Riika Helle-Kotka - Auringonpilkuttaja

Välillä poika laski päänsä syliini, suden poika, pentuni.

Riika Helle-Kotka (s. 1964) on runoileva kasvatustieteilijä, montessoriohjaaja ja vaihtoehtoisiin pedagogiikkoihin ja draamakasvatukseen perehtynyt luokanopettaja Espoosta. Hänen koulutustaustansa selittää runokokoelman Auringonpilkuttaja lähtökohtaa. Kokoelman runot käsittelevät lastenkasvatusta 1800-l900-luvuilla, jolloin lasta pidettiin pienenä aikuisena eikä lapsuuden tärkeyttä ihmisen kehityksessä vielä ymmärretty. Helle-Kotka nostaa esiin kolme henkilöä, joista jokaisen osuuksissa on roolirunoja eri puhujien näkökulmista. 

Ensimmäisenä esiintyy ranskalainen Jean Itard (1774-1838), joka toimi lääkärinä kuuromykkien laitoksissa. Hänen tärkein kasvatuskokeilunsa oli Victor Averyon, joka löydettiin vähän päälle 10-vuotiaana metsästä. Itard osoitti, ettei pojan jälkeenjääneisyys johtunut synnynnäisestä vajavuudesta, vaan ihmiskontaktien ja ohjauksen puutteesta. Victor sosiaalistuikin jonkun verran, mutta Itard kyllästyi ilmeisesti autistisen pojan vähäiseen edistymiseen ja hylkäsi tämän mielisairaalaan. Onneksi poika sai hellyyttä Itardin taloudenhoitajalta. 

Villi poikani kuulee jokaisen rasahduksen, käpälän painalluksen, juoksee jäniksen perään, katoaa metsän verhoihin.

Wikipedia listaa paljonkin vastaavia lapsia, jotka ovat eläneet susien, apinoiden tai muiden eläinten kasvattamina. Runot välittävät suurta hellyyttä näitä pieniä ihmislapsia kohtaan, joista kukaan aikuinen ei ajoissa huolehtinut. Victorista ei, kuten ei suuresta osasta muistakaan vastaavista lapsista, tullut ns. normaalia aikuista. Varhaislapsuuden laiminlyöntejä ei saatu paikattua.

Toinen pedagogiikan uranuurtaja kokoelmassa on Italian ensimmäinen naislääkäri Maria Montessori (1870-1952), joka sai kasvatusmenetelmillään hyviä tuloksia heikkolahjaisiksi diagnosoitujen lasten parissa. Hän perusti Montessori-kouluja ympäri maailman ja työskenteli väsymättä köyhien ja hylättyjen lasten hyväksi. Itse hän sai aviottoman lapsen. Hyvin koskettava on hänen pienen poikansa Marion vihantäyteinen rooliruno, jossa poika vihaa noita muita lapsia, jotka vievät äidin pois hänen luotaan. Äitiäänkin Mario vihaa.

Kadulla pimeiltä kujilta, rähjäisistä mökeistä, astelevat kalpeat pienet ihmiset, säikkyvät varjojaan, piiloutuvat hämärän katveeseen. Nuo arat eivät liiku eivätkä ketään liikuta.

Kokoelman kolmas kuuluisa pedagogi on Rudolf Steiner (1861-1925), joka kehitti antroposofisen elämänfilosofiansa ja paljon muuta. Suomessakin on Steiner-kouluja ja Steinerin pedagogiikkaan perustuva Snellman-korkeakoulu. Lasten kanssa työskentelevän Steinerin oma tragedia oli lapsettomuus, josta on myös koskettava rooliruno.

Auringonpilkuttaja-kokoelman lähtökohta on siis hyvin mielenkiintoinen ja Helle-Kotkalle luonteva valinta. Runojen puhuja vaihtuu kunkin kolmen osion sisällä ja lukija voi kuulostella, kuka mahtaakaan nyt olla äänessä, lapsi vai aikuinen. Kokoelma avaa runon keinoin hienosti ja koskettavasti lasten ja pedagogiikan historiaa. Runot soljuvat pehmeästi ja kauniisti, eläytyen lämmöllä vaihtuviin puhujiinsa.

Kokoelman julkkareista taltioidulla videolla Helle-Kotka kertoo kokoelmasta, sen henkilöistä ja lukee kokoelmasta otteita. Hän sanoo, että vanhempien tai kasvattajan tehtävä on aina vaikea, mutta olisi lapsen onni, jos lähellä olisi rakastava ja ohjaava kasvattaja, vaikka lapsuuden jättämiä traumoja ja kolhuja voi paikkailla jälkeenpäin. Väkisinkin tulee nyt joulun alla mieleen ne monet kodit, joissa lapsella ei ole turvallinen olo. Olematta mikään kasvatukseen keskittyvä kirja, kokoelman runot antavat ajattelemisen aihetta pienten lasten vanhemmille. Koskettava ja ajatuksia herättävä runokokoelma vaikkapa pukinkonttiin. Minä ihastuin ❤︎

Tehtäväni on nähdä lapsi, joka ei ole pieni aikuinen eikä kenenkään rönsyilevä jatkojohto.

Tehtäväni ei ole pitää lasta tyhjänä liitutauluna, jonka täyttäisin kirjoituksellani.

Tehtäväni on ohjata lasta täyttämään itse liitutaulunsa.

Auringonpilkuttajaa voi tilata täältä.

Bloggaukseni ihanasta satukirjasta:

Riika Helle-Kotka, Leea Pienimäki - Myrskyn aarre

Riika Helle-Kotka - Auringonpilkuttaja

Kuvitus Riika Helle-Kotka

Rosetta Versos 2021
Arvostelukappale kustantajalta - kiitos!
____________________

Auringonpilkuttaja on nautittavaksi makean karvas cocktail, jossa sekoittuvat fiktio ja fakta. Samalla se on matka aikakauteen, jossa lapsi harvoin nähtiin yksilönä eikä vielä tunnistettu lapsuutta omana erityisenä ajanjaksona.

Rosetta Versos on perulaistaustaisen Zoila Forssin toiminimi, jonka puitteissa hän tekee erityisesti runoihin liittyvää graafista suunnittelua, seripainantaa, käännöksiä, kustannustoimintaa ja tietysti kirjoittaa (esikoisrunoteos 2014). Forss tekee paljon yhteistyötä Suomessa asuvien, muilla kielillä kuin suomeksi kirjoittavien kirjailijoiden kanssa. 

Riika Helle-Kotka, Leea Pienimäki - Myrskyn aarre

Nimeni on Myrsky.

Isoisäni sanoi ystävän olevan saari,

joka on löydettävä,

vaikkei sitä olisi merkitty karttaan.

Tässä marraskuun harmaudessa sydämeni sykähti ilosta avatessani juuri saapuneen postipaketin. Sieltä paljastui hurmaavan värikylläisenä satukirja Myrskyn aarre. Ensi reaktioni oli, että mikä aarre tämä kirja onkaan tuodessaan väriä ja antaessaan sekä lapsen että aikuisen mielikuvitukselle siivet. Kotimaista lastenkirjallisuutta julkaiseva Capuchina Kustannus oli minulle entuudestaan tuntematon, kuin myös tämän ihanan kirjan tekijät. Lasten parissa työskentelevä, runoileva Riika on julkaissut tietokirjoja ja runoja jo paljonkin ja kuvittaja Leean tekstiilitöitä voi ihailla netissä. Siirrytäänpä sitten sadun maailmaan.

Kirjassa pieni Myrsky etsii ystävää, sillä meistä jokainen tarvitsee ainakin yhden hyvän ystävän. Satukirja ei kerro, kuka Myrsky on; onko hän tyttö vai poika eikä ikäkään selviä. Mutta rohkeasti Myrsky lähtee ystävänetsintäretkelle, ensin elämää kihisevälle merelle. Hän tapaa söpöjä pieniä merihevosia ja ihmeen kauniisti ja ystävällisesti hymyilevän delfiinin, jonka selässä hän saa ratsastaa. Myrsky päätyy kilpikonnasaarelle huvittelemaan hummereitten kanssa, mutta ei niistäkään tule hänen sydänystäviään.

Myrsky miettii, voisiko puusta saada ystävän? Entä tuulesta?  Ystävää vailla olevan lapsen suru ja ulkopuolisuus tulee iholle ja arasti Myrsky kysyy Mutta voitko Sinä olla ystäväni? Minä näin rivien väleistä kuvia monikulttuurisesta Suomesta ja päiväkodeista, joissa lapsilla ei välttämättä, ei ainakaan alkuun, ole yhteistä kieltä. Tämän lyhyen sadun avulla aikuinen ja lapsi voivat jutella lapsen omasta yksinäisyyden tunteesta, tai jostain päiväkotikaverista, jota ei oteta leikkeihin mukaan. Iloiset ja värikkäät kuvat tekevät vaikeasta aiheesta & hetkestä kevyemmän, sillä sadun värikäs luonto lohduttaa ja vie myös vihreään sademetsään, jossa puut puhuvat, apinat keikkuvat ja tukaanit kertovat vitsejä.

Etsimme yhteisen polun,

opettelemme yhteiset sanat,

rakennamme yhteisen majan,

nauramme ja itkemme yhdessä

eikä aina tarvita sanoja.

Satu lupaa Myrskylle, että ystävä löytyy - yhteisestä kielestä viis. Ystävä on aarre, ystävä on kuin löydetty aarresaari, josta on pidettävä kiinni ja jota ei saa hukata. Kirjassa on hyvin vähän tekstiä, mistä kyselinkin Riikalta. Idea on siinä, että lyhyt teksti antaa lukijalle / lukijoille mahdollisuuden viedä tarinaa haluttuun suuntaan. Silti minä aikuisena (himo)lukijana olisin kaivannut vähän enemmän tekstiä, mutta ehkä se on lapselle sopiva määrä. Kirja sopii Riikan mielestä 3 - 8-vuotiaille lapsille, sillä kirjasta löytyy monta eri tasoa. Pienten lasten kanssa satua luettaessa voi yhdessä miettiä, mitä jotkut hieman vieraammat sanat tarkoittavat ja kuvitus laittaa varmasti mielikuvituksen liikkeelle ja kuvistakin voi keksiä tarinalle uusia polkuja. 

Tarinan teema voi hyvin pohjustaa keskustelua ystävyydestä ja yksinäisyydestä. Luonnolla on siinä tärkeä rooli ystävänä, mutta sitä kautta voi myös peilata omia sosiaalisen ja tunne-elämän taitoja, joita lapset opettelevat päiväkodissa ja koulussa.

Riika sanoi vielä, että kaikuna hänen mielessään resonoi Saint-Exuperyn Pikku Prinssi. Minusta kirja on kokonaisuudessaan lumoava. Upposin kuviin kuin energisoivaan värikylpyyn ja ajattelin, miten hienoa on, että satu antaa puitteet lähestyä kenties kipeääkin asiaa mielikuvituksen, värikkyyden ja ilon kautta. Toivoisin, että kaikki isoäidit ja isoisät painaisivat Myrskyn aarteen mieleensä joululahjaa pikkuisilleen miettiessään! Capuchina Kustannuksesta löytyy paljon muutakin kotimaista ja laadukasta perheen pienimmille!

Riika Helle-Kotka, Leea Pienimäki - Myrskyn aarre
Kuvitus Leea Pienimäki
Capuchina Kustannus 2021
Arvostelukapple kustantajalta - kiitos!
_____________________

Runollinen satu kertoo Myrskystä, joka etsii ystävää. Myrsky ratsastaa jättiläiskilpikonnan selässä ja haaksirikkoutuu saarelle, jossa keisaritamariinit keikkuvat villisti ja sammakot loikkivat puiden latvoihin. Yksinäisyys ei olekaan ahdistavaa, sillä ystävän voi löytää luonnosta. 

Riika Helle-Kotka (s. 1964) on espoolainen lastentarhan- ja luokanopettaja sekä runoileva tietokirjailija: 

"Pikkutyttönä nimesin itseni Kisuliiniksi mummuni täplikkään kissan mukaan ja eläydyin sen metkuihin. Myöhemmin muutuin väriä vaihtavaksi kameleontiksi, joka rakastaa seikkailuja. Leikin jatkuvasti sanoilla, joista rakennan tarinoita ja runoja." 

Leea Pienimäki (s. 1963) on Hämeenlinnassa asuva Taikista valmistunut taiteen maisteri erikoisalanaan tekstiilityöt:

"Olen aina halunnut oppia uutta. Vanhempani kutsuivat minua pienenä Mutteri-Maijaksi, koska tutkin perusteellisesti, miten esineet on tehty. Taitava mummoni johdatti minut lapsena kankaankutomisen saloihin ja minusta tulikin tekstiilitaiteilija. Rakastan värejä, muotoja ja inspiroivia materiaaleja, kiehtovia tarinoita, väkeviä tunnelmia ja erilaisia ilmaisun muotoja. Myrskyn aarre on ensimmäinen kuvitustyöni ja koukutti saman tien.