Fred Vargas - Muistoksi käynnistäsi

KOLME EVANKELISTAA #2

Kolme evankelistaa -sarjan aiemmin suomentamaton kakkososa on nyt ilmestynyt suomeksi! Ensimmäinen osa Pystyyn kuolleet ilmestyi alkuvuodesta uusintapainoksena ja kolmas, aiemmin suomennettu, Ei takkaa ei tupaa ilmestyy sekin uusintapainoksena alkuvuodesta 2020.

Kakkososan etsivätähti on Louis-Ludwig Kehlweiler, viisikymppinen, potkut saanut sisäministeriön tutkija. Ei hän hommiaan ole hylännyt, sillä hänellä on ympäristön tarkkailu verissä. Yksin asuvan viisikymppisen Kehlweilerin koti, bunkkeri, pursua mappia mapin perään ja hänen omituiset apurinsa tarkkailevat alati kaikenlaista liikehdintää Pariisin numeroin merkityillä puistonpenkeillä. Nyt Kehlweilerin tähtäimessä on joku äärioikeiston vehkeilevä pyrkyri, mutta tämä tapaus jää kesken. Rupikonnansa Bufon kanssa Kehlweiler bongaa nimittäin koirankakan seasta ihmisen luun.

Avukseen lehtileikkeitten saksimiseen ja pursuilevan arkistonsa järjestämiseen Kehlweiler pestaa nimellisellä palkalla kamunsa Vandooslerin veljenpojan Pyhän Markuksen. Tämä evankelista on intohimoinen keskiajan tutkija, lyhyt, laiha ja mustatukkainen. Marc / Marcus pukeutuu aina mustiin ja tykkää hopeakoruista. Yhdessä tämä parivaljakko on kuin pekka ja pätkä tai majakka ja perävaunu, sillä 190-senttisen Kehlweilerin rinnalla Marcus näyttää aika hintelältä. Ylenmääräisestä hermostuneisuudestaan huolimatta Marcista on apua ketteryyttä vaativissa hommissa, sillä vasemman polven vamma haittaa Kehlweileria melkoisesti. Miehiä yhdistää myös huonosti sujuvat naisasiat, kumpikin on pettynyt rakkaudessa ties miten monesti.

Työnteosta ei tullut mitään, oli mahdotonta keskittyä. Kaikki oli sen kaverin syytä, painukoon hiiteen juttuineen koirista, metalliristikoista, murhasta ja penkistä. // Toisaalta, jos aivan rehellisiä oltiin, ei Kehlweiler pakottanut mihinkään. Hän oli ehdottanut tehtävää eikä ottanut nokkiinsa, kun Marc oli kieltäytynyt. Itse asiassa kukaan ei estänyt Marcia tutkimasta Saint-Amandin kymmenysaittoja, ei kerrassaan kukaan.

Ei kukaan eikä mikään paitsi se koira. Ei kukaan eikä mikään paitsi se luu. Ei kukaan eikä mikään paitsi ajatus naisesta jolle luu oli kuulunut. Ei kukaan eikä mikään paitsi epäilys murhasta. Ei kukaan eikä mikään paitsi Kehlweilerin naama.

Tutkimukset etenevät ja johtolangat vievät parivaljakon Bretagnen uloimpaan kärkeen Finistèreen. Sieltä monensadan kilometrin päästä löytyy murhattu vanha nainen, luun kakannut bitbull, Kehlweilerin kirvelevästi jättänyt rakastettu Pauline ja liuta juttuun liittyviä, epäilyttäviä ihmisiä. Pieneksi hetkeksi avuksi saapuu Pariisista myös kookas ja vaikuttavannäköinen evankelista Matteus, esihistoriaan erikoistunut, metsästäjä-keräilijä Mathias.

Marc huomasi, että kylmästä säästä huolimatta Mathias kulki jääräpäisesti nahkasandaaleissa ilman sukkia, yllään yksinkertaiset pellavahousut, joita karkea nyöri piti paikoillaan. // Mathias osasi käyttää viittä aistiaan aivan omalla tavallaan, kuin antureita, testereitä, dekoodereia ja ties mitä. Marc olisi mielellään markkinoinut ystäväänsä erinäisten keksintöjen korvaajana vaikkapa silloin, kun oli havaittava ääniaaltoja, siitepölyä ja infrapunasäteilyä ja kaikenlaista muuta mutkikasta. Mathias olisi ajanut asian mainiosti ja täysin ilmaiseksi.

Dekkarin edetessä paljastuu myös Kehlweilerin oma kostomissio. Ranskassakin suhtauduttiin toisen maailmansodan aikoihin ja sen jälkeen syrjivästi saksalaisten sotilaiden ranskalaisiin morsiamiin ja suhteista syntyneisiin lapsiin. Koko aikuisikänsä Kehlweiler, ’saksalainen’, on hautonut kostoa niille, jotka kohtelivat tuolloin kaltoin hänen saksalaista isäänsä ja nuorta äitiään.

Muistoksi käynnistäsi käynnistyi vähän hitaasti, sillä en saanut selvää, mikä tämä rupikonnalleen jutusteleva Kehlweiler oikein oli miehiään. Mutta toki alusta asti Vargasin taattu vinksahtanut huumori viihdytti ja maustoi tarinaa. Henkilökuvat näistä kahdesta keskenään hyvin erilaisesta miehestä, Louisista ja Marcista, piirtyivät hilpeinä, tarkkoina ja varsin inhimillisinä. Absurdit ja hulvattomat tapahtumat seurasivat vauhdilla toisiaan, kun Vargas tähtäsi loppuhuipennukseen. Aavistelin syyllistä, mutta karvan verran ohi meni. Viihdyin mainiosti taas kerran Vargasin terävän ja herkullisen huumorin parissa!

Fred Vargas - Muistoksi käynnistäsi
Alkuteos Un peu plus loin sur la droite 1996
Suomentanut Marja Luoma

Gummerus 2019

Kustantajalta - kiitän!

________________

Tuijan lukukokemus

Kirjabloggareiden Dekkariviikon lukuhaastetta 

luotsaa Lukeva peikko -blogi

Fred Vargas - Pystyyn kuolleet

KOLME EVANKELISTAA  #1

Kolme evankelistaa on Fred Vargasin ihastuttava ja epätavallinen dekkaritrilogia. Aiemmin suomeksi ilmestyneet kaksi osaa julkaistaan nyt uusintapainoksina ja kolmas suomentamaton on myös Gummeruksen julkaisuohjelmassa. Todella hieno uutinen! Olen lukenut Vargasia paljon ennen blogiaikaa ja tämänkin muutama vuosi sitten - espanjaksi. En muista muuta kuin, että jutussa oli joku puu ja että tykkäsin kirjasta kovasti. Oikein muistin: mystinen nuori pyökki ilmaantuu entisen oopperalaulajan Sophia Simeonidiksen puutarhaan yöaikaan. Puu vaivaa naista alinomaa, mutta aviomies Pierre ei kuuntele vaimonsa huolia pätkän vertaa.

Sophian naapurissa on vanha lahoamassa oleva viisikerroksinen talo, ruma piste heidän kauniilla pariisilaisella pikkukadullaan. Taloon ovat vastikään muuttaneet kolme kusessa olevaa nuortamiestä. Kaikilla ikää kolmeviis, taustalla historianopintoja, mutta ei järkevää työpaikkaa eikä penniäkään rahaa. Helposti hermostuva, mustaan pukeutuva ja hopeisia sormuksia rakastava Marc eli Markus ilmentää olemuksellaan erikoisalaansa, pimeää keskiaikaa; vaalea viikinki, vähissä vaatteissa viihtyvä ja sandaaleissa kulkeva Matthias eli Matteus on alansa esihistorian tyyliin metsästäjä-keräilijä ja puhelias pikkutakki- ja solmiomies Lucien eli Luukas rakentelee alituiseen rintamalinjoja, kuten ensimmäisen maailmansodan ekspertille sopii. Taloon muuttaa myös Marcin eno, virkarikoksesta hyllytetty poliisi, vaiheikkaan elämän elänyt Armand Vandoosler.

Marc laski ensin toisen, sitten toisen kätensä nuoren puun rungolle. Puu oli vielä niin nuori että hän pystyi kietomaan sormensa sen ympäri. Pidellessään käsiään puun ympärillä hänen teki mieli kuristaa puu, puristaa sen kaulaa kunnes puu kertoisi kahden korahduksen välissä minkä vuoksi se oli tullut tähän puutarhaan. Marc irrotti kätensä lannistuneena. Ei puuta voi kuristaa. Puu pitää suunsa supussa, ei puhu, se on pahempi kuin karppi, ei edes päästä kuplia suustaan.

Kaikki siis alkaa tästä oudosta puusta. Sophia houkuttelee nämä kolme historiantutkijaa kaivamaan mystisen puun ympäriltä, jotta nähdään onko joku piilottanut juuristoon jotain - mutta tietystikään mitään ei löydy. Kuluu muutama päivä ja Sophia katoaa. Hänen ystävättärensä, pientä ravintola Tynnyriä alueella pitävä Juliette saa miehet taas toimeen. Tottahan on selvitettävä, minne Sophia on salaperäisesti ja yllättäen lähtenyt ja miksi. Ja niin tämä epätavallinen ja koominenkin etsiväjoukko alkaa setviä visaista tapausta runsaine lonkeroineen. Kirjan takakansi paljastaa, että syyllinen on tappanut neljä ihmistä kylmäverisesti - enkä minäkään sano muuta.

Tarinan viehätys piilee näissä keskenään kinastelevissa tyypeissä, jotka ovat henkilöhahmoina vallan mainioita. He asuttavat taloaankin historiallisen kronologian mukaan. Alinna rauhallisen Mathiaksen esihistoria,  portaat ylös ja päästään Marcin pimeään keskiaikaan, ja sitten seuraa Lucienin ensimmäinen maailmansota. Ullakolla asustelee vanhaherra Adrian. Miehet ovat luonteiltaan kuin yö ja päivä, sanailevat ja naljailevat toisilleen jatkuvasti eivätkä voi ymmärtää toistensa erikoisalan valintaa. Entinen poliisi Adrian hyödyntää poliisisuhteitaan ja pomottaa arvovallallaan näitä kolmea pyhää.

Vargas taitaa myös jännityksen tihentämisen. Lukijalle annetaan eksyttäviä vihjeitä, potentiaalisia syyllisiä ja menneisyydestä putkahtelevia ihmisiä salaisuuksineen on paljon; muutama kunnon jymypaukkukin. Lopulta hurjien ja vaarallisten käänteiden jälkeen tapaus tietysti ratkeaa. Näiden miesten tutkijan terävät silmät ja luova intuitio soveltuvat eittämättä etsivän hommiin myös.

Vargasin huumori on valloittavaa, sympaattista ja jutustelevaa, tutkimuksen käänteissä on kosolti koomisia piirteitä. Romantiikkaakin leijailee ilmassa: Marcin sydän sykkii epäilyttävän Alexandran suuntaan, Matthewn valkohipiäiselle Juliettelle. Vandoosler julistaa jo aikaisessa vaiheessa, että tämä tappaja on peto. Pystyyn kuolleet on vetävä ja hauska käänteineen kaikkineen - eihän hurmaavan komisario Adamsbergin luojalta muuta voi odottaakaan.

Fred Vargas - Pystyyn kuolleet
Alkuteos Debout les morts (1995)
Suomentanut Marja Luoma
Gummerus 2019 (2002)
****
Lukukappale kustantajalta - kiitän
_______________

Helmet-haaste: 2, 7, 18, 
Seinäjoen kaupunginkirjaston maahaaste: Ranska
Teoksen on lukjenut myös Takkutukka Bloggaukseni Adamsberg-dekkarista Hyisiä aikoja

Evankelista-trilogian muut kaksi osaa:

* Un peu plus loin sur la droite (1996) - ei suomennettu, mutta tulossa!
* Sans feu ni lieu (1997) - Ei takkaa, ei tupaa (Gummerus 2003) 

Fred Vargas - Hyisiä aikoja

Tutustuin ja ihastuin Fred Vargasiin muutama vuosi sitten. Olen lukenut useita hänen Adamsberg-dekkareitaan espanjaksi. Casa del Librossa pokkarit ovat edullisia, joten olen voinut laittaa ne kiertoon luettuani. Syksyllä kirjoitin Vargasista yleisjutustelun. Juuri suomeksi ilmestynyt Hyisiä aikoja on ensimmäinen suomeksi lukemani, ja tartuinkin siihen innolla.

Komisario Adamsbergiä ja hänen alaisiaan askarruttavat tällä kertaa itsemurhat, jotka sittenkin osoittautuvat murhiksi. Ensimmäinen johtolanka vie 10 vuoden takaiseen Islannin matkaan, jolloin pieni seurue joutui eristyksiin syrjäiselle saarelle ja kaksi mukana ollutta kuoli. Kaksi nyt murhatuista oli tuolla matkalla. Tältä kuulosti Adamsbergin tiukka leväkerä jutun alussa:

Yksi vainaja Chevreusen laaksossa. Kuulusteluja, hermoileva poika joka oli nätti kuin tyttölapsi, supermuistilla varustettu miessihteeri, hevostila jota johtaa raakimus, metsämökissä majaileva nainen, villisika, paikallinen majatalo, Ludvig XVI:n giljotiini, noiduttu torni täynnä variksenkakkaa. Kaikki tämä paikassa, jota kutsutaan Le Creux ja jota ei ole kartassa. (...) Juttu ei oikein avaudu.

Leväkeräänsä kuoriessa Adamsberg hylkää hetkeksi Islannin. Tilalle tulee Robespierre-fanaatikkojen liki 700 jäseninen salaseura. Se järjestää 'autenttisia' Ranskan vallankumouksen kansalliskokouksia aitoine puheineen ja asuineen. Neljä murhaa lyhyen ajan sisään, kaikki Robespierre-seuran jäseniä. Pelätään yhä uusia uhreja.

Vargas ei mässäile väkivallalla eikä raaoilla kuvauksilla. Toki murhia tapahtuu, onhan genre dekkari. Vargasin viehätys piilee hiljaisessa huumorissa, loistavassa dialogissa ja omituisessa henkilögalleriassa. Tuntuu että Adamsbergin alaisiksi ovat kasautuneet kaikki Pariisin poliisikunnan omituiset tyypit.

Tässä heistä vähän esittelyä:

• Itse komisario Jean-Baptiste Adamsberg, Pyreneiltä kotoisin, Pariisissa itsensä hiukan ahdistuneeksi tunteva. Ei välitä pukeutumisestaan tippaakaan, kulkee vaikka T-paita nurin. Kukaan alaisista ei näe häntä koskaan työpöytänsä ääressä tapausta analysoimassa. Adamsberg kävelee, harhailee ja haahuilee - ja piirtää. Näillä keinoin hän saa ajatuksensa virtaamaan. Takana monimutkainen rakkauskuvio, yksi aikuinen poika, joka on muuttanut isänsä luo 27 vuotiaana.

• Adrien Danglard, isokokoinen  ja ruma valkoviinisieppo. Kävelevä tietosanakirja. Kysy mitä vaan, Danglard vastaa ja pitää aiheesta esitelmän. Hän kompensoi rumaa ulkomuotoaan siisteillä puvuilla ja kalliilla englantilaisilla kengillä. Oli 5 lapsen yksinhuoltaja, nyt enää yksi lapsi asuu isänsä kanssa.

• Violette Retancourt. Herkästä nimestään huolimatta Violettessa ei ole mitään naisellista ja herkkää: pituutta 184 cm, painoa 110 kg. Hänet otetaan aina mukaan kun tarvitaan fyysistä voimaa. Ja Violettehan jyrää, kaatuu kuin puu riehuvien roistojen päälle ruhjoen heidät valtavalla itsellään.

25 henkisestä Adamsbergin kaartista mainittakoon vielä:

• Froissy, ruuan loppumista pakkomielteisesti pelkäävä nainen, jonka työhuoneen kaappi pursuaa kaikkea syötävää, mutta joka on myös haka tietokoneasioissa
• Estalère, märkäkorva pojankloppi, joka liimautuu silmät ymmyrkäisinä aina jonkun kantaan
• Omatekoisia värssyjä joka väliin lausahteleva kirjavatukkainen Veyrenc
• Narkolepsian tapaisesta uneliaisuusoireistosta kärsivä Mercadet, jonka on nukuttava työpaikallaankin kolmen tunnin välein
• Saduista kaiken tietävä Mordent
• Kaloihin ja lintuihin intohimoisesti suhtautuva Voisenet 
• Kerä-niminen kissa, jolle pidetään seuraa sen syödessä ja jota kannetaan alituiseen kerrosten väliä, koska kissa itse ei suostu portaissa tepsuttelemaan

On selvää, että tämän porukan kesken sattuu ja tapahtuu sekä syntyy huipaisaa ajatustenvaihtoa. Tämä kirjava joukko ymmärtää toisiaan ja suojelee jäseniään, etteivät heidän omituisuutensa kantaudu johtoportaan korviin. Ja ihme kyllä, kinkkisimmätkin tapaukset ratkeavat.

Hihittelin itsekseni ja viihdyin loistavasti pitkästä aikaa Vargasin ja hänen tuttujen henkilöhahmojensa parissa. Pieniä huumorinkukkasia joka sivulla, Adamsbergin omituista ajatuksenjuoksua ja siltikin terävää havainnointia, joka vie vääjäämättä loppuratkaisuun. Rakastan tuota pientä miestä!

Kirjasta ovat bloganneet mm. Tuijata ja Kirsi

Fred Vargas

Temps glaciaires 2015

Hyisiä aikoja

Suomentanut Marja Luoma

Gummerus 2016

★★★★

Kustantajalta, kiitoksin.

Mainio Fred Vargas

Vuonna 1957 syntynyt ranskatar Fred Vargas on yksi Keski-Euroopan suosituimpia dekkaristeja. Hänen oikea nimensä on Frédérique Audoin-Roizeau ja hän on siviiliammatiltaan keski-aikaan ja eläinten luihin erkikoistunut arkeologi. Hänen dekkareittensa tapahtumat sijoittuvat Pariisin esikaupunkeihin ja lähiöihin. Useissa päähenkilönä on komisario Adamsberg, jolle sattuu ja tapahtuu.

Minä pidän rentouttavista, hyvin kirjoitetuista dekkareista. Ja juuri tätä Fred Vargas tarjoaa! Huumoria, mielikuvitusta, rentoutumista vakavamman lukemisen välillä.

Vargas on uskomattoman tuottelias. Tässä listaa hänen suomennetuista teoksistaan. Kaikki on suomentanut Marja Luoma ja kustantaja on Gummerus.

KOMISARIO ADAMSBERG -SARJA
Sinisten ympyröiden mies. (L'homme aux cercles bleus, 1991). Gummerus, 2007.
Kuriton mies nurin. (L´homme à l'envers, 1999). Gummerus, 2006.
Painu tiehesi ja pysy poissa. (Pars vite et reviens tard, 2001). Gummerus, 2005.
Neptunuksen sauva. (Sous les vents de Neptune, 2004). Gummerus, 2017.
Ikimetsän sydän. (Dans les bois éternels, 2006). Gummerus, 2008.
Jalattomat, elottomat. (Un lie incertain, 2008). Gummerus, 2010.
Normandialainen tapaus. (L'armée furieuse, 2011). Gummerus, 2013.
Hyisiä aikoja. (Temps glaciaires, 2015). Gummerus, 2016.
Kalmankuoriaiset. (Quand sort la recluse, 2017). Gummerus 2018.


KOLME EVANKELISTAA -TRILOGIA
Pystyyn, kuolleet!. (Debout les morts, 1995). Gummerus, 2002.
Ei takkaa, ei tupaa. (San feu ni lieu, 1997). Gummerus, 2003.



Oletko sinä lukenut Vargasia? Jos et, kannattaa tutustua!