15. toukokuuta 2020

Tiina Piilola - Kalevalan naiset


Kalevalan naiset näyttävät konkreettisesti, miten maailmalle pannaan tarpeen tullen hanttiin 
ja pidetään oma pää ja myös sen, miten elämän muutoksiin mukaudutaan ja niistä selvitään,
 vaikka kuinka pelottaisi.

Pitkälti Tiina Piilolan väitöskirjaan pohjautuva Kalevalan naiset sopi loistavasti kuunneltavaksi äänikirjana. Erja Manton ääni vei nautittavasti riimityksiin ja maagisiin ja mystisiin tunnelmiin. Piilola tarkastelee Kalevalan naishahmoja feministisen kirjallisuudentutkimuksen näkökulmasta ja etsii heistä linkkejä nykypäivän maailmaan. Piilola pöllyttää Kalevalaa riemastuttavalla tavalla ja oli mukava kuulla myös sananselityksiä nykylukijalle käsittämättömille sanoille. Kirja on anniltaan runsas, josta muutamia huomioita.

Aluksi tutustutaan tietysti Lönnrotiin, joka olikin uskomaton mies köyhästä syntyperästään huolimatta. Tämä juopon kyläräätälin poika sai elämässään suuria aikaan. Piilola arvelee, että Lönnrotin oma kokemus heikosta isästä ja vahvasta äidistä näkyy Kalevalan naishahmojen vahvuudessa. Teoksen kaikki yleisselitys oli kiehtovaa, sillä nykyihmisen on vaikea ymmärtää taruja, koska niissä eivät päde normaalit lainalaisuudet. Piilola käyttää Lönnrotin termejä tiedon päiväpuoli ja tiedon yöpuoli, joista meille rationaalisille nykyihmisille nimenomaan yöpuoli tuottaa vaikeuksia. Esiin tulee myös se, että monien kansojen taruissa ja eepoksissa on hyvin samantapaisia kertomuksia. Yhtenä esimerkkinä Piilola ottaa Clarissa Pinkola Estésin teoksen Naiset jotka kulkevat susien kanssa, jota hän siteeraa ja josta löytää yhtäläisyyksiä Kalevalan kanssa.

Piilola kertoo myös, miten Kalevala esiintyy taiteessa. Tunnetuimpia maalauksia ovat tietenkin Akseli Gallen Kallelan Kalevala-aiheiset työt, esim. Aino-triptyykki ja Lemminkäisen äiti. Eino Leino on kirjoittanut Marjatan laulun ja Sibeliukselle Kalevala oli tärkeä aihe, kuten muillekin säveltäjille. Minut Sibeliuksen Tuonelan joutsen vie aina kalevalaisiin tunnelmiin. Nykytaiteilijat ovat puolestaan osallistuneet Taiteilijoiden Kalevala -hankkeeseen (SKS 2009).


Akseli Gallen Kallelan Aino-triptyykistä on kaksi versiota. Toinen täällä.

Kalevala on miehinen teos, jossa miehet - Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen - käyvät kosioretkillään, sotivat ja täyttävät naisten heille antamia haasteita. Kalevalan naishahmot ovat Piilolan mukaan joko miesten havittelun kohteita (Aino), miesten auttajia (Lemminkäisen äiti) tai sitten vihollisia (Louhi). Mutta kaikkiin naishahmoihin liittyy kiehtovasti fantasia, se tiedon yöpuoli. Kaikki alkaa naisesta - tai ehkä sittenkin sukupuolettomasta luonnonolennosta - Ilmattaresta, joka luo kalevalaisen kosmoksen ja ensimmäisen ihmisen, Väinämöisen.

Ainoa on pidetty viattomana neitsyenä ja uhrina, vanhan Väinämöisen eroottisten halujen kohteena. Aino osoittaa kuitenkin rohkeutta ja lujaa tahtoa kapinoidessaan äitiään, veljeään ja sulhokokelasta vastaan. Myyttistä Ainon kohtalossa on muuttuminen Vellamoksi, vedenneidoksi, jota #metoo-Väinämöinen ei saa myöhemminkään pyydystettyä itselleen. Piilolan mukaan Aino vedenneitona merkitsee välähdystä tulevasta maailmasta, jossa naiset ovat itsenäisempiä ja vapaampia.

Pohjolan matriarkka Louhi on vahva, kypsä ja viisas nainen, joka kohtelee väkeään ja vieraitaan hyvin. Hän himoitsee kuitenkin rikkautta ja kiusaa tyttäriään kosiskelevia miehiä monenlaisilla älyttömillä hommilla. Vasta Sammon taottuaan seppä Ilmarinen saa Pohjanneidon omakseen. Rämäpäistä Lemminkäistä ei hääjuhliin ole kutsuttu, mutta hän tulee kuokkimaan kuten puukkojunkkari konsanaan ja tappaa vihapäissään Pohjolan isännän. Pohjan tyttären syö Kullervon loitsima petokarja, nuorin tytär loitsitaan Lokiksi ja arvokas Sampo särkyy pirstaleiksi. Suuretkaan vastoinkäymiset eivät lamauta naista, vaan Louhi muuttuu vihaiseksi ja raatelevaksi sotkakotkaksi ja kiusaa Kalevalan kansaa varastamalla auringon ja kuun! Piilolan mukaan Louhi edustaa ihmismielen pimeää puolta, jonka kanssa on tultava sinuiksi; Louhi on henkisen kehityksen tiellä ja muuttuu lopulta opittuaan rauhan kyyhkyseksi.


Lemminkäisen äiti on poikaansa rakastava äiti, mutta myös tämänpuoleisen ja tuonpuoleisen väliä kulkeva šamaani. Myyttisillä parantajantaidoillaan hän herättää kuolleen ja paloitellun poikansa henkiin - ja kyllä tämä kuohahteleva don juan äidilleen huolta tuottaakin!  Lemminkäisen äiti tule kyselemään Louhelta kadonneen poikansa olinpaikkaa ja Piilolan mielestä näiden kahden naisen kohtaaminen on kahden toisiaan ymmärtävän šamaanin kohtaaminen.

’Korea kuopus’ Marjatta on omapäinen tyttö, joka lähtee miehiseen hommaan paimeneen. Hän tulee puolukasta raskaaksi, häädetään kotoa porttona ja joutuu synnyttämään metsässä yksin. Yksinhuoltajaäiti Marjatan pieni poika on ihmepoika, joka ryhtyy puhumaan ja latelee tarkasti Väinämöisen menneisyyden nolot teot. Poika ristitään Karjalan kuninkaaksi, Väinämöinen häpeää tekemisiään, astuu syrjään ja ryhtyy kanteleen soittajaksi ja viisaaksi tietäjäksi. Piilola näkee Marjatan uuden tasa-arvoisemman ajan airuena.

Kalevalaa, sen hahmoja ja sanomaa, ovat tutkineet monet tutkijat, joista Piilola mainitsee ja siteeraa useita. Oli hahmoista mitä mieltä tahansa, uskomaton fantasiailotteluhan Kalevala on. Sanasto ei täysin avaudu nykylukijalle, mutta voi keskittyä kuuntelemaan sen soljuntaa ja taitavia riimityksiä. Olen iloinen, etä löysin Kalevalan naiset ja suositan lämmöllä sinullekin.

Tiina Piilola - Kalevalan naiset
Schildts & Söderström 2020ea
Äänikirjan lukija Erja Manto
_______________


Tiina Piilola (s. 1977) on koulutukseltaan toimittaja ja kirjallisuustieteen tohtori. Hänen 2017 tarkastettu väitöskirjansa käsitteli Kalevalan naisia. 

1 kommentti:

  1. Tämä on majaillut lukulistallani mutta en vain ole tullut kirjaa luettavaksi hankkineeksi. Kuulostaa kyllä kiintoistalta! Hyvä tietää, että tästä on tehty äänikirjaversiokin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi - Thank you for your comment ♥ Poistan kaikki jonkun mainoslinkin sisältävät kommentit. All comments containing an advertising link shall be removed.

Kirja vieköön! ei pidä lukijarekisteriä eikä kerää minkäänlaisia lukijatietoja. Blogger-blogina Kirja vieköön! noudattaa Googlen yksityisyydensuojakäytäntöä. Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.