He liikkuivat vielä ihan vapaasti.
Mutta vähitellen... yhtä tai toista ihmistä ei enää näkynyt.
Sihteeri perustuu vuonna 2016 valmistuneeseen itävaltalaiseen dokumenttielokuvaan Ein Deutsches Leben - A German Life, jossa Brunhilde Pomsel (1911-2017) kertoo elämästään natsivallan ytimessä. Dokumentti on kuvattu mustavalkoisin lähikuvin ja iäkkään Pomselin uurteiset kasvot ovat hyvin dramaattiset. Hän antoi luvan julkaista parituntisen monologinsa kirjana kuolemansa jälkeen. Työhön tarttui saksalainen toimittaja-kirjailija Thore D. Hansen. Näin syntyi Sihteeri.
Pomsel varttui Berliinin hyväosaisten asuinalueella Südendessä eikä siellä näkynyt natsiräyhääjiä eikä juuri köyhiäkään. Juutalaiset olivat ihmisiä siinä kuin muutkin saksalaiset. Tilanne kärjistyi nopeasti Hitlerin noustua valtaan vuonna 1933, Pomselin ollessa 22-vuotias. Nopeassa tahdissa tulivat juutalaislait, kristalliyö ja juutalaisia alettiin siirtää keskitysleireille. Pomselin mukaan kukaan ei kylläkään tiennyt, mistä oli kyse.
Hänellä oli juutalainen tyttöystävä Eva joka katosi, ja myöhemmin selvisi, että Eva oli saanut surmansa Auschwitzissa. Pomsel työskenteli juutalaisen tohtori Goldbergin sihteerinä kunnes pääsi töihin radioon. Taitavana pikakirjoittajana käsky kävi sitten Joseph Goebbelsin sihteeristöön propagandministeriöön. Pomselin mukaan ministeriön sihteerit eivät nähneet mitään huippusalaista, sillä Goebbelsilla oli omat privaattisihteerinsä.
Vapaata sanaa ei enää ollut.
Kaikkea valvottiin ja salakuunneltiin.
Pomsel sanoo vähät välittäneensä politiikasta, häntä ajoi oma etu. Palkka propagandaministeriössä oli huippuhyvä ja hän viihtyi näissä elitistisissä ympyröissä. Pieniä ristiriitaisuuksia yli satavuotiaan Pomselin monologissa on. Hän kieltäytyy ehdottomasti tuntemasta syyllisyyttä ja väittää kivenkovaan, ettei tiennyt mitään natsien hirmutöistä. Hän sanoo, että hänen oli pakko ottaa tarjottu työ vastaan - natseille ei sanottu ei. Toisaalla kirjassa hän taas toteaa, että jos olisi tiennyt mitä todella tapahtuu, hän ei olisi ryhtynyt propagandaministerin sihteeriksi.
Minusta on turhaa miettiä onko Pomsel syyllinen johonkin vai ei. Mitäpä yksi pieni Pomseliini olisi voinut tehdä? Hän oli koneiston ratas kuten miljoonat saksalaiset. Natsismin valtavaa hyökyä on mahdoton ymmärtää; se eteni pieni aalto kerrallaan ja perustui pitkälti Goebbelsin taitavuuteen. Hänen luomansa propaganda ja sen koneisto olivat hirvittävän nerokkaita ja hirvittävän tehokkaita: Saksaa hallittiin pelolla ja vastustajat eliminoitiin muitta mutkitta. Hitlerin valtaannousulle Hansen esittää joukon syitä: I maailmansodan nöyryytykset, talouslama, massatyöttömyys ja nälkä. Kun joku lupaa auttaa kansaa ahdingossa, ilollahan se otetaan vastaan. Vasta myöhemmin selvisi Hitlerin sairas ajatusmaailma, mutta silloin oli jo myöhäistä. Fasismi eli muutoinkin vahvana tuolloin, oli Mussolinit, Francot ja idässä Stalinkin.
Kirjan päättää Hansenin 60-sivuinen essee Mitä Goebbelsin sihteerin tarina meille nykypäivänä opettaa, jossa hän analysoi nykymaailman oikeistopopulistisia liikkeitä verraten niitä Pomselin ja natsien aikaan. Hansen näkee nykymaailmassa paljon varoittavia yhtymäkohtia vuosiin juuri ennen natsien nousua valtaan: oikeistopopulistiset liikkeet Saksassa, Itävallassa ja Ranskassa; Britannian brexit, Yhdysvaltojen Trump; alati laajeneva nationalismi ja maahanmuuttovastaisuus. Yhtenä natsismia edistäneenä tekijänä hän näkee ihmisten tietämättömyyden ja välinpitämättömyyden: hoidettiin vain omat asiat, ja oma etu ja leipä olivat prioriteettilistan kärjessä. Hansen sanoo, että me internet-ajan ihmiset emme voi vedota tietämättömyyteen ja kehottaa meitä lopettamaan välinpitämättömyytemme ja reagoimaan muullakin tavalla kuin peukuttamalla somessa.
Tapa jolla Pomsel kertoi episodeja elämästään oli mukavan jutusteleva ja luin suurella mielenkiinnolla. Taas muistui mieleen Goebbelsin naisjutut ja ristiriidat avioliitossa natsivallan 'superäidin' Magdan kanssa. Suhteita oli lukuisia, mutta vakavin ehkä vuosia kestänyt suhde itävaltalais-tsekkiläisen Lída Baarován kanssa. Göbbelsit suunnittelivat jopa avioeroa, mutta Hitler ilmoitti että ei käy. Avioparin ja heidän lastensa loppu oli tyly. Hansenin essee on sinänsä ansiokas, mutta minusta aivan liian pitkä. Minusta sen olisi voinut tiivistää 20 sivuun.
Brunhilde Pomsel, Thore D. Hansen
Sihteeri
Suomentanut Raija Nylander
Gummerus 2018
***
Kirjastosta
_______________
Muualla: Aina joku kesken
Brunhilde Pomsel (1911-2017) liittyi natsipuolueeseen vuonna 1933, työskenteli natsien radioasemalla ja Joseph Goebbelsin sihteerinä vuodesta 1942 sodan loppuun asti.
Thore D. Hansen (s. 1969) on saksalainen journalisti ja kirjailija, joka on julkaissut useita tietokirjoja ja trillereitä.
Natsi-Saksan romahdettua Pomsel jäi neuvostojoukkojen vangiksi ja päätyi useille eri leireille Berliinissä. Pomsel pohtii kirjassa sukupolvensa syyllisyyttä: hän ei kokenut olleensa vastuussa tai edes tietoinen työpaikallaan tehdyistä hirmupäätöksistä.
