KOLME EVANKELISTAA #2
Kolme evankelistaa -sarjan aiemmin suomentamaton kakkososa on nyt ilmestynyt suomeksi! Ensimmäinen osa Pystyyn kuolleet ilmestyi alkuvuodesta uusintapainoksena ja kolmas, aiemmin suomennettu, Ei takkaa ei tupaa ilmestyy sekin uusintapainoksena alkuvuodesta 2020.
Kakkososan etsivätähti on Louis-Ludwig Kehlweiler, viisikymppinen, potkut saanut sisäministeriön tutkija. Ei hän hommiaan ole hylännyt, sillä hänellä on ympäristön tarkkailu verissä. Yksin asuvan viisikymppisen Kehlweilerin koti, bunkkeri, pursua mappia mapin perään ja hänen omituiset apurinsa tarkkailevat alati kaikenlaista liikehdintää Pariisin numeroin merkityillä puistonpenkeillä. Nyt Kehlweilerin tähtäimessä on joku äärioikeiston vehkeilevä pyrkyri, mutta tämä tapaus jää kesken. Rupikonnansa Bufon kanssa Kehlweiler bongaa nimittäin koirankakan seasta ihmisen luun.
Avukseen lehtileikkeitten saksimiseen ja pursuilevan arkistonsa järjestämiseen Kehlweiler pestaa nimellisellä palkalla kamunsa Vandooslerin veljenpojan Pyhän Markuksen. Tämä evankelista on intohimoinen keskiajan tutkija, lyhyt, laiha ja mustatukkainen. Marc / Marcus pukeutuu aina mustiin ja tykkää hopeakoruista. Yhdessä tämä parivaljakko on kuin pekka ja pätkä tai majakka ja perävaunu, sillä 190-senttisen Kehlweilerin rinnalla Marcus näyttää aika hintelältä. Ylenmääräisestä hermostuneisuudestaan huolimatta Marcista on apua ketteryyttä vaativissa hommissa, sillä vasemman polven vamma haittaa Kehlweileria melkoisesti. Miehiä yhdistää myös huonosti sujuvat naisasiat, kumpikin on pettynyt rakkaudessa ties miten monesti.
Työnteosta ei tullut mitään, oli mahdotonta keskittyä. Kaikki oli sen kaverin syytä, painukoon hiiteen juttuineen koirista, metalliristikoista, murhasta ja penkistä. // Toisaalta, jos aivan rehellisiä oltiin, ei Kehlweiler pakottanut mihinkään. Hän oli ehdottanut tehtävää eikä ottanut nokkiinsa, kun Marc oli kieltäytynyt. Itse asiassa kukaan ei estänyt Marcia tutkimasta Saint-Amandin kymmenysaittoja, ei kerrassaan kukaan.
Ei kukaan eikä mikään paitsi se koira. Ei kukaan eikä mikään paitsi se luu. Ei kukaan eikä mikään paitsi ajatus naisesta jolle luu oli kuulunut. Ei kukaan eikä mikään paitsi epäilys murhasta. Ei kukaan eikä mikään paitsi Kehlweilerin naama.
Työnteosta ei tullut mitään, oli mahdotonta keskittyä. Kaikki oli sen kaverin syytä, painukoon hiiteen juttuineen koirista, metalliristikoista, murhasta ja penkistä. // Toisaalta, jos aivan rehellisiä oltiin, ei Kehlweiler pakottanut mihinkään. Hän oli ehdottanut tehtävää eikä ottanut nokkiinsa, kun Marc oli kieltäytynyt. Itse asiassa kukaan ei estänyt Marcia tutkimasta Saint-Amandin kymmenysaittoja, ei kerrassaan kukaan.
Ei kukaan eikä mikään paitsi se koira. Ei kukaan eikä mikään paitsi se luu. Ei kukaan eikä mikään paitsi ajatus naisesta jolle luu oli kuulunut. Ei kukaan eikä mikään paitsi epäilys murhasta. Ei kukaan eikä mikään paitsi Kehlweilerin naama.
Tutkimukset etenevät ja johtolangat vievät parivaljakon Bretagnen uloimpaan kärkeen Finistèreen. Sieltä monensadan kilometrin päästä löytyy murhattu vanha nainen, luun kakannut bitbull, Kehlweilerin kirvelevästi jättänyt rakastettu Pauline ja liuta juttuun liittyviä, epäilyttäviä ihmisiä. Pieneksi hetkeksi avuksi saapuu Pariisista myös kookas ja vaikuttavannäköinen evankelista Matteus, esihistoriaan erikoistunut, metsästäjä-keräilijä Mathias.
Marc huomasi, että kylmästä säästä huolimatta Mathias kulki jääräpäisesti nahkasandaaleissa ilman sukkia, yllään yksinkertaiset pellavahousut, joita karkea nyöri piti paikoillaan. // Mathias osasi käyttää viittä aistiaan aivan omalla tavallaan, kuin antureita, testereitä, dekoodereia ja ties mitä. Marc olisi mielellään markkinoinut ystäväänsä erinäisten keksintöjen korvaajana vaikkapa silloin, kun oli havaittava ääniaaltoja, siitepölyä ja infrapunasäteilyä ja kaikenlaista muuta mutkikasta. Mathias olisi ajanut asian mainiosti ja täysin ilmaiseksi.
Marc huomasi, että kylmästä säästä huolimatta Mathias kulki jääräpäisesti nahkasandaaleissa ilman sukkia, yllään yksinkertaiset pellavahousut, joita karkea nyöri piti paikoillaan. // Mathias osasi käyttää viittä aistiaan aivan omalla tavallaan, kuin antureita, testereitä, dekoodereia ja ties mitä. Marc olisi mielellään markkinoinut ystäväänsä erinäisten keksintöjen korvaajana vaikkapa silloin, kun oli havaittava ääniaaltoja, siitepölyä ja infrapunasäteilyä ja kaikenlaista muuta mutkikasta. Mathias olisi ajanut asian mainiosti ja täysin ilmaiseksi.
Dekkarin edetessä paljastuu myös Kehlweilerin oma kostomissio. Ranskassakin suhtauduttiin toisen maailmansodan aikoihin ja sen jälkeen syrjivästi saksalaisten sotilaiden ranskalaisiin morsiamiin ja suhteista syntyneisiin lapsiin. Koko aikuisikänsä Kehlweiler, ’saksalainen’, on hautonut kostoa niille, jotka kohtelivat tuolloin kaltoin hänen saksalaista isäänsä ja nuorta äitiään.
Muistoksi käynnistäsi käynnistyi vähän hitaasti, sillä en saanut selvää, mikä tämä rupikonnalleen jutusteleva Kehlweiler oikein oli miehiään. Mutta toki alusta asti Vargasin taattu vinksahtanut huumori viihdytti ja maustoi tarinaa. Henkilökuvat näistä kahdesta keskenään hyvin erilaisesta miehestä, Louisista ja Marcista, piirtyivät hilpeinä, tarkkoina ja varsin inhimillisinä. Absurdit ja hulvattomat tapahtumat seurasivat vauhdilla toisiaan, kun Vargas tähtäsi loppuhuipennukseen. Aavistelin syyllistä, mutta karvan verran ohi meni. Viihdyin mainiosti taas kerran Vargasin terävän ja herkullisen huumorin parissa!
Fred Vargas - Muistoksi käynnistäsi
Alkuteos Un peu plus loin sur la droite 1996
Suomentanut Marja Luoma
Gummerus 2019
Kustantajalta - kiitän!
________________
Kiitos Riitta :)
VastaaPoistaKomea dekkariviikon aloitus. Minulla on vielä Vargaksen kirjat lukematta.
Vargas on pehmeämmän dekkarin ystävälle hyvä valinta. Plus on pidettävä kyllä vähän oudosta huumoristakin :)
PoistaLuin Evankelista-dekkareita joskus vuosia sitten, mutta kivaa, että nämä ovat kokeneet ns. uuden tulemisen näyttävillä kansilla ja aivan uusi suomennoskin on saatu. Lukulistalle menee!
VastaaPoistaVargas on niiiin mieleeni. Adamsbergejä voisi otta uusintalukuun, eihän niistä kaikkea enää muista!
PoistaMinun henkilökohtaiset dekkariviikot ovat yleensä reissatessa. Laitan Vargaksen nimen muistiin. Kiitos Riitta <3
VastaaPoistaNämä evankelistat on kolmen kirjan sarja. Mutta Adamsberg-sarjaa on liki kymmenkunta suomennettukin. Kertakaikkiaan mainioita Kirsti. Ovat itsenäisiä, mutta jos nyt aloittaisin, lukisin järjestyksessä.
Poista