Ilpo Tiihonen - Largo #tanssivakarhu25

YLEN TANSSIVA KARHU 25 VUOTTA

Tämän vuoden voittaja julkistetaan Kajaanin runoviikon avajaisissa 3.7.2019.
Tanssiva karhu -voittajat 1994 - 2018.
...
Me kirjabloggaajat haluamme nostaa esiin aiempien vuosien voittajia.
Osa postauksistamme on repostauksia. Lisää runoudesta YLE Kulttuuri / Tanssiva karhu.

VOITTAJA VUOSIMALLIA 2005:

ILPO TIIHONEN - LARGO

Editoitu uusintapostaus huhtikuulta 2017

Largo vei sydämeni, se on aivan ihana runokokoelma! Kokoelman 40 runossa näyttäytyy koko ihmisen elämä: on hupaisaa arkipäivän ja kesän kevyttä ilottelua; on miehen ja naisen välistä kaunista ja arkista erotiikkaa; on nöyryyttä elämän ja kuoleman edessä. Tiihosen huumori on villiä, pidäkkeetöntä ja vallatonta; herkkyys haurasta ja sieluun löytävää. Tiihonen hallitsee kaikki rytmi- ja tunnerekisterit. Viime aikoina lukemissani nykyrunokokoelmissa ei missään ole ollut riimittelyjä. Largo ilmestyi siis 2004, joten ei siitä niin kauaa ole. Tiihonen osaa, ja uskaltaa kulkea omia polkujaan - hienoa! Rytmillisissä ja rimmaavissa säkeissä on tuttu tunne ja ne tempaavat mukaansa. Tiihonen säkenöi, ja lukija nauttii! Runot on jaettu kuuteen otsikoimattomaan osioon, mutta minä jaan ne nyt omavaltaisesti kahteen tyyppiin: hupsutteleviin ja herkkiin.

VILLIÄ HUPSUTTELUA

Tiihonen on kirjoittanut pilke silmäkulmassa monta mainiota runoa. 

Ne ovat riehakkaita ja ilkamoivia, lyhyitä tai monisäkeistöisiä. 

Pitkän nimirunon Largo Tiihonen aloittaa näin:

Hän alkoi kirjoittaa, kun latautui 

illan väsymyksen stimula, 

ja vavahtaen 

sähköistyivät sormet,.... 

Sitten runossa seuraa monen monta säkeistöä ja siteeraus virsirunoilija 

Juhana Cajanukselta (1655 - 1681) ja runon päätös Cajanuksen vanhalla suomella näin:

... Etzi meno muuttumatoin,  

puuttumatoin, 

Pyri taiwahan Ilohon! 

Tsa tsaba ba diiba duuba, diiba 

Tsaba ba baba da duu 

Hän nukahti puista pöytää vasten, 

vadilla leipää, himmee kuu
...

Pidin kovasti myös riemukkaasta ja hulvatomasta parodiasta Suuri sammattilainen kesäjuhla 

- se on myös pitkä ja monisäkeistöinen: 

... Ja tuolla Runoilija, 

kaikkeuden kuokkavieras, hattaraisin opponentti 

loikoilee marjapensaan alla 

yllään virkatoimiensa viriili liplatus, 

ohrainen tiedonjyvä kurkussaan 

ja säkeitä säkki päässään, 

kun koivuissa 

ilo peippoina pomppii 

Niin leviää sinen suomalainen tieto, 

suuri hartaus 

kun horisonttiin painuu 

Eliaksen emerituspää, 

ja kaukana kavala hallinto, herneet nenässään.
...

HERKÄSTI ELÄMÄSTÄ

Lue minulle nuoruus, lue haava ja suola 

ja muuriseinien 

tuskainen spray 

kun kaikelle sanotaan ei, 

lue silloin se ei 

lue etteivät hennoimmat sulat 

hiertyisi betoniin, 

ja että uhmassaan untuvatakit 

kantais syksystä pakkasiin 

Ja taas keväästä lue, 

lue arvaamaton, iän läike, se lue 

ja ajan sumea temperatuuri 

kun niin tuskaisen pieni ja suuri 

olen minäkin, 

yhtä aikaa 

iltasatu ja postilla 

yhtä aikaa ne lue, 

lue unta ja kuolemaa, 

Nalle Puhia, Poe’ta 

ja sattuman suurta showta, 

Lucky Lukea lue 

ja lakia 

ja lue miksi, minkä takia 

vain suuri määrä on suurta 

ja vain voima voimassa on 

ja miksi maailman lapsissa hakkaa 

se pulssi, uneton.

Largon runoissa on rimmaavuutensa vuoksi tuttu tunne tottumattomankin runonlukijan korvaan, mikä sopii sellaiselle, joka vierastaa nykyrunoja vaikeina. Lukijalle, joka haluaa tutustua nykyrunoihin suosittelen lämmöllä Satu Grünthalin toimittamaa teosta Säkeilyvaara / Runouden käyttöopas. Se on todella herkullista luettavaa, ja sen suola ja sokeri ovat monen kirjailijan lyhyet runoesseet. Teoksesta löytyy Tiihosen vallan hurmaava Kesäillan kevyt käsitteellisyys (Eros 2002), jota runoilija itse ruotii riemastuttavalla tavalla. Tästä linkistä voit lukea valokuvilla kuvittamani runon ja otteen Tiihosen hulvattomasta ruodinnasta pienoisesseessään Taiteellista toistoa vai jankutusta. Lopuksi vielä koskettava Äiti siellä:

Äiti, siellä

Siellä, äiti, sinun taivaassasi.

              Sano milloin minä sinne muuttaisin

Ne vasket, vanhat harput, virtuaalikahvikonsertit.

En taida tietää kumpaan suuntaan

                               tuubaa siellä tuuttaisin.

Vaikea lähteä täältä juuri nyt.

                             On liksapäivä, leijuu ensilunta

ja Nalle Puh on juuri saatu nukkumaan

                  Tuoreita kipinöitä tuikkii kaupungilla

kun painan otsan kylmään ikkunaan

Ja oksillaan naakkaparvi, tiedäthän:

                                               taas sallitaan yhtä,

toista kielletään.

Niin monen monet katoavat siihen rähinään

Mutta rakkautta, nyt kun yötä vasten vielä nojailen

ja astelet lävitseni, äiti

                                            ruumiiton

mutta rakkautta maan ja taivaan ero, se pikku ailahdus

rakkautta on
__________

Ilpo Tiihonen - Largo

Wsoy 2004

*****

Kirjastosta
_______________

Largo toi Tiihoselle myös Valtion kirjallisuuspalkinnon ja Savonia-palkinnon. Näin todettiin valtionpalkinnon perusteluissa:

"Ilpo Tiihonen yhdistää runoissaan uuden ja vanhan. Hän tiivistää ja soinnuttelee, kiihdyttää ja hidastaa, luo suvantoja joista käsin näkee aina tähtiin asti. Tiihosen runoudessa kaikuu niin loppusointu kuin säröäänikin, erikseen tai rinnakkain. Tiihonen on romantikko, joka ei pelkää herkkiä sävyjä. Mutta häneltä irtoavat myös äkkiväärä sosiaalinen kommentti ja hervoton parodia."

Vuonna 1950 syntynyt Ilpo Tiihonen on tuottelias ja monesti palkittu:

• Valtion kirjallisuuspalkinto, 1981
• Kalevi Jäntin palkinto, 1982
• Rauhankasvatuspalkinto, 1989
• Eino Leinon palkinto, 1991
• Einari Vuorela -runopalkinto, 1997
• Runeberg-palkintoehdokas 2005
• Tanssiva karhu -palkinto 2005
• Savonia-palkinto, 2005
• Kirjallisuuden valtionpalkinto, 2005
• Pro Finlandia -mitali 2005