Harry Salmenniemi - Uraanilamppu

Lukijanakin on hyvä joskus rikkoa rajojaan ja astua oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Monesti jälkeenpäin tosin joutuu toteamaan, ettei olisi kannattanut. Toisaalta voi joskus löytää piilossa lymyilleen helmen. Salmenniemen Uraanilamppu kuuluu ehdottomasti tähän jälkimmäiseen kategoriaan.

Kuka ihmeen Salmenniemi, kysyt ehkä. Niin kysyin minäkin. Sain selville että hän asuu Jyväskylässä, on syntynyt 1983 ja julkaissut jo viisi palkittua runoteosta: Virrata että, Texas, sakset, Runojä, Kivirivit ja Pimeän lehdet. Lisäksi hän on toiminut runouslehti Tuli&Savun päätoimittajana, runouskustantamo Poesian toimittajana ja osallistunut useisiin taiteidenvälisiin projekteihin. Joten tänä runojen, novellien ja yleensäkin suomalaisen kirjallisuuden juhlavuonna Salmenniemi on mainio uusi tuttavuus. Uraanilamppu on hänen ensimmäinen proosateoksensa.

Bongasin myös kirjailijan haastattelun Image-lehdestä. Hän puhuu runoista, mutta peräänkuuluttaa rohkeutta ja kokeellisuutta. Vaikka välillä menisi syteen ja saveen, voi tulla myös loistavaa ja pysyvää.

Kirjassa on 13 novellia, useimmat melko vinksahtanutta tajunnanvirtaista vuodatusta, joissa ei tunnu olevan päätä eikä häntää. Mutta niissä on joku loistava maaninen ja maaginen imu, joka vei tätä täti-ihmistä. Salmenniemen kieli on kuin runoa, kuinkas muuten. Se soljuu, se virtaa, ei töksähtele eikä törmäile veden alla vaaniviin kareihin.

Salmenniemi haastaa lukijaa etenkin niissä novelleissa, joissa mukana on kirjailijan hahmo. Kukaan ei ymmärrä minun tuskaani -novellissa mielenterveysongelmainen kirjailija (Salmenniemi itsekö?) keskustelee novellikokoelmansa julkaisusta kustannustoimittajansa Kareksen kanssa. Kertomuksessa taas sekoboltsi kirjailija pohtii kertojan, päähenkilön ja lukijan suhdetta hurmaavan hullulla ja surrealistisella tavalla. Muutama siteeraus tästä novellista näyttäköön miten Salmenniemi pyörittää lukijan mieltä leikitellen  hänen kustannuksellaan:

• Juoni vaikuttaa abstraktilta, mahdottomalta seurata. Lukijasta tuntuu aseettomalta.
• Lukijaa ei ole, hän on sulanut, koska tuijotti takkavideota liian läheltä liian kauan.
• Lukijan ei pidä muuttua epätoivoiseksi. Äänet ja ongelmat eivät ole hänen päässään, ne ovat kertojan päässä jos sielläkään....
• Minulla on oikeus käyttää toistoa: se on yksi vahvuuksistani, luon sen avulla merkityksiä, illuusion hallitusta rakenteesta.
• Kohtaukset on kirjoitettu erillään ja yhdistetty noppaa heittämällä katkeilevan tarinan luomiseksi.
• etc.etc. loputtomiin...

Yksinkertaisesti valmistettu ruoka on terveellistä ja parasta gourmettia, eikö olekin? Tarvitaan vain muutama tuore raaka-aine ja muutama minuutti niin voilà! Tämän tietää myös novellin Fantastinen salaatti gourmetkokki. Haluan ehdottomasti kokeilla tuota reseptiä, niin varmaan sinäkin. Kirjasta se löytyy, tarkoin ohjein easy piece of cake ja kaiken kruunaa The Kastike. Voi apua - olin kuolla nauruun!

Jos Suomen jalkapallomaajoukkueessa olisi edes yksikin sellainen tyyppi kuin novellissa Tunnet itsesi kuninkaaksi, mitalipelit olisi taattu. Tarvitaan asennetta, voitontahtoa ja pelon herättämistä vastapuolen pelaajissa. Siinäpä se. Yksinkertaista.

Niminovelli Uraanilamppu on ns. normaalimpi tapaus. Se on saanut innoituksensa Juhani Ahon tarinasta Kun isä lampun osti. Perheen isä virittää pihalle kuuman ja loistavan uraanilampun. Eipä vaivaa kaamos kylää enää.

Salmenniemi antaa kirjassa lukijalle ohjeen, jota noudattamalla pääsee kielen virtaan. Kokeilin ja aika pitkälle toimi:

Ensimmäisellä lukukerralla ei kannata edes yrittää miettiä, mitä kertomuksessa tapahtui, kannattaa vain pysähtyä nauttimaan kielestä, siitä miten kieli soi ja miten se viettelee mukaansa.

Kirjailijan ohje ei toiminut Kompleksin kohdalla. Tunnustan että tipahdin. Muita aiheita olivat mm. miehen depressio, marxis-leninistiset elokuvaohjaajat, seksihetki ja sen piloille meno, sisällissodan kummat jutut lapsen silmin... Viehätyin kovastikin Salmenniemen hulluttelevasta salvadordalimaisesta novelliproosasta. Tarkemmat ansioiden ja kirjoitustyylin erittelyt jätän asiantuntevammille lukijoille.   Minulle riittää toteamus, että nautin täysillä Uraanilampun mielikuvituksellisista aiheista, novellien absurdeista käänteistä ja Salmenniemen loistavan sujuvasta tekstistä. Minulle melkein viiden tähden helmi, jota suositan ilomielin kaikille novellien ystäville.

Jotain erilaista, jotain uutta ja vieläpä Suomesta! Mahtavaa.

Kuten näet olen tavislukija. Jos haluat kurkata toisenlaiseen arvioon, katso mitä sanoi Sanna Jääskeläinen / Savon Sanomat!

Novellihaasteeseen lisää 13 novellia, total 128

Harry Salmenniemi

Uraanilamppu ja muita novelleja

Siltala 2017

****

Arvostelukappale - Kiitokseni kustantajalle