John Green - Tähtiin kirjoitettu virhe

Sitten me esittelimme itsemme. Nimi. Ikä. Diagnoosi. Tämänhetkiset kuulumiset. Minä olen Hazel, minä sanoin omalla vuorollani. Alun perin kilpirauhassyöpä mutta nyt keuhkoissa isoja sitkeitä etäpesäkkeitä. Ja minulle kuuluu hyvää.

Tämän vuoden Helmet-haasteeni on pitkään ollut vailla vain yhtä teosta, nimittäin alle 18-vuotiaan suosittelemaa kirjaa. Sain paljon vinkkejä Facebookin Kirjallisuuden ystävät ryhmästä - iso kiitos. Varasin muutaman kirjan ja päädyin sitten lukemaan John Greenin menestysteoksen Tähtiin kirjoitettu virhe. Olin autuaan tietämätön tämän keikkumisesta kuukausikaupalla Yhdysvaltojen bestsellerlistalla. Kirjan pohjalta filmattu elokuvakin on kuulemma ollut hitti. Tämä on nuortenromaani, joskaan aihe ei ole kevyemmästä päästä.  

En tiedä, miten Suomessa vertaistukiryhmät toimivat, mutta kirjassa sovelletaan AA:n oppeja ja luetaan piirissä käsikädessä Tyyneysrukousta. 16-vuotias Hazel on kirjan minäkertoja. Hänen on vaikea hengittää, siksi hän kulkee aina happiviiksissä ja painava happisäiliö mukanaan. Syöpälasten vertaistukirymässä Hazel tutustuu 17-vuotiaaseen Augustukseen, joka on menettänyt toisen jalkansa luusyövän vuoksi. Nyt poika on ollut jo yli vuoden 'terveen' kirjoissa.

Hazel ja Augustus vetivät toisiaan puoleensa kuin magneetit, niin lopun uhan alla kuin elivätkin. Heidän rakkautensa oli aitoa ja välittävää. Augustus jopa uhrasi Hazelin hyväksi rahanarvoisen oman toiveensa, joita eräs yhtiö myöntää parantumattomasti sairaille lapsille. Nuorten arki syövän kanssa oli rankkaa, ja väliin jouduttiin teholle. Mutta elämään oli pakko suhtautua sarkastisella huumorilla mottona paras päivä on tänään. He puhuivat syöpäbonuksista ja syöpätarustoon kuuluvista uskomuksista, kuten esim. viimeisestä hyvästä päivästä.  Syövän uusiutumisen tai sen etenemisen pelko kummitteli aina ennen kontrolleja ja vertaistukiryhmän menehtyneitten, rukouksessa muistettavien  ryhmäläisten lista piteni pitenemistään.

Mutta nuoret ovat nuoria: he pelasivat videopelejä, he naljailivat toisilleen, miettivät ulkonäköään ja heillä oli sydänsuruja. Hazelin ajatus kranaatista hiipi sieluun: yksikään näistä nuorista ei olisi halunnut olla kranaatti, joka kuollessaan räjäyttää läheisensä ja vanhempansa sirpaleiksi.  Hazelin lempikirjan Viistoa valoa on kirjoittanut alankomaalainen kirjailija Peter Van Houten, kuuluisaa kaakaosukua. Mutta romaani loppuu tylysti kesken lauseen ja Hazel haluaa pakkomielteisesti saada selville, mitä henkilöhahmoille tapahtuu myöhemmässä elämässään. Erakoksi vetäytynyttä kusipääkirjailijaa jäljitetään sähköpostein ja päästään syöpäbonuksella häntä tapaamaan Amsterdamiin.

Huomattava osa elämästäni oli mennyt siihen, että olin yrittänyt olla itkemättä läheisteni edessä, joten tiesin mitä Augustus teki. Silloin purraan hammasta. Katsotaan ylös. Sanotaan itselle, että itkeminen tuottaa läheisille tuskaa, tuo heidän elämäänsä surua, ja koska kukaan ei halua olla pelkkä surun aihe, silloin ei itketä vaan katsotaan kattoon ja hoetaan sitä hiljaa mielessä, ja sitten nielaistaan vaikka kurkku ei tunnu toimivan, katsotaan läheistä ja hymyillään.

Parantumaton sairaus koskettaa tietysti koko perhettä, ja vanhemmat suhtautuivat kukin tavallaan. Hazelin äiti oli se, joka otti selville kaiken syövästä, tunteellisella isällä oli itku herkässä. Green sukeltaa hienosti näiden sairaiden nuorten rankkaan mailmaan ja kirjoittaa raikkaasti nuorten kieltä. Kirjan lapset ja nuoret ovat sairastaneet syöpäänsä monta vuotta, ja he ovat tavallaan turtuneet tilanteeseensa ja sairautensa aaltoiluun. Paska juttu, mutta on opittava hyväksymään se, mitä ei voi muuttaa. Tässä mahdottomassa tilanteessa ironiasta ja mustasta huumorista tulee turvakeino, ainoa tapa selvitä päivästä toiseen. Hieno nuortenkirja, en yhtään ihmettele tämän suosiota.

John Green - Tähtiin kirjoitettu virhe
Alkuteos The Fault in Our Stars 2012
Suomentanut Helene Bützow
Wsoy 2013
Kirjastosta
________________

Muissa blogeissa: Kirjakaapin kummitus, Lukuneuvoja, Reader why did I mrry him?