Sanna Tahvanainen - Mitä perhoset tekevät sateella?

Mitä perhoset tekevät sateella? 

Ne taittavat siipensä selkänsä päälle ja odottavat hiljaa parempia aikoja.

Ruotsiksi kirjoittavan Sanna Tahvanaisen romaani Mitä perhoset tekevät sateella? vie kesäisiin saaristotunnelmiin Ahvenanmaalle ja Källskäriin. Göteborgissa asuva, yhteispohjoismaisessa Itämeren tutkimuksessa työskentelevä meribiologi Li Holtz saapuu viikoksi Källskärin taiteilijaresidenssiin lääkärisiskonsa Karenin kanssa. Ruotsalaisen kreivi Göran Åkerhielmin aikoinaan omistama Källskär on turistien suosiossa, onhan se nähtävyys puutarhoineen kaikkineen, klik. 

34-vuotiaan Lin hyvin organisoitu ja säntillinen elämä muuttuu ratkaisevasti hänen tavatessaan lähinnä merimetsoja maalaavan lintumaalari Jack Karlssonin. Miehen maskuliinisuus ja boheemisuus herättävät naisessa sellaisen intohimon, jota hän ei ole koskaan ennen kokenut. Jack toimii kesäisin Källskärissä tavallaan talonmiehenä ja huolehtii residenssin asukkaista, talvisin hän asuu Ahvenanmaan mantereella vanhassa meijerissä ja maalaa. Jack tulee kuin pyörremyrsky tai demoni Lin elämään ja hän jää Källskäriin miehen luo residenssiviikon päätyttyä. Hyvin pian Jack osoittautuu impulsiiviseksi ja itsekkääksi narsistiksi, joka tekee kaiken oman päänsä mukaan. Lin palattua työhönsä Göteborgiin Jackista ei kuulu kuukausiin mitään, mutta kun mies pyytää naista luokseen, tämä lähtee kuin koulutettu koiranpentu. Tosin Li miettii usein mielessään, miksi seksi Jackin kanssa on epätyydyttävää, vaikka hän on tähän syvästi rakastunut.

Lillä on kelppimetsien ja liikakalastuksen tutkimuksen ohella toinenkin iso projekti. Hän on taitava pianisti, joka aikoinaan pyrki Sibelius-Akatemiaankin ja esiintyisi nyt tanskalaisen hotellimiljonäärin Oliver Andersenin rahoittamalla kiertueella eri Euroopan maissa jousiorkesterin säestyksellä. Oliver on vakavasti sairas, mutta antaa Lille sitä hellyyttä, jota Jackilta ei heru. Kun Jack kuulee Lin kiertueesta, hän sanoo ylimalkaisesti vain: soitellaan sitten kiertueen jälkeen. On-off suhdetta kestää kuukausikaupalla eikä Li pääse miehestä irti. Jack manipuloi manipuloimasta päästyään ja päättää kaikesta. He menevät Ahvenanmaalla naimisiin ja Li muuttaa saarelle. Kuitenkaan Jackilla ei ole aikaa tuoreelle vaimolleen, vaan hän maalaa ateljeessaan kuin vimmattu suunnitellen mittavaa yksityisnäyttelyä. Li tuntee itsensä eristyneeksi ja yksinäiseksi Jackin ostamassa hulppeassa kartanossa, jossa ei ole mitään Lin omaa.

Lin ja Jackin toksinen rakkaustarina on loistoesimerkki siitä, miten taitavasti narsisti kietoo uhrinsa. Li on lahjakas mutta herkkä nainen, jonka vatsa reistailee usein ja hän tarvitsee rauhoittavaa lääkitystä voidakseen nukkua. Jackin kaltaisen pyörremyrskyn kumppanuus on naiselle myrkkyä ja lopulta Li romahtaakin, joutuu hetkeksi sairaalaan ja pitkälle sairaslomalle. 

Mitä perhoset tekevät sateella? oli chicklitmäisyydestään huolimatta kiinnostavaa ja viihdyttävää kesäistä kuunneltavaa ja äänikirjan lukijan Elena Leeven ääni istui hyvin tarinaan. Oli mukava eläytyä Ahvenanmaan elämään ja tutustua Källskäriin ja kreivin elämäntarinaan. Kiinnostavaa romaanissa oli myös tietty kansainvälisyys pohjoismaisin piirtein - Ruotsi ja Lin tanskalainen, Kööpenhaminassa asuva isä. Myös Lin ja sisko Karenin lapsuutta valotettiin, sekä äiti Fannyn floristintyötä.Helsingissä.

Bloggaukseni Pikkumustasta

Sanna Tahvanainen - Mitä perhoset tekevät sateella

Alkuteos Vad gör fjärilar när det regnar? 2022

Suomentanut Jaana Nikula

Otava 2022

Äänikirjan lukija Elena Leeve

____________________

Sanna Tahvanainen (s. 1975) on suomalainen ruotsiksi kirjoittava kirjailija. Hän toimi Hufvudstadsbladetin kolumnistina 1998–2004. Tahvanainen on opiskellut kirjallisuutta Åbo Akademissa sekä tanskalaista kirjallisuutta ja naistutkimusta Aarhusin yliopistossa. Hän on koulutukseltaan filosofian maisteri kirjallisuustieteestä.

Annelin lukuvinkit, Svenska Yle

Sanna Tahvanainen - Pikkumusta

I don’t do fashion, I am fashion.

Pikkumusta on kurkistus Coco Chanelin elämään 1920-luvulla. Tuo originelli muotitaivaan ikoni (1883 - 1971) oli lähtöisin hyvin köyhistä oloista: äiti kuoli, isä hylkäsi ja viisi sisarusta erotettiin toisistaan. Coco joutui siskoineen tiukkaan nunnaluostariin, kaksi veljestä jonnekin perheeseen maalle. Myöhemmin Coco muunteli totuutta, kertoi elämäntarinaansa toisin, sanoen olleensa ainoa lapsi.

Neuvokas Coco ymmärsi, miten nuori köyhä nainen saavutti tuon ajan maailmassa menestystä ja kuuluisuutta: tietenkin kuuluisien ja rikkaiden rakastajien siivellä. Heitä olikin sitten toisiaan seuraava liukuhihna. Ehkä kaikista rakkain oli englantilainen yläluokkainen Arthur Boy Capel, jonka kanssa suhde kesti 9 vuotta. Avioliitto ei tullut kyseeseen, sillä Coco ei sopinut seurapiireihin. Hän oli demimonde, ylläpidetty puolimaailman nainen. Boy meni naimisiin toisen kanssa ja kuoli auto-onnettomuudessa. Coco ei avioitunut koskaan. Cocolla oli pitkä suhde myös maailman rikkaimmaksi kutsutun miehen, Westminsterin herttuan Bonnien kanssa, mutta Boyn haudalla hän onnettomana valittaa:

Miksi jätit minut? Minulla ei ole ketään. Ei ketään koko maailmassa. (...)  Bonniesta ja minusta ei ole paljon sanottavaa. En rakasta häntä, ja tuskin hänkään rakastaa minua. Hän haluaa minua vain niin kauan kuin huvitan häntä. Olen pikantti mauste verrattuna niihin hyvin kasvatettuihin aatelisnaisiin, joiden kanssa hän on seurustellut koko elämänsä. Jos minä olen teelusikallinen chiliä, hän on lasi väljähtynyttä olutta. Minähän en edes juo olutta. Juon tuskin mitään.

Pikkumusta on hulvaton, hurmaava, hullutteleva ja traaginenkin tarina Cocon elämästä - mielikuvituksellinen faktan ja fiktion liitto. Dekadentti Pariisi juhlii ja kirjan sivuilla vilisee oikeita tunnettuja kuuluisuuksia: balettitanssija Nižinski, Venäläisen baletin perustaja Djagilev, Picasso, runoilija Paul Morand, suuriruhtinatar Maria Pavlovna...  Näiden kuuluisuuksien ympärille Tahvanainen punoo kutkuttavia ja absurdeja tapahtumia.  Coco lähtee mm. puolalaisen pianistin Misian ja tämän katalonialaisen taidemaalarimiehen Sertin mukaan neljän viikon häämatkalle. Tutkitaan Venetsian ja Rooman nähtävyyksiä ja taideaarteita; ja Coco löytää Tizianin punaisen!

Coco sponsoroi Djagilevin balettia ja saa Nikolai II:n serkulta, suuriruhtinas Dimitriltä lahjaksi Romanovien moninkertaisen helminauhan; hän kuuntelee miten Dimitri oli mukana raivaamassa Rasputinia pois pelistä; opettelee väkisin syömään niljakkaita ostereita ja kuvottavia suolaisia oliiveja. Kaiken glamourin, juhlinnan ja rakastajien keskellä hän tekee työtä ja työllistää tuhansia ompelijoita. Hänellä on iso asunto ateljeensa yläpuolella Rue Cambonilla, mutta se on niin täynnä tavaraa että siellä ei voi nukkua. Cocon makuuhune on hotelli Ritzissä, yli 30 vuotta.

Kirja ei enää kerro Cocon myöhemmistä vaiheista, mutta saksalaismiehityksen aikana hänen rakastajanaan oli natsi Dincklage. Vuonna 1944 Cocoa syytettiin toimimisesta natsien hyväksi, joskaan todisteita ei löytynyt ja syytteistä luovuttiin. Myöhemmin on huhuttu että Winston Churchillin sana painoi kuulusteluissa, koska korkeiden brittipiirien natsisympatioista olisi noussut suuri kohu, sillä julkisuudessa mm. Walesin prinssi Edvard VIII yhdistettiin natseihin.  Sodan jälkeen Coco asui vuosia Sveitsissä, mutta palasi Ranskaan ja työskenteli kuolemaansa asti muodin parissa.

Coco Chanel on kuuluisa muodin ja tyylin lausahduksistaan, maksiimeistaan, joiden luomisessa häntä auttoi mm. rakastajansa runoilija Reverdy. Tietenkin hän on kuuluisa myös pikkumustasta, tuosta jokanaiselle välttämättömästä vaatekappaleesta, Chanel vitosesta ja tikatusta käsilaukustaan. Jotain varsin kiehtovaa hänen persoonallisuudessaan oli. Hänhän ei ollut mitenkään kaunis tavanomaisessa mielessä, vaan jopa ruma, luiseva ja poikamainen. Ja siitä huolimatta hän sai nimekkäät aristokraattiset miehet syömään kädestään!

Pikkumusta oli minusta mielenkiintoinen ja omaperäinen kirja, joka valotti hienosti niin muodin historiaa kuin nimekkäiden kulttuurihenkilöiden elämää. Tahvanainen myös tuntee aiheensa. Hän on tutkinut laajalti Coco Chanelin elämäkertoja ja muita tuota aikakautta käsitteleviä teoksia. Mutta kuten kirjailija itsekin sanoo, on muistettava että Pikkumusta on viihteellinen romaani, ei elämäkerta. Minua ei haitannut ollenkaan etten tiennyt tarkkaan mikä on faktaa, mikä fiktiota. Viihdyin loistavasti Tahvanaisen mielikuvituksellisen fiktion pyörteissä ja taustalla olevan historian siipien havinassa.

Myös Krista on tämän lukenut.

Sanna Tahvanainen

Den lilla svarta / Schildts & Söderström 2016

Pikkumusta

Suomentanut Katriina Huttunen

Otava 2016

***

Arvostelukappale - kiitokseni kustantajalle.