Harry Salmenniemi - Asiakaskoralli ja muita novelleja

Asiakaskoralli on Harry Salmenniemen novellikokoelmasarjan neljäs osa. Olen lukenut aiemmista kokoelmista kaksi, Uraanilampun ja Delfiinimeditaation. Tämä kokoelma alkaa kustannustoimittaja Antti Arnkilin muka kirjoittamalla kirjailijaesittelyllä, joka esittää Salmenniemen huikeana elämäntaidon guruna tai opettajana, jolla on liuta seuraajia ja joka lupaa seuraajilleen valaistumisen. Kiva leikillinen vääntö, josta käy ilmi Salmenniemen kirjallinen ura. Mutta ajat ovat ahdistavat, joten gurulle & messiaalle on tilaus.

Novelleissa seuraa sitten kimppaseksiä, Tinder-deittejä, murhatun puheenvuoro, sairaita tyyppejä ja kielteisen kerrontatavan harjoitus, mikä oli mainio. Mukana on paljon yrityselämän irvailua, lukeehan takakannessakin enteellisesti "Minä tiedän, kuinka ihmisiä organisoidaan ja innostetaan." Kaikkihan me olemme törmänneet yritysten kaunopuheisiin toiminta-ajatuksiin ja korkealentoisiin eettisiin ohjeistoihin. Mutta miten selviää tässä hommassa yritys, joka harjoittaa ihmiskauppaa? Teksti on nautittava ja autenttisen oloinen, mutta ehkä hiukan toisteinen. Jos Salmenniemi päättäisi jättää kirjailijanuransa, aivan varmasti aukenisi huippupaikka yrityselämän teesien kirjoittajana!

Salmenniemi on Italia-fani ja muistan hyvin hänen kiinnostavan esseensä Rooman Trasteverdestä Markku Kaskelan & Tomi Kontion kirjassa Vaelluksia Italiassa. En päässyt kokemaan viime keväänä Salmenniemen kävelyreittiä, mutta aiemmin Firenzessä näin hänen työelämän näkökulmasta uudesti selittämiään Rafaelin, Lorenzo Lippin, Caravaggion ja Artemisia Gentileschin teoksia. Nämä selitykset oli nerokkaasti keksitty, pidin kovasti useimmista.

Caravaggio: Työelämän kutsu

Työtön on juuri täyttämässä lomaketta, kun työmarkkinoiden lähettämä enkeli tulee 

kutsumaan häntä. Työttömän kasvoilta kuvastuu hämmennys, jopa ärtymys - 

ovelasti Caravaggio vihjaa, ettei työtön ole itse asiassa kiinnostunut palkkatyöstä. 

// Hän muistuttaa toisaalta huomioliiviin pukeutunutta duunaria, toisaalta punaista lakkoilijaa.

Artemisia Gentileschi: Tyytyväinen nainen

Artemisia Gentileschin maalaus on paitsi selvä omaelämäkerrallinen tunnustus, 

myös erinomainen varoitus miehille siitä, mitä emansipoituneet naiset todella tahtovat.

Pidin myös Salmenniemen työpaikkahakemuksista. Hän hakee useammalla hakemuksella pienen kunnan kunnanjohtajan virkaa, todellisuudesta tutuin sanankääntein. Hakemus hakemukselta ne muuttuvat ärsyyntyneemmiksi kun turhautuminen ja raivo kasvavat. Allekirjoitukset kuvaavat myös tätä kehitystä. Kirjan lopussa Salmenniemi sanoo, että tekstit on luotu jollain tekstigeneraattorilla. Hyvin toimi.

Tilitoimiston pikkujoulut kääntyivät villiksi ja eritteiseksi orgiaksi, jonka jälkipuinti oli pitkä ja tuskainen. Luulen, että tämä novelli vetoaa enemmän mieslukijoihin, tai mistäs minä tiedän. Suomalaisen naispianistin Tinder-deitit olivat kaikki Nato-harjoitukseen osallistuvia sotilaita. Tarinassa oli ripaus kauhua tai ainakin todellisuuden ylittävää. Niminovelli Asiakaskoralli sujahtaa taas yrityselämään ja kertoo esiintymiskammoisesta työntekijästä, joka paniikkikohtaustensa aikana esiintyy ilmiömäisen upeasti. Sisimmässään hän ei usko mihinkään, ei yrityksen tuotteisiinkaan, mutta kas, hänen myyntipuheensa myyvät kuin häkä.

Salmenniemellä on myös suunnitelmia surkeaan jamaan päätyneelle Helsingille ja köyhyysloukussa eläville helsinkiläisille. Suomen pääkaupunki on kallis kaupunki, jossa vain arvoasuntojen perijät voivat elää ihmisarvoista elämää. Ensiksikin monille patsaille on tehtävä jotain ja keskustan taidemuseoiden on päästävä kultakauden taiteesta eroon. Sanomatalo luovutetaan feministeille ja talonvaltaajille ja turistit häädetään Engelin keskustasta - ynnä muuta kaupunkikuvaa muuttavaa. Valon ja vapauden lähettiläät tuovat sitten toivoa ahdistuneille kaupunkilaisille. Melkoinen messiaaninen universaalin rakkauden julistus!

Salmenniemi on virtuoosimainen sanankäyttäjä ja tarinoiden rakentaja. Pokkana hän puhuu totisella naamalla vinksahtaneita ja absurdeja nykyihmisen elämästä ja toimintaympäristöstä. Kukaties Salmenniemessä onkin vähän opettajan vikaa - kun rankat tosiasiat pukee irvailuun tai kääntää ne päälaelleen, havahduttaahan se.

Bloggaukseni Salmenniemen teoksista: Uraanilamppu / Delfiinimeditaatio / Yö ja lasi

Harry Salmenniemi - Asiakaskoralli ja muita novelleja
Siltala 2020
Kirjastosta
______________

Reader why did I marry him?

Lyhyt: Harry Salmenniemi - Delfiinimeditaatio

Hän heräsi sameassa. Hän sirisi.

Harry Salmenniemellä on työn alla neliosainen novellikokoelmasarja, jonka ensimmäinen osa Uraanilamppu ilmestyi vuonna 2017; nyt ollaan toisen osan äärellä. Kuuntelin Yle Areenasta kirjailijan haastattelun, mikä avasikin tätä projektia hiukan. Hän sanoi työstäneensä ja työstävänsä suurta novellimäärää rinnakkain, valinta kuhunkin kokoelman osaan tapahtuu sitten myöhemmin. Novellit ovat usean vuoden ajalta.

Salmenniemi vie lukijan väliin sameaan, mutta sirisee kivasti. Kokoelmassa on 16 novellia, joista osa tuntuu vakavalla mielellä - ja aivan mielettömän hienosti! - kirjoitetuilta esseiltä, osa taas edustaa pilke silmäkulmassa kirjoitettua ja överiksi vietyä kakkapilluparodiaa; mahtuupa joukkoon hiukan rakkauden tuntojakin - pehmeissä Crème fraîche -pilvissä pyörivä rakastunut pari. Voi kysyä, ylittyykö joku hyvän maun raja esim. Suomen presidenteistä vouhkatessa, mutta eihän Salmenniemi valehtele. Osansa höykytyksestä saa ensimmäisenä valtiomies J. V. Snellman, jonka tehottomien toimenpiteiden vuoksi 150 000 ihmistä eli 10 % maan väestöstä kuoli nälkään 1800-luvun lopun suurina nälkävuosina. Suitsutusta saa vain nykyinen tasavallan presidentti Niinistö, johon koko kansa luottaa. Kivaa.

Omia suosikkejani olivat kaksi mielenterveyspotilaista kertovaa novellia. Itsekin mieleltään häiriintyneen ihmisvihaajapsykiatrin potilaskertomukset olivat hulvattomia ja todentuntuisia - kunnes. Psykiatri ei häpeillyt yhtään lisätä potilaskertomuksiin omia henkilökohtaisia antipatioitaan kutakin potilasta kohtaan. Leikkauksia tekevän päättäjän paineista kertova Päätöksiä & näitten samaisten päättäjien kapeutunutta elämää surkutteleva Reservatio mentalis olivat myös mieleeni.

Novellit roimivat suomalaista yhteiskuntaa loputtoman globalisaation paineissa. Ihmisten jakaantuminen yhä räikeämmin eliittiin ja kelkasta pudonneisiin tuottaa ahdistusta, unettomuutta, neurooseja ja masennusta. Muistan pari vuotta sitten ihastuneeni Uraanilampussa  erityisesti Salmenniemen itsensä oloiseen ahdistuneeseen kirjailijaan, joka tapasi kustannustoimittajansa. Samaisen hahmon hillitön ahdistus ja kyynisyys punkevat nytkin novellista Ihminen on onnellinen eläin.

Salmenniemi on loistava novellisti, mutta omat tunnelmat tätä kokoelmaa lukiessa olivat kaksijakoiset: suosikkinovellit hurmasivat täysin, mutta huumorintajuni ei riittänyt innostumaan kakkapilluosastosta. Niminovelli Delfiinimeditaatio kertoo noista upeista ja älykkäistä ihmisen mieltä niin kovasti kiehtovista nisäkkäistä. Jos novellikokoelman luettuaan tuntee tarvetta rauhoittumiseen, voi kuunnella vaikka oheisesta linkistä delfiinien hypnoottista laulua ja katsella niiden sulavia liikkeitä sinisessä valtameressä.

Harry Salmenniemi - Delfiinimeditaatio ja muita novelleja

Graafinen suunnittelu Markus Pyörälä

Siltala 2019 

***

Kirjastosta

_______________

Helmet-haaste: 40 (käsittelee mielenterveysongelmia)

Harry Salmenniemi - Yö ja lasi #runosunnuntai

Tänään esittelyssä kaksi hyvin erilaista nykyrunoilijaa.

Toisessa postauksessa Tuija Välipakka & Uutisia!

Aamuyö piti kaiken omana tietonaan.

***

Syke vakuuttaa että kaikki jatkuu normaalisti

Salmenniemen vuoden takainen proosadebyytti, novellikokoelma Uraanilamppu oli riemastuttava, joskin haasteellinen lukukokemus. Innostipa se kurkistamaan pariin hänen runokokoelmaansakin (Runojä 2011, Virrata että 2008), mutta ne olivat itselleni liian kokeellisia. Näin ollen muhkea Yö ja lasi hiukan pelotti mutta herätti myös uteliaisuutta.

Yö ja lasi on 12 vuoden työn tulos, liki 350-sivuinen runopaketti. Visuaalisesti teos on tavattoman kaunis; mustavalkoisesta graafisuudesta itselleni tuli mieleen kiinalainen Jin & Jang -symboliikka. Voin tosin olla hakoteillä, mutta Salmenniemi kyllä sanoo olevansa kiinnostunut idän filosofioista. Typografia on selkeää ja rauhallista, ei kikkailun kikkailua. Markus Pyörälän suunnittelema graafisuus on perfektionismin tyylinäyte: mustavalkoisuus ulottuu sivujen reunoihinkin.

Kokoelman runot ovat virtaavaa ja vellovaa tajunnanvirtaa, alitajunnan tietoisuuteen tuomia kuvia. Useimmat runot puhuvat keskeislyyrisesti minän suulla, välillä runopuhe etääntyy yksikön kolmanteen persoonaan; yks kaks sivuille voi tupsahtaa kevyttä dialogiakin tai sanat osoitetaan lukijalle, sinulle ja minulle; välillä runoissa on ikäänkuin sitaatteja tuntemattoman lähettäjän koskettavista kirjeistä tai meileistä. Kokoelma on jaettu yhdeksään osioon: Meri, Kuvio, Krookus, Gekko, Unista, Manner, Oudosti, Varjot ja Illalla. Runot ovat pituudeltaan vaihtelevia: parista rivistä monen sivun mittaisiin ja nelirivisiin, laatikkomaisesti ladottuihin aforismeihin.

Mitä löysin? Paljon edellä mainittua, taloudellisesti ja vähin sanoin ilmaistua ja surrealistista tajunnanvirtaa. Monissa runoissa viimeinen säe esittää haikumaisen riitelevän tai yllättävän ajatuksen, mikä kaarsi suun hymyyn. Runominä saattaa varoa, etteivät avokadot herää, ja kun hän puhuu minästä tai meistä hän saattaa tarkoittaa kojootteja :) Usein runoissa on myös ympäröivän nyky-yhteiskunnan havainnointia; löysin kosolti huumoria sekä terävää itseironiaa.  En osaa sanoa miten omaelämäkerrallisia runot ovat, eikä sillä väliä. Vuodenaikoja kuvavaavat runot olivat tavattoman hienoja, esim. tämä:

Marraskuu, 

harsoista jäätä 

maailma oli valontyhjä 

ja minä lähes helisin  

kun sorsa pyrki eteenpäin siinä.

***

Irrotan nyt runonsa yhteydestä muutaman minua puhutelleen säkeen:

Kun maalla on murheita, meri huuhtoo.
***

Istut viilenneen kiviuunin edessä.
Aistit marraskuun jatkuvan,
kunnes maaliskuun paniikki
katkaisee jänteen kuvan.
***

Olen oivaltanut että mikään ei pysähdy,
ei minussa, ei ympärilläni.
***

Lienen melankoliani
äänettömässä päässä.
Kun joskus nauran,
kasvoni hätääntyvät.
***

"Näetkö koskaan unia joiden taiteelliseen laatuun olet pettynyt?"
***

"Todistan joka päivä miten tuomitsen itseni yhä uudestaan
hermostuneisuuden tilaan - ikään kuin ahdistus voisi sovittaa
olemassaolon järjettömyyden."
***

Hymysi jälkeen avataan taivas

              eikä se mahda itselleen mitään,

se on naurettavan herkkyyden maistiaisissa

***

Eikö olekin ihana tuo Salmenniemen tapa kertoa rakkaudesta! Eniten minua puhuttelivat näköjään osiosta Krookus löytyvät runot, mm.: Lahja, Ääni, Yö ja lasi, Rikkaus, Jatkuu, Tunteiden spekulatiivisuudesta & Upotus; osiosta Gekko: Lyhteitä & Vapaa julkaistavaksi: Heti; osiosta Unista: Syysvalo & Oranssia; osiosta Manner nimiruno. Kirjaan nämä itselleni muistiin, koska aion palata runokokoelmaan vielä uudemman kerran. Ja toki näiden mieltymysteni perusteella joku innokas voi analysoida psyykkistä rakennettani :)

Yö ja lasi on runouden runsaudensarvi, eikä se tyhjene kerralla, ei kahdella eikä kolmellakaan. Mieluusti olisin pitänyt teosta pitempäänkin, mutta seuraava lukija odotti jo innokkaasti vuoroaan. On selvää, että tulin harhautetuksi ja jouduin usein ymmälleni, mutta ilokseni löysin yllättävän paljon ymmärrettävää ja minua puhutellutta. Kokoelmasta jäi hyvin rauhallinen tuntu, vaikka runoja olikin niin paljon. Varmasti teoksen grafiikalla ja typografian konstailemattomuudella oli siinä osansa. Salmenniemi on taitava minimalistisessa ilmaisussaan ja kokeellisuudessaan. Vaikeaselkoisen runoilijan imagon ei pitäisi antaa turhaan pelottaa.

"Ehtymätön, kunnianhimoinen teos koostuu yhdeksästä erilaisesta osasta ja osoittaa runoutemme voiman. Klassisin tyyli yhdistyy suvereenisti kokeellisuuteen, pienet päiväkirjamaiset runot laajoihin runoelmiin. Kaiken takana sykkii olemassaolon ihmetys, jonka äärellä kauhu ja nauru vuorottelevat, yö ja lasi syleilevät."

"Ei kaikkea tarvitse aina ymmärtää, voi myös keskittyä nauttimiseen. Ja jos ei nauti, voi lukea jotain muuta. En minäkään ymmärrä kaikkea nykyrunoutta, vaikka minun pitäisi olla asiantuntija tällä alalla."-Salmenniemi

Kuva: Image

Runoilija antaa lukijalle vielä tämänkin runonlukuohjeen:

Runon ja ihmissuhteen

loppu on aina arvoitus

sinun täytyy tuijottaa runoa

pitkään lukemisen jälkeen

jotta voit varmasti ymmärtää

mistä kokemuksessa oli kyse

***

Muualla: Mummo matkalla, Tekstiluola

Nuoren Voiman podcast: Erkka Mykkänen & Harry Salmenniemi keskustelevat kirjoittamisesta. - Tämä on tosi kiva, kannattaa kuunnella.

Harry Salmenniemi
Yö ja lasi
Graafinen suunnittelu Markus Pyörälä
Siltala 2018
****
Kirjastosta

Useimmat sitaatit ovat otteita runoista.

Joka sunnuntai on #runosunnuntai.

❤︎
Harmaasusi
SusuPetal
Luovasti vinossa

Harry Salmenniemi - Uraanilamppu

Lukijanakin on hyvä joskus rikkoa rajojaan ja astua oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Monesti jälkeenpäin tosin joutuu toteamaan, ettei olisi kannattanut. Toisaalta voi joskus löytää piilossa lymyilleen helmen. Salmenniemen Uraanilamppu kuuluu ehdottomasti tähän jälkimmäiseen kategoriaan.

Kuka ihmeen Salmenniemi, kysyt ehkä. Niin kysyin minäkin. Sain selville että hän asuu Jyväskylässä, on syntynyt 1983 ja julkaissut jo viisi palkittua runoteosta: Virrata että, Texas, sakset, Runojä, Kivirivit ja Pimeän lehdet. Lisäksi hän on toiminut runouslehti Tuli&Savun päätoimittajana, runouskustantamo Poesian toimittajana ja osallistunut useisiin taiteidenvälisiin projekteihin. Joten tänä runojen, novellien ja yleensäkin suomalaisen kirjallisuuden juhlavuonna Salmenniemi on mainio uusi tuttavuus. Uraanilamppu on hänen ensimmäinen proosateoksensa.

Bongasin myös kirjailijan haastattelun Image-lehdestä. Hän puhuu runoista, mutta peräänkuuluttaa rohkeutta ja kokeellisuutta. Vaikka välillä menisi syteen ja saveen, voi tulla myös loistavaa ja pysyvää.

Kirjassa on 13 novellia, useimmat melko vinksahtanutta tajunnanvirtaista vuodatusta, joissa ei tunnu olevan päätä eikä häntää. Mutta niissä on joku loistava maaninen ja maaginen imu, joka vei tätä täti-ihmistä. Salmenniemen kieli on kuin runoa, kuinkas muuten. Se soljuu, se virtaa, ei töksähtele eikä törmäile veden alla vaaniviin kareihin.

Salmenniemi haastaa lukijaa etenkin niissä novelleissa, joissa mukana on kirjailijan hahmo. Kukaan ei ymmärrä minun tuskaani -novellissa mielenterveysongelmainen kirjailija (Salmenniemi itsekö?) keskustelee novellikokoelmansa julkaisusta kustannustoimittajansa Kareksen kanssa. Kertomuksessa taas sekoboltsi kirjailija pohtii kertojan, päähenkilön ja lukijan suhdetta hurmaavan hullulla ja surrealistisella tavalla. Muutama siteeraus tästä novellista näyttäköön miten Salmenniemi pyörittää lukijan mieltä leikitellen  hänen kustannuksellaan:

• Juoni vaikuttaa abstraktilta, mahdottomalta seurata. Lukijasta tuntuu aseettomalta.
• Lukijaa ei ole, hän on sulanut, koska tuijotti takkavideota liian läheltä liian kauan.
• Lukijan ei pidä muuttua epätoivoiseksi. Äänet ja ongelmat eivät ole hänen päässään, ne ovat kertojan päässä jos sielläkään....
• Minulla on oikeus käyttää toistoa: se on yksi vahvuuksistani, luon sen avulla merkityksiä, illuusion hallitusta rakenteesta.
• Kohtaukset on kirjoitettu erillään ja yhdistetty noppaa heittämällä katkeilevan tarinan luomiseksi.
• etc.etc. loputtomiin...

Yksinkertaisesti valmistettu ruoka on terveellistä ja parasta gourmettia, eikö olekin? Tarvitaan vain muutama tuore raaka-aine ja muutama minuutti niin voilà! Tämän tietää myös novellin Fantastinen salaatti gourmetkokki. Haluan ehdottomasti kokeilla tuota reseptiä, niin varmaan sinäkin. Kirjasta se löytyy, tarkoin ohjein easy piece of cake ja kaiken kruunaa The Kastike. Voi apua - olin kuolla nauruun!

Jos Suomen jalkapallomaajoukkueessa olisi edes yksikin sellainen tyyppi kuin novellissa Tunnet itsesi kuninkaaksi, mitalipelit olisi taattu. Tarvitaan asennetta, voitontahtoa ja pelon herättämistä vastapuolen pelaajissa. Siinäpä se. Yksinkertaista.

Niminovelli Uraanilamppu on ns. normaalimpi tapaus. Se on saanut innoituksensa Juhani Ahon tarinasta Kun isä lampun osti. Perheen isä virittää pihalle kuuman ja loistavan uraanilampun. Eipä vaivaa kaamos kylää enää.

Salmenniemi antaa kirjassa lukijalle ohjeen, jota noudattamalla pääsee kielen virtaan. Kokeilin ja aika pitkälle toimi:

Ensimmäisellä lukukerralla ei kannata edes yrittää miettiä, mitä kertomuksessa tapahtui, kannattaa vain pysähtyä nauttimaan kielestä, siitä miten kieli soi ja miten se viettelee mukaansa.

Kirjailijan ohje ei toiminut Kompleksin kohdalla. Tunnustan että tipahdin. Muita aiheita olivat mm. miehen depressio, marxis-leninistiset elokuvaohjaajat, seksihetki ja sen piloille meno, sisällissodan kummat jutut lapsen silmin... Viehätyin kovastikin Salmenniemen hulluttelevasta salvadordalimaisesta novelliproosasta. Tarkemmat ansioiden ja kirjoitustyylin erittelyt jätän asiantuntevammille lukijoille.   Minulle riittää toteamus, että nautin täysillä Uraanilampun mielikuvituksellisista aiheista, novellien absurdeista käänteistä ja Salmenniemen loistavan sujuvasta tekstistä. Minulle melkein viiden tähden helmi, jota suositan ilomielin kaikille novellien ystäville.

Jotain erilaista, jotain uutta ja vieläpä Suomesta! Mahtavaa.

Kuten näet olen tavislukija. Jos haluat kurkata toisenlaiseen arvioon, katso mitä sanoi Sanna Jääskeläinen / Savon Sanomat!

Novellihaasteeseen lisää 13 novellia, total 128

Harry Salmenniemi

Uraanilamppu ja muita novelleja

Siltala 2017

****

Arvostelukappale - Kiitokseni kustantajalle