Andrei Ivanov - Kourallinen tomua

Kourallinen tomua on ensimmäinen suomennettu teos vironvenäläiseltä Andrei Ivanovilta (s. 1971). Teoksen pohjana on omaelämäkerrallisia aineksia, sillä päähenkilönsä tavoin Ivanov on asunut useita vuosia Pohjoismaissa, pääosin Tanskassa. Teosta lukiessa hämmennyin monestakin syystä. Ivanov tuntuu vieneen toivottomuuden ja synkkyyden kuvauksensa överiksi. Kapitalismi on kaiken pahan alku ja juuri: kaikki ihmiset ovat markkinatalouden pieniä orjahiirulaisia. Lisäksi Ivanov ei tunnu näkevän ihmisissä yleisestikään mitään hyvää: niin päähenkilön läheiset, tuttavat kuin työtoverit, ovat kuin jostain halveksittavien luonteenpiirteitten karikatyyrigalleriasta. 

Eniten hämmennyin ehkä Ivanovin tavasta kirjoittaa
Ivanov on pyörremyrsky tai joku valtava tsunami, jonka vimmainen hyöky hukuttaa ja lyö päin näköä. Hän on ilmaisussaan kiihkeä ja julistava; hän myös poukkoilee, rehevästi ja huolettomasti. Ivanov tykkää olla äänekäs, sillä huutomerkki on hänen rakkain välimerkkinsä. Huolettomuudella viittaan mm. lauserakenteisiin: niitä ei viimeistellä eikä viilata; paljon on slangia ja puhekielenomaisuutta, paljon kielellisesti virheeltä tuntuvaa. En epäile suomentajan ammattitaitoa, mutta olisiko tullut kiire? Toki Ivanovin alkuperäisteksti voi olla juuri tätä: täyttä kaaosta, meteliä ja vihaista huutoa alusta loppuun.

Kolmivitonen päähenkilö X palaa kotikaupunkiinsa Tallinnaan seitsemän vuoden Skandinaviassa oleskelun jälkeen. Hänestä tuntuu, että hän on olio vieraalta planeetalta, sillä entistä Tallinnaa tuskin tunnistaa. Uusi itsenäinen Viro sykkii kiihkeästi markkinatalouden rytmissä ja rakentaa uutta kapitalistista imagoaan. Pääkaupungissa puretaan vanhaa ja rakennetaan modernia: komeita hotelleja ja ylikansallisten yritysten lasisia toimitaloja nousee kuin sieniä sateella. Kaiken yllä leijailee kuitenkin hirvittävä ristiriitaisuus: ihmiset ovat köyhiä, työtä ei ole - ei ainakaan vironvenäläisille; kaikki on kallista, kaikki haluavat pois tästä sekasortoisesta maasta. X karttaa valoisia keskustan katuja kuin ruttoa, sillä hän pelkää tulla tunnistetuksi. Varotoimista ja vainoharhaisuudesta huolimatta ihmisiä entisestä elämästä tuppaa tielle; yksi heistä on niljakas Perepelkin, nykyään poliisiksi heittäytynyt hyypiö filologian opiskelujen ajoilta..

Ja ne sepittävät satuja demokratiasta. Satuja yöksi ennen säkkipimeää painajaista. Demokratia on mahdotonta niin kauan kuin on raha. Muistakaa tämä, kahjut! Raha ja demokratia ovat yhteensovittamattomat! Valinnan vapaus - ketä imeä: oikealta vai vasemmalta? Kenelle myydä itsensä ja mihin hintaan! Siinä se - demokratia! Ennen otettiin röyhkeästi, keskustelematta, tultiin ja otettiin. Nyt on Nato, EU ja muita sermejä. (...) Aina joutuu nuolemaan jonkun persettä, että annettaisiin taas uusi miljardi raitiovaunureittien rakentamiseen ja taas uusien pilvenpiirtäjien kohottamiseen myrskypilviin kietoutuneeseen tulevaisuuteen, mistä välähtelee salamoina kriisi!

Venäjän kielestä ei ole hyötyä nyky-Virossa, vaan syntyperä tietää syrjintää: hehän ovat miehittäjiä! Viron kieli on kurssissaan ja vironvenäläiset pelkäävät työpaikkojensa puolesta; kansalaisuutta ei haluta tai rohjeta hakea, koska kielikokeen vaikeus on useimmille liikaa. Uudessa bisneksessä on onneksi kysyntää pohjoismaisten kielten osaajille. Niinpä X päätyy puhelinmyyjäksi ruotsalaiseen telemarkkinointifirmaan, joka myy B to B -osoitteita Tanskaan. Tulostavoitteet ovat jäätävät, se on täydellinen koiranvirka. Tulee paniikki, vatsahaava, sappikivet ja mieletön stressi; pomo Leonidkin yrittää stressissään itsemurhaa, vaikka se naamioidaan muuksi.

Ivanov marssittaa värikkäisiin ja vodkanhuuruisiin kohtauksiinsa mitä omituisimpia tyyppejä. Kaikki tuntuvat ajelehtivan jossain menneisyyden ja nykyisyyden rajapinnoilla, omaa vihreää oksaa ei nyky-Virosta löydy. Yhteiskunnan muutos on valtava, globalisaatio ja markkinatalous jyräävät; pieni ihminen on heittopussi, jonka ei auta kuin ajelehtia mukana. Päähenkilömme ajelehtii velkakierteessään ja ahdistuksessaan vilppiin; hän ajelehtii myös avioliiton satamaan vironvenäläisen Lenan kanssa - ilman enempiä lämpimiä tunteita. Niskassa miljoonan asuntovelka, konkurssiin ajautuva työpaikka ja hiipuva terveys - siinä sitä oravanpyörän todellisuutta. Alle nelikymppisenä päähenkilö tuntee olevansa lopussa. Kunnes vihdoin Ivanov armahtaa miestä tässä kujanjuoksussa: raskaan tragedian jälkeen X kokee jonkunlaista tyyneyttä ja rauhaa -  Kaikki tämä on kourallinen tomua eikä muuta, ei yhtään mitään muuta.

En osaa sanoa onko Kourallinen tomua tyypillistä Ivanovia, vai valitsiko hän tämän kaoottisen tyylin kuvaamaan päähenkilönsä psyyken ja ympäristön kaoottisuutta. Siinä hän onnistui kieltämättä erinomaisesti. Mutta minulle tässä oli kaikkea liikaa, tai ehkä Viron tilanne on itselleni liian outo ja monimutkainen. Rauhallisemmalla otteella moni asia, kuten vironvenäläisten vähemmistöasema ja kokema syrjintäkin, olisivat tulleet likelle. Minulle siis työläs lukukokemus, mutta Russkaja premijalla palkitulla teoksella on toki ansionsa.

Andrei Ivanov
Kourallinen tomua
Suomentanut Jukka Mallinen
Kansi Jonna Nisu
Aviador 2018
***
Kirjastosta
_______________

Katkelma romaanista Nippernaati 1 / Viro-instituutti
Lisään Rakas Viro -lukuhaasteeseen, joka juhlistaa Viron 100-vuotista itsenäisyyttä.

IVANOV TURUN KIRJAMESSUILLA:

pe 5.10. 17.20–17.50 Agricola-lava: Kourallinen tomua, haastattelee Pajtim Statovci

la 6.10. 12.40–13.00 Auditorio: Keskustelua vironvenäläisistä ja Itämeren alueen venäjänkielisestä kirjallisuudesta. Andrei Ivanovia ja Jukka Mallista haastattelee J. P. Pulkkinen
_____

Andrei Ivanov Helsingin kirjamessuilla 
torstaina 25.10. Klo 17.00-17.30 Töölö
Haastattelee suomentaja Jukka Mallinen

Nippernaati #1 - 1/3 - Meelis Friedenthal & Andrei Ivanov

Sanna Immasen toimittama Nippernaati on Viro-­instituutin oma, kerran vuodessa ilmestyvä antologiasarja. Tähän mennessä on ilmestynyt kolme antologiaa: 2015, 2016 ja 2017. Nippernaatien tavoit­teena on tehdä tunnetuksi tuoretta viro­laista kauno­kirjalli­suutta: novelleja, runoutta ja romaaneja. Nippernaati I:ssä ovat mukana alla listatut kirjailijat ja heidän suomentajansa. Teen tästä antologian osasta kolme postausta otsikoittain. Nyt kirjoitan romaanikatkelmista - ja huipputeoksilta tuntuivatkin.

ROMAANIKATKELMAT

Meelis Friedenthal / Kaisu Lahikainen - Mehiläinen

Andrei Ivanov / Jukka Mallinen - Kourallinen tomua

NOVELLIT

P. I. Filimonov / Jukka Mallinen - Mitä yksinkertaisimpia merkkijärjestelmiä
Maarja Kangro / Jenni Kavén - Atropoksen Opel Meriva
Armin Kõomägi / Hannu Oittinen - Muistikatko
Urmas Vadi / Hanna Samola - Isän kuolema
Mait Vaik / Sanna Immanen - Gruusialainen elokuva

RUNOT
Igor Kotjuh / Jukka Mallinen
Carolina Pihelgas / Anniina Ljokkoi
Aare Pilv / Katja Meriluoto
Maarja Pärtna / Anniina Ljokkoi

CC BY-SA 3.0

Meelis Friedenthal (s. 1973, historia & spefi) - Mehiläinen

Romaani vie 1600-luvun lopun hirveisiin katovuosiin Euroopassa ja Virossa. Vuosina 1695-97 satoi lakkaamatta ja viljat mädäntyivät pelloille. Virossa kuoli nälkään n. 70 000 ihmistä; vanhemmat söivät lapsiaan ja nälkiintyneinä laumoina kulkevat lapset ojissa makaavia ruumiita. Usko taikoihin ja noituuteen kukoisti, pahuuden paha silmä vaani kaikkialla. Kaiken hädän ja pimeyden kontrastina ajan huipputieteet kukoistivat Viron yliopistoissa.

Friedenthal kuvaa melankoliaa potevan Laurentiuksen saapumista Hollannin Leidenistä Tarttoon. Kirjailija maalailee maisemaa synkin kuvin lukijan silmien eteen: sataa, on liejuista, rähjäistä ja synkkää. Laurentiuksella on mukanaan hänelle rakas papukaija, joka kuitenkin pian kuolee. Miehen melankolia pahenee aina järkytyksistä ja nostattaa korkean kuumeen. Pajunkuoresta valmistettu tinktuura on ainoa keino kuumeen alentamiseen. Erittäin hieno, synkän maalaileva katkelma - mielelläni olisin lukenut enemmänkin. ****

Satoi kaiken aikaa. Sade oli mädättänyt sadon pelloille, homehduttanut puutalojen seinät, kastellut laivojen kansilaudat levänkosteiksi. Laurentius oli jo monta kuukautta syönyt mädäntynyttä leipää, asunut homeisissa taloissa ja viime viikolla myös liukastellut märällä laivankannella. ［...］Puuskainen tuuli puhalsi matalista pilvistä vedenpärskeitä hänen kasvoilleen, ja hän koetti käsittää, millainen oli tämä maa, jonne hän omasta vapaasta tahdostaan oli saapunut.

Mehiläinen on voittanut EU:n kirjallisuuspalkinnon ja se on käännetty englanniksi nimellä The Willow King (2017). Löytyy Amazonista, ei Helmetistä. Saataisiinpa suomeksi!

CC BY-SA 3.0

Vironvenäläinen Andrei Ivanov (s. 1971, juurettomuus, emigrantit & politiikka) - Kourallinen tomua

Tarina perustuu omiin kokemuksiin, ainakin osittain. Minäkertoja palaa Tallinnaan seitsemän Skandinaviassa vietetyn vuoden jälkeen. Kaikki kaupungissa on muuttunut, joka puolella rakennetaan. Hän kuljeksii kaupungin laidoilla välttäen ihmisiä. Mutta sitten eräänä päivänä vanha tuttu filologian opiskeluajoilta, nykyinen poliisi, vironvenäläinen Perepelkin kävelee vastaan ja tunnistaa. Vironvenäläisiä on maassa noin 340 000. Tässä romaanissa on kritiikkiä vironvenäläisten nykykohteluun ja maan eurooppalaistumiseen. Valitettavasti en tunne riittävästi maan oloja saadakseni lyhyestä otteesta kiinni. ****

Kyllä, meidän tsuhnamme ovat kolmessatoista vuodessa rakentaneet hyvän valtion. He eivät romahtaneet, kuten monet katkeroituneet venäläiset ennustivat.［...］Ne heittävät niin venäjää kuin englantiakin! Niillä on rutosti lukioita, collegeita ja kielipainotteisia kouluja! Kaikki pelittää, kone kulkee, loikkasivat jo Euroopan unioniin, kaupat notkuvat, niitä nousee kuin sieniä sateella, ja kaikki tämä ilman meitä, huomaa, ihan omilla lihaksilla! Totta puhuen nostan niille hattua! ［...］ Mutta yhtä kaikki, tätä idiotismia ne eivät ole pystyneet voittamaan itsessään... Kohta viisitoista vuotta ja me olemme niille 'miehittäjiä'.

Kirjailijan haastattelusta Keskisuomalaisessa

"Paluu Viroon oli järkytys. Viidessä ja puolessa vuodessa kotikaupunki oli muuttunut tuntemattomaksi, puheenaiheet vaihtuneet ja ihmiset stressaantuneet. Sen jälkeen hän ei ole enää viihtynyt vironvenäläisessä yhteisössä, jossa ei muusta puhutakaan kuin siitä, miten huonosti Viro venäläisiään kohtelee."

Ivanov on varsin tuottelias, Goodreadsista löytyy lukuisia teoksia. Englanniksi en löytänyt yhtään, mutta tämä kirja on ymmärtääkseni käännetty saksaksi nimellä In der Dunkelheit der Nacht. Kourallinen tomua ilmestyy suomeksi syksyllä 2018 / Aviador!

Nippernaati I

Toimittanut Sanna Immanen

Viro-instituutti 2015
Lukukappale kustantajalta - kiitos

Lukuhaaste Rakas Viro juhlistaa Viron 100-vuotista itsenäisyyttä - somessa #rakasviro
Nippernaatit ovat ilmaisia - tilaa täältä postimaksun hinnalla tai nouda.