneen monia epäsiveellisiä ja paheellisia elämäntapoja kuten juopottelua, uhkapeliä, epäsiveellisiä revyy-esityksiä ja bordellivierailuja. Aikakauden tabloidilehdistö ruokki skandaalien metsästystä, joka oli suosittua kansanhuvia Britteinsaarilla.

Olen vuosia sitten nähnyt hienon Viktoriasta kertovan BBC:n dokumenttisarjan. Yksi osa on otsikoitu A Domestic Tyrant, jonka mukaan Viktoria oli surkea äiti lapsilleen. Kirjeessään tyttärilleen hän saattoi sanoa vaikka näin: I hope you are not getting fat again. Suhteet poikiinsa Leopoldiin ja erityisesti kruununprinssi Bertieen olivat myös vaikeat / BBC: The battle of wills was also intense between the Queen and the Prince of Wales. Bertie did everything Queen Vctoria disapproved of. He had the signs of being a needy person emotionally and once freed of parental constraint he plunged himself into a world of pleasures.

Yksi Albertin suurimmista hankkeista oli Lontoon maailmannäyttely vuonna 1851. 

Se järjestettiin arkkitehti Joseph Paxtonin suunnittelemassa 

Kristallipalatsissa ja oli valtava menestys. 

Muualle siirrettynä Kristallipalatsi tuhoutui tulipalossa vuonna 1936.

Mutta Lytton Strachey ei elämäkerrassaan juurikaan puhu Viktoriasta yhdeksän lapsen äitinä, vaan keskittyy Viktorian lapsuuteen ja persoonaan, hallituskauteen ja sen haasteisiin sekä tietysti Albertiin, kuningattaren prinssipuolisoon. Albert (1819-1861) oli kotoisin Saksin ruhtinaskunnasta, Koburgin kaupungista. Viktoria ei ollut halukas avioitumaan, mutta hän rakastui Albertiinsa silmittömästi. Pieni ja pyöreä, impulsiivinen ja tunteikas Viktoria ja pitkä, rauhallinen ja vaimoaan älykkäämpi Albert täydensivät toisiaan ja ryhtyivät hoitamaan valtakunnan asioita yhdessä. Vähitellen Albert sai yhä enemmän ja enemmän vaikutusvaltaa. Kun prinssi kuoli yllättäen vain 42-vuotiaana Viktoria romahti. Hän menetti tärkeän työparinsa ja hallitsijan valta kääntyi laskuun, joskaan Stracheyn mukaan Viktoria ei tätä täysin tiedostanut:

Vuodesta 1840 vuoteen 1861 hallitsijan valta Englannissa jatkuvasti kasvoi, vuodesta 1861 vuoteen 1901 se jatkuvasti väheni. Ensimmäinen vaihe oli prinsipuolison vaikutuksen ansiota ja toinen nuorten ministereiden. Ensimmäisessä vaiheessa Viktoria oli oikeastaan vain apulainen.

Puolisonsa kuoleman jälkeen Viktoria masentui, eristäytyi ja lopetti julkiset esiintymisensä jopa siinä määrin, että kansa alkoi ärtyä. Viktorian mielen täyttivät vain rakkaan Albertin palvonta ja ne tavat, joilla hänen muistoaan voisi kunnioittaa; miten rakkaan Albertin arvon voisi tehdä tiettäväksi alamaisille, jotka vuosien saatossa olivat suhtautuneet epäilevästi tähän saksalaiseen ’kuninkaaseensa’. Vasta vanhoilla päivillään, juhliessaan hallintonsa 60-vuotisjuhlia suru väistyi ja ilo palasi Viktorian elämään. Kansa alkoi taas suhtautua ikääntyvään kuningattareensa rakastavasti, hellästi ja kunnioittavasti.

Strachey kirjoittaa aikansa korulausein (kirja ilmestyi 1921) ja siteeraa runsaasti Viktorian päiväkirjoja, joista ilmeneekin hyvin hänen ryöpsähtelevä tunteikkuutensa. Autenttista materiaalia on runsaasti Albertin kuolemaan asti, sen jälkeen vähemmän. Pitkät ja yksityiskohtaiset poliittiset selostukset olivat hiukan puuduttavia, joskin oli kiinnostavaa lukea Viktorian erimielisyyksistä  eri ministereiden, erityisesti varakreivi Palmerstonin kanssa; whigyjen ja toryjen alati vaihtuva hallitusvalta tiesi aina myös pääministerin vaihdosta, mikä oli raskasta Viktorialle.

Eurooppa ja koko maailma kokivat valtavia muutoksia Viktorian hallituskaudella. Kaikesta tästä myllerryksestä oli hiukan vaikea saada kokonaiskuvaa. Lyhyt maailmanpoliittisten tilanteitten yhteenveto olisi ollut paikallaan. Mutta se tuli selväksi, että Euroopan kuningashuoneet ja ruhtinassuvut solmivat avioliittoja pääosin valtasuhteiden valossa. Oli mietittävä tarkkaan minkä kuningashuoneen prinssille oman prinsessansa naittaisi. Euroopan kuninkaallisten sukulaisuussuhteet ovatkin niin monimutkaisia, etteivät ne ainakaan minun päässäni pysy, ja lähes kaikki nyky-Euroopan monarkit polveutuvat kuningatar Viktoriasta.

Viktorian ja Albertin pojasta Walesin prinssistä tuli kuningas Edvard VII äitinsä kuoleman jälkeen - vasta 59-vuotiaana. Hän oli se sama pahatapainen pikku-Bertie, jota Viktoria syytti Albertinsa varhaisesta kuolemasta. Pahoin jo aiemmin vilustunut Albert joutui nimittäin lähtemään Cambridgeen nuhtelemaan huonosti käyttäytyvää prinssiä, vilustui lisää, sai ilmeisesti myös lavantaudin ja menehtyi nopeasti.

Lytton Strachey - Kuningatar Viktoria. Historian mahtavin nainen
Alkuteos Queen Victoria 1921
1. painos suomeksi 1927, suomentanut Eino Railo
2019 uusintapainoksen editointi Svante Thilman
Kansi Tiia Javanainen
Into 2019
****
Kirjastosta
_______________
Helmet-haaste: 8 (kuuluu yleissivistykseen), 12 (liittyy Isoon-Britanniaan), 18 (eurooppalainen kirjailija)
Seinäjoen kaupunginkirjaston maahaaste: Iso-Britannia

G. Lytton Strachey (1880–1932) oli brittiläinen kirjailija, esseisti ja kriitikko. Hänet tunnetaan historiallisista elämäkerroistaan, jotka olivat uraauurtavia psykologisten elämäkertojen tyylilajissa. Strachey vaikutti 1900-luvun alussa Bloomsburyn ryhmässä, joka oli ensimmäiseen maailmansotaan asti taiteilijoiden ja oppineiden muodostama, kulttuurielämään vaikuttanut ja viktoriaanisia arvoja vastustanut epämuodollinen joukko.