Chi Zijian - Puolikuu

Sade ja lumi ovat olleet näkemässä, kun minusta on tullut vanha, ja myös minä olen nähnyt niiden ikääntyvän. Kesän sateet ovat heikentyneet vuosi vuodelta, eikä lunta enää talvisin ole yhtä paksulti kuin ennen. // En suostu nukkumaan talossa, josta ei näe tähtiä. Olen syntymästäni asti viettänyt yöni tähtien kanssa. Jos heräisin yöllä ja näkisin sysimustan katon, tulisin sokeaksi.

Kiinalaisen Chi Zijianin (s. 1964) kiehtova menestysteos Puolikuu vie niin kauas Suomesta kuin ylipäätään on mahdollista - Kiinan koillisosiin Ison-Hinganin vuoristoon. Romaanissa 90-vuotias nimetön evenkinainen istuu kodassa tulisijansa ääressä ja muistelee pitkää elämäänsä ja heimonsa vaiheita monen sukupolven ajalta. Evenkit olivat poronhoidolla ja metsästyksellä elävä paimentolaiskansa, joita asuu nykyään Wikipedian mukaan noin 30 000 Kiinan puolella ja  35 000 Venäjän puolella. Luonto noilla Kiinan vuorilla oli armotonta ja villieläimet, sudet ja karhut vaarallisia. Runsaslumisina talvina poroja uhkasi nälkäkuolema tai joku leviävä kulkutauti. Noille seuduille eksyi aikoinaan vain harva ulkopuolinen, useimmiten venäläiset kulkukauppiaat, joiden kanssa tehtiin ystävällismielisesti kauppaa.

En tiennyt aiemmin mitään evenkeistä, joten oli kiehtovaa lukea itselle tuntemattoman paimentolaiskansan elämäntavasta, uskomuksista ja riiteistä. Heimolla oli omat jumalansa ja shamanistiset uskomuksensa. Uskottiin, että uusi shamaani ilmaantuu kun entisen kuolemasta on kulunut kolme vuotta. Heimon viimeinen shamaani oli nainen, Nihau, joka puki ylleen shamaanin vaatteet ja pelasti tanssillaan pyydetyn kuolemalta, mutta vastineeksi hän menetti kuolemalle itselleen hyvin rakkaan. Yhteenkään paikkaan ei asetuttu pysyvästi, vaan kodat ja tavarat kasattiin ja lähdettiin liikkeelle, kun monisatapäiset porotokat tarvitsivat uutta laidunta. Elämä karun luonnon ehdoilla oli kovaa, mutta muuten ihmisillä oli samoja ihmissuhdeongelmia kuin kaikkialla. Rakastuttiin ja erottiin, kärsittiin mustasukkaisuudesta ja lapsettomuudesta, sattui onnettomuuksia, menetettiin rakkaita.

Ladislavin syleilyssä olin tuntenut itseni tuulenviriksi, joka pyyhälsi halki vuorilaakson. Nyt Valodjan sylissä olin kala, joka uiskenteli keväisessä virrassa vailla huolia ja murheita. Jos Ladislavia vertaisi suorana seisovaan, jykevään puunrunkoon, oli Valodja lämmin linnunpesä puun oksistossa. Rakastin heitä molempia.

Evenkien tapa elää pysyi muuttumattomana vuosisatojen ajan: he liikkuvat paikasta toiseen porotokkiensa ruuan perässä eikä oikein mikään uhannut heidän elämäntapaansa. Mutta 30-luvulla kaikki alkoi muuttua: Japani perusti Kiinaan Mantsukuon nukkevaltion ja evenkejä pakotettiin Japanin armeijan koulutukseen ja oppaiksi. Kun miehet olivat kuukausien ajan sotilaskoulutuksessa, evenkinaisten oli lapsineen selvittävä yksin.  Zijian sitoo tämän pienen etnisen ryhmän elämän Kiinan kehitykseen ja kommunistien valtaannousuun. 1900-luvun jälkimmäisellä puoliskolla evenkien alueelle rakennettiin paljon teitä metsätyömaita varten ja kaadettiin paljon puita rakentamisen tarpeisiin. Seurauksena oli riistan ja poroille sopivien maastojen väheneminen. Valtion toimesta evenkeille rakennettiin asuntoja läheisiin kaupunkeihin ja nuoremmat kaupunkilaistuivat mielihyvin, joskin osa tunsi siellä itsensä ulkopuolisiksi. Nyt 90-vuotiaana evenkinainen näkee, että heidän paimentolaiselämänsä ja kulttuurinsa kulkevat vääjäämättä tuhoaan kohti.

Kiinnostavan historian ohella Zijianin tyyli lumoaa. Kieli on tavattoman kaunista ja lyyristä ja etsii ilmaisuja luonnosta. Rakasteleminen on tuulen huminaa ja evenkit elävät metsiä suudellen. Vainajat lähtevät haistelemaan taivaan tuulia. Elämyksellinen ja imussaan pitävä teos, joka toimi erinomaisesti äänikirjana.

Anun ihmeelliset matkat on myös blogannut kirjasta.

Chi Zijian - Puolikuu  
Alkuteos E’ergunahe youan 2005

Suomentanut Rauno Sainio

Aula & Co 2022 

Äänikirjan lukija: Hannamaija Nikander

____________________ 

Chi Zijian (s. 1964) on palkittu kiinalainen kirjailija, jonka teoksia on käännetty lukuisille kielille. Hänelle myönnettiin Puolikuusta arvostettu Mao Dun -kirjallisuuspalkinto vuonna 2008. 

Tarinansa kautta evenkinainen piirtää esiin kansansa historian, joka on tiivisti kytköksissä koko Kiinan kehityskulkuun. Kylän luonnonläheinen ja eristäytynyt maailma järkkyy ensi kerran 1930-luvulla, kun Japani perustaa Kiinaan nukkevaltio Mantšukuon ja kylän miehet pakotetaan sotilaskoulutukseen. Se on lähtölaukaus paimentolaisten elämäntapaa ja kulttuuria uhkaavalle kehitykselle, jonka myötä evenkit pakotetaan osaksi modernia yhteiskuntaa.