Tuija Takala - Vanhat runot, uudet lukijat #runosunnuntai

Selkokirjailija Tuija Takala on selkoistanut vanhoja runoja teokseensa Vanhat runot, uudet lukijat. Saako näin tehdä vai onko tämä kulttuuriperintömme raiskaamista? Tuija itse sanoo harkinneensa asiaa huolella ja pitkään, mutta ajatus ei jättänyt häntä rauhaan. Onneksi ei jättänyt, sillä runot ovat iso osa kulttuuriperintöämme: meillä oli runonlaulajat ja kansanrunomme ja -laulumme; meillä on Kalevala ja Kanteletar. Mutta ymmärtääkö nykylukija niiden sanastoa ja sanomaa? Ymmärtääkö suomalaiseen kulttuuriin tutustuva ja kieltämme opiskeleva, mitä Eino Leinon Nocturnessa sanotaan?

Vanhojen runojen kieli kuitenkin karkaa monilta tämän ajan lukijoilta. Vanhahtava sanasto, epäsuora sanajärjestys ja poikkeava lauserakenne voivat vaikuttaa siten, että merkittävä, koskettava sisältö ei välity uusille lukijoille.- Tuija itse blogissaan

Tuijan teos on kulttuuriteko ja uraauurtava monella tapaa: vanhoja runoja ei ole ennen selkoistettu eikä kotimaisen kirjallisuuden historiasta ole edes lyhyttä esittelyä saatavissa selkokielellä. Tuija antaa myös yleisohjeita runon lukemiseen ja kertoo mukaan ottamistaan runoilijoista. Alkusanojen otsikoista selviää, mitä asioita Tuija kertoo. Otsikoita ovat mm. Runojen muoto ja kieli, Esimerkki runon keinoista & Maailman muuttuminen näkyy runoissa. Näin kirja sopii sekä yksittäisille runon lukijoille että erilaisiin koulutus- ja opetustarkoituksiin.- Tuija blogissaan

Selkokielellä lukeminen tuo jännän tunteen. Kun luin Tuijan esittelytekstejä kirjailijoista ja ylipäätään runoudesta, minut valtasi rauha. Selkokieli on lyhyttä, harkittua ja ymmärrettävää. Helpot lauserakenteet ja lyhyet kappaleet liehureunoin saavat proosatekstinkin tuntumaan runolta. Teoksessa on mukana kolmisenkymmentä tunnettua runoilijaa, joista on lyhyt esittely ja heiltä yksi tai useampi runo. Mukana ovat mm. Aleksis Kiven Onnelliset, Sydämeni laulu ja Laulu oravasta; osa Eino Leinon Hymyilevästä Apollosta, Laulu onnesta ja Nocturne;  mukana ovat Aino Kallas, L. Onerva, Edith Södergran, Aaro Hellaakoski, Uuno Kailas, Katri Vala ja Saima Harmaja.

Luin alkuperäistä runoa ja sen selkoistusta rinnan, pitäen mielessä erityisesti vanhan runon ymmärrettävyyttä ja sitä, pystyykö selkoistus välittämään runon tunteita ja tunnelmia. Loistavasti pystyy! Selkokielessä korvataan monet vaikeat sanat helpommilla. Joidenkin sanojen valintaa hieman ihmettelin, mutta uskon Tuijan tuntevan selkonsa. Siteeraan tässä muutamasta runosta otteita sekä alkuperäisenä että perään selkoksi - näin näet mistä on kyse.

KALEVALA, VIIMEINEN SÄKEISTÖ

Vaan kuitenki kaikitenki la’un hiihin laulajoille,

la’un hiihin, latvan taitoin, oksat karsin, tien osoitin.

Siitäpä nyt tie menevi, ura uusi urkenevi

laajemmille laulajoille, runsahammille runoille

nuorisossa nousevassa, kansassa kasuavassa.

Vaan kuitenkin kuljetin runot laulajille,

hiihdin ladun, poistin esteet, näytin tien.

Nyt siitä menee tie, uusi ura

uusille runoille, muille laulajille,

nuorille ja kansalle, joka kasvaa.

IMMI HELLÉN (1861-1937, ORAVAN PESÄ

Siinä se vihreä virpinen katto

ja lehdistä lämpöinen lattiamatto

ja pikkiriikkiset ikkunat

ja vuoteessa sammalet vihannat.

On pesässä oksista vihreä katto

ja lattialla lehdistä lämmin matto

ja ihan pienet ikkunat

ja sänky vihreää sammalta.

KAARLO SARKIA (1902-1945), ÄLÄ ELÄMÄÄ PELKÄÄ

Kuin lintu lennä,

älä viipyen menneen raunioilla

nykyhetkeä häädä.

Suo jääneen jäädä, suo olleen haudassa olla,

tulevaa koe vastaan mennä.

Ole vapaa, kahleeton tuulen tavoin:

On kuoleman portti aina avoin.

Lennä kuin lintu.

Älä viivy menneisyyden raunioilla,

älä aja pois nykyhetkeä.

Anna menneen mennä,

anna hautojen olla.

Mene tulevaisuutta vastaan.

Ole vapaa kuin tuuli:

on aina ovi auki kuolemaan.

Minä pidin teoksesta kovasti. Minusta Tuija on onnistunut selkoistuksessa hienosti ja toivon, että Vanhat runot, uudet lukijat löytää tiensä opetukseen ja kouluihin. On tärkeää, että tämäkin kulttuuriperintömme siirtyy uusille sukupolville ja uusille suomalaisille. Myös Tiina Piilola teki osaltaan Kalevalaa ymmärrettävämmäksi teoksessaan Kalevalan naiset, mikä toki on vaikeampi teos lukea, mutta erittäin suositeltava selvittäessään Kalevalan vahvoja naisia feministisen kirjallisuudentutkimuksen näkökulmasta.

Tuija Takala - Vanhat runot, uudet lukijat
Avain 2020
Kirjastosta
_______________

Kiiltomato

Kirjassa Vanhat runot, uudet lukijat on runoja, jotka ovat olleet tärkeitä suomalaisessa kulttuurissa. Kirjaan on valittu kolmisenkymmentä runoa kansanrunoista taiderunoihin 1940-luvulle asti. Kirja välittää suomalaista kulttuuriperintöä uudella tavalla. Tuija Takala tarjoaa vanhat runot uusille lukijoille niin, että joka runon rinnalla on sama runo selkosuomeksi. Lukija voi nauttia vanhan runon ilmaisun tavoista ja saa samalla kokemuksen runon sisällöstä helpolla kielellä. 

Oheisella videolla Tuija puhuu selkokirjoistaan ja tulevista suunnitelmistaan.