Naistenviikko: Andrea Maria Schenkel - Bunkkeri

Ahdan naistenviikolle vielä yhden tynkäpostauksen... Tämä oli minusta jotenkin kaamea kirja, ja aika sekainenkin se oli... Loppuratkaisukin oli hiukan hämärän peitossa, en tiedä minne toinen päähenkilöistä päätyi.

Monika työskentelee käytettyjä autoja myyvässä liikkeessä. Hän on yksin myymälässä työpäivän päättyessä kun hänet kidnapataan. Kidnappaaja vie Monikan syrjäiseen myllyyn, sen alla olevaan bunkkeriin. Monika herää pimeässä, kädet sidottuina ja alasti.

Kidnappaaja kuitenkin pitää naisesta huolta, tuo ruokaa ja juomista - eikä vaikuta raiskaajalta. Pian kidnappaaja uskaltaa näyttäytyä, ja hän alkaa vaikuttaa Monikasta tutulle. Onko hän Hans, jonka Monika passitti vuosia sitten vankilaan?

Molempien menneisyydestä paljastuu kauhistuttavia salaisuuksia kun näiden kahden kissa- ja hiirileikki etenee.

Kun tulen täyden sangon kanssa takaisin, tyttö on polvillaan nuotion vieressä, nostelee mustaa kopukkaa, jonka kädet ja klapi yhdessä muodostavat, ja puhuu sekavia. Hän on tärähtänyt. Viinaa! Tytön on saatava viinaa, se turruttaa kivun, sitä tarvitaan puuduttamiseen ja hiilen irrottamiseen käsistä. Ensin on saatava hehku sammumaan. Juoksutan vettä hänen käsiensä väliin, kuuluu sihinää, nousee savua.

Tämä tuntui minusta jokseenkin sairaalle tarinalle. Hyvinhän tämäkin oli kirjoitettu, mutta ei ollut minun juttuni. Anteeksi nyt vaan, mutta en jaksa tästä perusteellisemmin blogatakaan. Postaus kuitenkin itselleni muistiin.

Pari perusteellisempaa arviolinkkiä kiinnostuneille: Susa / Järjellä ja tunteella ja Annika / Rakkaudesta kirjoihin

Andrea Maria Schenkel

Bunker 2009

Bunkkeri

Suomentanut Leena Vallisaari

Gummerus 2011

★★★ Annan kolme tähteä, koska taidokashan tämä oli, vaikka ei minua miellyttänyt.

Kirjastosta

Naistenviikko: Andrea Maria Schenkel - Tapaus Kalteis

Tuomitun armahtamiseen ei suostuta. Tuomio on täytäntöönpantava välittömästi Stadelheimin vankilassa. Julkinen tiedottaminen ei ole suotavaa. (...) Tämänkaltaiset teot saattoivat menestyä vain Weimarin tasavallan rappeutuneessa maaperässä. Demokratia on syöpäkasvain, epäsosiaalisten elementtien pesäpaikka. (...) Saksan kansa on terve, ja terveenä sen tulee vastedeskin pysyä. Niinpä tämänkaltaiset kansakunnan viholliset on poistettava kansan keskuudesta. (...) Koska tekijä on syntyperäinen saksalainen, arjalainen ja lisäksi NSDAP:n jäsen, tuomion välitön täytäntöönpano ja ehdoton tapahtuneesta vaikeneminen on välttämätöntä. (...) On vältettävä kaikkea, mikä saattaa vahingoittaa puoluetta ja kansallissosialistista liikettä.

Näin dramaattisesti alkaa Tapaus Kalteis. Schenkel sai idean dekkariinsa tositapahtumista: sarjamurhaaja ja -raiskaaja Johan Eichhorn tuomittiin vuonna 1939 teloitettavaksi giljotiinilla. Häntä etsittiin Münchenin ympäristössä 10 vuotta ja lopulta hän tunnusti 5 murhaa ja 90 raiskausta. Tämäkin dekkari perustuu haastatteluihin ja fiktiivisiin kuulustelupöytäkirjoihin Hiljaisen kylän tyyliin.

Schenkel kuvaa usean nuoren naisen elämäntilannetta ja sielunelämää 1930-luvun tiukassa taloustilanteessa. Tytöt muuttavat Müncheniin, kansallissosialismin sydämeen maaseudulta ilman pennin hyrrää ja ilman tiedossa olevaa työpaikkaa. He ovat sinisilmäisiä ja luottavaisia, mielessä on kova halu jättää taakseen tylsä ja yksitoikkoinen maalaiselämä ja maistaa suurkaupungin vapautta ja huvituksia.

Näin teki myös Kathie, joka janosi huolettomuutta ja hohdokasta kaupunkilaiselämää. Ilman majapaikkaa Kathiekin ajautui ravintoloihin ja miesten vuoteisiin.  Kirjan sivuilla saamme tutustua  Kathien lisäksi Gerdaan, Kuniin, Marlikseen, Ernaan, Hertaan... Walburga oli tämän väkivaltaisen sarjamurhaajan pahoinpidelty vaimo, joka ei helpolla päässyt irti - kuten eivät naiset nykyäänkään väkivaltaisista  miehistään.

Mitäkö teen mieluiten? Mieluiten ajelen pyörällä. Katselen maisemia ja tietysti naisia. […] Kun sillä tavalla ajelee ympäriinsä, ja kaikki ne naiset tulevat vastaan. Hame nousee pyörällä ajaessa aina ylös. Silloin näkee niiden alusvaatteet. Siitä minä tykkään, eihän siinä mitään pahaa ole. Naisethan tekevät sen ihan vasiten. Ne pukeutuvat pyöräilemään lähtiessä vasiten sillä tavalla, että hameet nousevat ylös ja kuka tahansa voi nähdä niiden alusvaatteet. Alusvaatteet ja reidet, miten ne hinkkaavat, siitä minä tulen aina ihan hurjaksi. Mutta sitähän ne juuri haluavat, ne haluavat sitä.

Aihe oli varsin kuvottava ja varsin luotaantyöntävä, mutta  Schenkel kuvasi mestarillisesti tuon perverssin raiskaajan ja murhaajan mietteitä ja toimintatapoja. Katkelmista syntyi hyvä ajankuva 1930-luvun Saksasta. Ei kaikkea mielikseen lukenut, ei todellakaan. Mutta Schenkel oli paneutunut perusteellisesti psykopaattiseen käyttäytymiseen, hallitsi teemansa ja tiesi mistä puhui.

Deutscher Krimi Preis 2008

Pari bloggausta: Suketus ja Annika

Naistenviikkoon osallistuvat blogit löytyvät Tuijatan blogista.

Andrea Maria Schenkel

Kalteis 2005

Tapaus Kalteis

Suomentaja Leena Vallisaari

Gummerus 2010

★★★★

Kirjastosta

Naistenviikko: Andrea Maria Schenkel - Hiljainen kylä

En ehtinyt mukaan dekkariviikkoon, mutta bloggaan nyt naistenviikolla muutamasta dekkarista. Törmäsin tähän kirjailijaan Ullan bloggauksessa, ja kun Jassukin häntä hehkutti, oli aivan pakko tutustua Schenkeliin. Naistenviikkoon osallistuvat blogit löytyvät Tuijatan blogista.

Andrea Maria Schenkel on vuonna 1962 syntynyt saksalainen kirjailija ja hän on kaksinkertainen Deutscher Krimi Preis -voittaja. Vuonna 2007 palkittiin tämä hänen esikoisromaaninsa Hiljainen kylä (Tannöd) ja vuonna 2008 toinen romaani Kalteis. Schenkelin rikosromaanit ovat menestyneet saksalaisella kielialueella erinomaisesti. Kirjat ovat olleet kriitikoiden, palkintoraatien ja lukijoiden suosikkeja.

Toinen maailmansota on päättynyt 10 vuotta sitten, eletään 1950-lukua uneliaassa Tannödin maalaiskylässä. Kylän rauha järkkyy ja pelko pulpahtaa pintaan, kun syrjäisellä Dannerin maatilalla tapahtuu järkyttävä lahtaus: koko talon väki murhataan erityisen raakalaismaisesti - vanha isäntäpariskunta, heidän aikuinen tyttärensä ja tämän kaksi pientä lasta ja vielä talon uusi piikakin.

Schenkel rakentaa dekkarinsa nerokkaasti: kylään saapuva ulkopuolinen lehtimies haastattelee kylän väkeä. Haastattelulausunnot ovat hyvin todentuntuisia, päivitteleviä ja jossittelevia, kuten tuollaisen tapahtuman sattuessa odottaa sopiikin. Kyläläiset puhuvat suunsa puhtaaksi, perheestä kiertäviä juoruja ja huhuja kommentoidaan, ja käy ilmi että oikeastaan kukaan ei pitänyt omituisesta talon väestä.

Pikkuhiljaa haastatteluista syntyy karmaiseva kuva siitä, mitä talossa on vuosien kuluessa tapahtunut. Miten ukko Danner on sabotoinut ja alistanut vaimoaan ja tytärtään, mitä juonia tytär Barbara on isänsä nujertamiseksi kehitellyt ja mihin epätoivoisiin tekoihin rakkaus ja seksuaalinen himo johtaa. Tämä oli aika kylmäävää luettavaa.

Kirjaa ei voi valottaa enempää pilaamatta lukunautintoa, mutta suosittelen ehdottomasti. Minut Schenkel piti näpeissään aivan loppuun asti. Kerronta oli jäätävän viileää, iso paha leijui kylän yllä.

Sen minä sanon, ettei tässä maailmassa Jumalaa ole, on vain helvetti. Ja tässä maailmassa se on meillä päässämme, sydämessämme. Paha henki asuu jokaisessa, ja jokainen voi milloin tahansa päästää pahan henkensä valloilleen.

Schenkelin dekkarit ja lisää niistä täällä.
Tannöd 2006 - Hiljainen kylä 2009
Kalteis 2007 - Tapaus Kalteis 2010
Bunker 2009 - Bunkkeri 2011
Finsterau 2012
Täuscher 2013

Als die Liebe endlich war 2016




Andrea Maria Schenkel
Tannöd 2006
Hiljainen kylä
Suomentaja Leena Vallisaari
Gummerus 2009
★★★★
Kirjastosta