Runohaasteen koonti & oma runonen #runosunnuntai

Reader why did I marry him? - blogin tämän vuotiseen runohaasteeseen luettiin runoutta myös muista maista. Runous kuljetti minua ympäri maailmaa, sillä luin pari Suomen maahanmuuttajien antologiaa sekä runoutta Virosta, Ruotsista, Espanjasta, Portugalista, Saksasta, Kiinasta, Japanista ja Yhdysvalloista. Haasteeseen kuuluu myös se, että osallistuja kirjoittaa runon, jossa esiintyvät haasteeseen luettujen kokoelmien nimet:

”Haasteen päätteeksi jokainen julkaisee ”oman" runon, joka muodostetaan luettujen runokokoelmien nimistä ja jota kukin voi halutessaan täydentää omilla sanoillaan. Luettujen runokokoelmien nimet tulee kuitenkin erottaa selvästi kokonaisuudesta esimerkiksi lihavoimalla tai kursivoimalla.” 

Itse luin tänä vuonna 50 runokokoelmaa, joten niiden kaikkien nimien ymppääminen elegantisti runoon oli haasteellista enkä muutenkaan ole luova kirjoittaja, asiatekstin enemmänkin... Päädyin taivuttamaan kokoelmien nimiä ja joskus sanat esiintyvät väärässä järjestyksessä. Siksi alla on lista kokoelmien nimistä perusmuodossaan, säkeistöittäin. Toivon proosahtavan ja tragikoomisen rakkaussuhteeni  tuovan iloa harmaaseen päivään. Muiden haasterunoja pääset lukemaan täällä.

☆☆☆

MERKINTÖJÄ RAKKAUDELMASTA & VUODEN 2018 RUNOKOHTAUKSISTA

Suudelmasta mustelmaan, niin se menee sanoi Lea 

mutta en uskonut. Euforinen

yritykseni kumppanuudeksi esim. Esan kanssa lässähti
vaikka syötin sille maitoa ja hunajaa.

Kaivoin lammenkin kuuta varten, mutta

vain kylmä kivikuu  loi heijastustaan

kirjoitusmerkkien mereen. 

Vuosisadan rakkaussotamme

jatkuu

katu kadulta taivaaseen

aina vaan  jatkuu

neljänteen polveen!

Pino kirjeitä karkailevalle puolisolle, 
rakkauden aakkosia, satoja sanoja, yksin ja toisin,

rajattomien kuvitelmien villi spiraali
- oikea harhan manifesti!
Kostoksi varastin sen mitättömät
laulajan paperit joilla painoa kuin valolla. 

Regional-Expresss ja suunnaksi
mikä tahansa metropolis tai Canti di Assisi. 

Ooh, Jakutian auringossa ikirouta sulaisi! 

         

Vuosisadan rakkaussotamme

jatkuu

katu kadulta taivaaseen

aina vaan  jatkuu

neljänteen polveen!

Minä, aina vieras; kaikki ilkkuvat minulle. 

Taikkarin mäen yleisössäkin tuuli ja kissa 

söivät vaan tähtiä ja kailottivat: Uutisia! Uutisia! 

Valitus, virret ja korkeat veisut yötä ja lasia

mutta maailmani on tuulenkaatama. 

Toisen sanoin - tämä ei ole kirjoitusvirhe: 

odotan kuin tikatut pilvet jälkitarkastusta 

pelkistettyyn ihmeeseen, 

pysty hiljaisuus verhoaa unelmien siniset vuodet. 

Vuosisadan rakkaussotamme

jatkuu

katu kadulta taivaaseen

aina vaan  jatkuu

neljänteen polveen!

Runoilijan suggestiivinen ääni kumisee päässäni,
suoltaa teoriaa kaikkein pienimmistä ja pelastusta

- camouflage, camouflage! Antaudun.
Sinisiipenä herkin liidoin odotan kimalaispäivää,
 aurinkokelloa, ihmettä - Vantaan Varistossa! 

Universumi auta! 

Ota pois mun kaikki kuusitoista Eesti ja soome luulet,

saaren runot, valikoima Kantelettaren runoja...

Vie mielestä ennen kaikkea tuo retku, esim. Esa

 - tee MINUSTA mies!

Vanha veturi: SusuPetal - Kiitos!

OTSIKKO
Merkintöjä / Rakkaudelma / Runokohtauksia

SÄKEISTÖ 1
Yritys kumppanuudeksi / Esim. Esa / maitoa ja hunajaa / Kaivoin lammen kuuta varten / Kivikuu / Kirjoitusmerkkien meri

SÄKEISTÖ 2
Kirjeitä karkailevalle puolisolle / Rakkauden aakkoset / Sanat / Yksin ja toisin /
Rajattomia kuvitelmia / Spiraali / Laulajan paperit / Valon paino / Regional-Express / Metropolis /
Canti di Assisi / Jakutian aurinko / Ikirouta sulaa

VÄLIVOIHKINA
Vuosisadan rakkaussota / Katu kadulta taivaaseen / Aina / Neljänteen polveen

SÄKEISTÖ 3
Minä, aina vieras /Taikkarin mäellä / Yleisö / Tuuli ja kissa / Syödään tähtiä / Uutisia! /
Valitus, virret, korkeat veisut / Yö ja lasi / Maailma tuulenkaatama / Toisen sanoin /
Tikatut pilvet odottavat jälkitarkastusta pelkistettyyn ihmeeseen / Pysty hiljaisuus / Siniset vuodet

SÄKEISTÖ 4 / VIIMEINEN TOIVE
Teoria kaikkein pienimmistä / Camouflage / Herkin liidoin sinisiipi / Kimalaispäivä / Aurinkokello / Varisto / Take away / 8+8 II Eesti ja soome luulet / Saaren runot / Valikoima Kantelettaren runoja

VUODEN ELÄMYKSELLISIMMÄT RUNOKOKOELMAT

Lassi Hyvärinen - Tuuli ja kissa (Poesia)

Tuukka Pietarinen - Yksin ja toisin (Wsoy)

Heidi Pyykkönen & Niilo Rantala - Aina (Käsite)

Neljänteen polveen - toim. Jorma Vakkuri (BoD)

Johanna Venho - Saaren runot (Palladium Kirjat)

☆☆☆
Kiitos innostavasta haasteesta Omppu! 
Runosunnuntai jatkuu blogissani tulevanakin vuonna.
Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoilleni ja runouden ystäville!
- riitta

Kerään tähän koontirunoja, koska ne ovat niin hauskoja ja lukuvinkit säilyvät.
Voit itsekin lisätä oman linkkisi.

An InLinkz Link-up

Tulitikkutyttö suomalaisittain - #23 #runosunnuntai

RUNOSUNNUNTAIN JOULUKALENTERI #23

Taiteilija Juho Rissasen maalaus Työläistyttö tuo mieleen juhlapäivän, sillä tytöllä on kauniisti kirjottu esiliina ja kammatuissa hiuksissaan rusetti. Uuden ajan kynnyksellä.
Suomen työväen alpumi 17.1914. - © Kuvasto. - Kansalliskirjaston digitoidut aineistot.
sivu 95

☆☆☆

”Työmieslehti - viisi penniä - ostakaa!”

Viiman vinkuen, purren pakkasen,

katupielessä huutaa tyttönen:

”Työmieslehti ostakaa!”

Kansa virtaa vaan, harva ostaakaan.

Eikö vaikeroi tyttö kodistaan,

ei hän hiisku äidistään,

kuinka hän jäi kärsimään

kuuden pienen lapsen luo -

huvittaisko keitään tuo!

Joku rientäen viskaa viitosen,

joukko kulkee pois, tuskin huomaten.

Tyttö, hän ei taatostaan

kerro, kuinka maailmaan,

lakon tehden läksi se,

jätti tyhjän perheelle.

”Työmieslehti - viisi penniä - ostakaa!”

Tyttö kalvas sen huutaa väristen,

koti, läksytkin johtuu mielehen.

”Työmieslehti ostakaa!”

Kautta pimeän kotiin kiitää hän.

”Ehkä vaaratta sinne ennätän.”

Saapuu. - Kylmä, kostea

huone. Pienin sairaana.

Missä äiti? - Pyykillä.

Joukko alkaa itkeä.

”Työmieslehti - viisi penniä - ostakaa!”

Tuota huutoa kuulen ulkoa

enkä rauhaa saa pienten itkulta.

”Työmieslehti ostakaa!”

J.H. Erkon runo ”Lehtityttö”. Valvoja 4.1901. - Kansalliskirjaston digitoidut aineistot.

sivu 29

❤︎❤︎❤︎
Onko joulu kaikilla? - kysyy koskettavassa runossaan Esther

SusuPetal sanoo Shh! Runo nukkuu!

Naisia Kansalliskirjastosta. Aarteita kirjaston kätköistä, toimittanut Marjut Hjelt, Into (2018)

TÄSTÄ avautuvat kaikki joulukalenterin luukut aikanaan.

Kirja on ostettavissa vuodenvaihteeseen asti vain Kansalliskirjaston palvelutiskiltä, Unioninkatu 36, Helsinki. Naisia Kansalliskirjastossa on Kansalliskirjaston ystäväkirja eli sen myyntituotolla tuetaan kirjaston ystävätoimintaa ja työtä kulttuuriperinnön säilyttämiseksi ja tunnetuksi tekemiseksi. Liity Kansalliskirjaston ystäviin / Tarkista aukioloajat

Fernando Pessoa - Minä, aina vieras #runosunnuntai

Jumala ei ole yksi, kuinka minä voisin olla?

Portugalilainen Fernando Pessoa (1888-1935) oli merkillinen kirjailija. Hän kirjoitti sekä omalla nimellään, mutta eniten luomillaan kymmenillä heteronyymeillä (72 Wikipedian mukaan). Niistä tunnetuimmat ovat ehkä Alberto Caeiros, Álvaro de Campos ja Ricardo Reis. On tunnustettava, että Minä, aina vieras on ensikosketukseni Pessoaan. Tosin hiljattain luin José Saramagon teoksen Ricardo Reisin viimeinen vuosi, joka kertoo tästä Pessoan heteronyymistä.

Portugalin opettaja ja kääntäjä Janne Löppönen on valikoinut tähän kokoelmaan Pessoan omalla nimellään kirjoittamia eli ortonyymisiä runoja useista postuumeista kokoelmista, ajalta 1911-1935. Näitä ortonyymisiä runoja ei ole aiemmin julkaistu suomeksi. Syynä ehkä se, että ne ovat mitallisina  ja loppusoinnullisina liki mahdottomia kääntää. Tässä käännöksessä mitallisuudesta on luovuttu myös siksi, ettei meillä Suomessa ole mitallisen modernin runon perinnettä, jolloin mitallisuus voisi tuntua vanhanaikaiselta.

Kokoelman runot esitetään rinnan portugaliksi ja suomeksi, mikä on hieno juttu. En osaa portugalia ja espanjastani on apua vain hitusen. Silti herää kysymys runouden käännettävyydestä toiselle kielelle. Johanna Venho sanoo Kiiltomadon arviossaan, että kyse on aina tulkinnasta ja kokonaan uudesta runosta. Portugalihan on äännettynä pehmeää, laulavaa ja soinnillista; sanat ovat lyhyempiä kuin suomen sijamuotoiset sanat. Minua alkoi tässä joku häiritä enkä päässyt epäluottamuksen tunteesta eroon. Tuntui, että Pessoan mestarilliset loppusoinnuttelut suomeksi käännettyinä menettävät jotain olennaista. Ymmärrän toki, että loppusointuun kääntäminen on mahdotonta, mutta ehkä sanavalinnoilla olisi voitu pehmentää ilmaisua. En tunne kääntäjän työtä enkä tiedä kuinka suuria vapauksia voi ottaa. Voisiko ajatella, että alla olevan runon käännöksessä muutaman pitkän ja jäykän suomen kielen sanan korvaisi rennommalla ilmauksella: kohtalokasta > pahempi juttu / yhdentekevää > ihan sama / uneksimista > unta tai unennäköä? Alla siis runoesimerkki, josta myös me portugalia osaamattomat näemme, mistä on kyse:

Dizem?

Esquecem.

Nāo dizem?

Disseram.

Fazem?

Fatal.

Nāo fazem?

Igual.

Porquè

Esperar?

- Tudo é

Sonhar.

...

Sanovat?

Unohtavat.

Eivät sano?

Sanoivat.

Tekevät?

Kohtalokasta.

Eivät tee?

Yhdentekevää.

Miksi

odottaa?

- Kaikki on

uneksimista.

Kokoelman alussa on Janne Löppösen ansiokas esipuhe, joka valottaa Pessoan kirjailijuutta, heteronyymejä, valikoiman kriteerejä ja kääntämisen haasteita. Lopusta löytyy myös heteronyymien Ricardo Reisin ja Álvaro de Camposin runoja. Runoissa kuuluu yksinäisyys, eksistentiaaliset pohdinnat ja elämän, kaiken turhuus. Toistuvia sanoja ovat esimerkiksi vieraus, naamiot, kuolema, tie, varjot, kohtalo, Jumala, jumalat... Kaiken pessimismin keskellä välähtää hiukan komiikkaa, nostalgista lapsuuden muistelua ja eroottisia säkeitä. 

Anna minulle lisää viiniä, sillä elämä ei ole mitään.

- 19.11.1935, Pessoan viimeisen runon loppusäe. 

Hän kuoli 30.11. maksakirroosiin 47-vuotiaana.

...

Hämärä nielee hyödyttömän päivän.

Katteettomaksi käynyt toivokin

murenee... Elämä on humalainen kerjäläinen,

joka ojentaa kättään varjolleen.

...

Kaikki on turhaa, myös tieto siitä.

Päivä johtaa yöhön, yöstä syntyy päivä.

Luopumisen juhlavana aattona

luovu itse luopumisesta.

Runot tuntuivat aforistisilta ja jotenkin steriilin kylmiltä. Tunteettomuus on toki yksi Pessoan päätavoitteista: En käytä sydäntä. Tuntekoon lukija. Tällä lukukerralla Pessoan runot eivät puhutelleet toivomallani tavalla. Ehkä voisin tutustua noihin aiemmin suomennettuihin heteronyymien kokoelmiin... Vai onko niin, että Pessoasta nauttiakseen on oltava eksistentiaalisesti ahdistunut ja osattava portugalia?

Fernando Pessoa
Minä, aina vieras
Suomentaneet Janne Löppönen & Harry Salmenniemi
Kansi Panu Hämeenaho
Poesia 2016
***
Kirjastosta
_______________

Muualla: Kiiltomato / Johanna Venho, Kirjojen pyörteissä, Maailmankirjat / Henri Nergi, Mummo matkalla,  Tommi Melender

Pessoalta on ilmestynyt aiemmin suomeksi kaksi runovalikoimaa, Hetkien vaellus (1974, suom. Pentti Saaritsa) ja En minä aina ole sama (2001, suom. Pentti Saaritsa), sekä proosateokset Anarkistipankkiiri (1992, suom. Sanna Pernu) ja Levottomuuden kirja (1999, suom. Sanna Pernu).

WIKIPEDIA:

Heteronyymejä Pessoalta on löydetty kaikkiaan 72. Hän kirjoitti valtaosan tuotannostaan taiteilijanimillä, joista kehittyi pseudohenkilöitä omine historioineen, luonteenpiirteineen ja kirjoitustyyleineen. Merkittävimpinä näistä kymmenistä kirjoittajahahmoista on perinteisesti pidetty Alberto Caeiroa, Ricardo Reisiä ja Álvaro de Camposia, mutta uudempi tutkimus on kiinnittänyt huomiota myös sellaisiin hahmoihin kuin António Mora, Vicente Guedes, Alexander Search ja Bernardo Soares. Eriytyneet kirjailijahahmot jopa kiistelivät keskenään lehtien palstoilla. Heteronyymeillään Pessoa loi pienen kirjallisen kaikkeuden, jossa kirjoittajan ja kirjallisen hahmon, todellisuuden ja sepitteen raja sekoittui voimakkaasti, varsinkin kun kirjailija astui kirjalliseen peliinsä myös itse tekemällä kirjailija Fernando Pessoasta heteronyymien kanssa tasavertaisen hahmon. Heteronyymien käyttö tarjosi Pessoalle mahdollisuuden tutkiskella minuuden, olemassaolon ja kirjailijuuden teemoja, jotka kulkevat läpi koko hänen tuotantonsa.

RUNOSUNNUNTAIN JOULUKALENTERI #16 TÄÄLLÄ

An InLinkz Link-up

Ensimmäisenä adventtisunnuntaina - #2

JOULUKALENTERI #2

Me kirjabloggaajat haluamme perinteisesti ilahduttaa lukijoitamme kaiken joulunalushälinän ja touhotuksen keskellä. Tervetuloa kurkistamaan aamuisin, mitä kivaa joulukalenterimme luukuista paljastuu. Itse haluan kertoa hiljattain tekemästäni historiallisesta aikamatkasta suomalaisen naisen elämään yli sadan vuoden taakse. Luukkuni perustuu Naisia kansalliskirjastossa tietokirjan hurmaavaan antiin. Kirjan esipuheessa Kaari Utrio sanoo: Historia hälisee miesten äänellä. Mutta tässä teoksessa kuului naisten äänten ihana ja moninainen hälinä ❤︎ 

Tänään kurkistamme 20- ja 30-luvuille. Poimin teoksesta täksi ensimmäiseksi adventtisunnuntaiksi kauniin enkelikuvan ja pari Katri Valan runoa.

Eilen luukun #1 avasi Tiina / Hyllytontun höpinöitä, 
huomenna luukusta #3 kurkkii Virpi / Elämä on ihanaa. 
Joulukalenterimme upean tunnuksen on rustannut Niina T. / Yöpöydän kirjat.

Hyvää ensimmäistä adventtisunnuntaita!
- riitta

☆☆☆

Nimimerkki MA:n maalaama enkeli ruotsalaisen sairaanhoitajaliiton lehden Misericordian 

kannessa. Kuvan tekijä on tuntematon.

Sjuksjöterske Föreningen i Finland. Helsingfors 1927.

sivu 359

☆☆☆

JÄÄSILTA

Löysit sillan talven yli,

hauraan jääköynnössillan.

Astu hiljaa, hiljaa.

Hopealehtimetsään

on kiirinyt ohut risahdus,

sillan salainen murtuma.

Tulit murhein raskain askelin,

itkun painoa kantain.

Ei niin, ei niin.

Astu hiljaa, hiljaa,

voit päästä yli.

Kovin kotkansilmin,

sydämin kyynelettömin, kevein,

tähyä aamujen taakse

auringon tuhatsoutulaivaa,

kun se nousee talven virtaa

sytyttäen sillat, rannan

ihanaan paloon.

Katri Vala. ”Jääsilta”. Kirjallisuuslehti 5-7. 1936. - Kansalliskirjaston digitoidut aineistot.

sivu 358

☆☆☆

SININEN PUUTARHA

Miksi sinun tuliset ja ylpeät silmäsi

katsovat minua niin outoina ja hiljaisina

kuin villien eläinten silmät

auringon värisevää nousua?

Olen kylpenyt juuri virrassa

ja kaulaani on takertunut

himmeänpunainen levä.

Aurinko vaeltaa kuin kultatukkainen soittaja

sinisessä puutarhassa

ja jalkani ovat kuin nuoret kauriit.

Tanssinko sinulle tämän kukkivan puun alla?

Katri Vala, ”Sininen puutarha”, Runokokoelmasta Sininen ovi, Wsoy, Helsinki 1926.

sivu 127

Naisia Kansalliskirjastosta. Aarteita kirjaston kätköistä, toimittanut Marjut Hjelt, Into (2018)

TÄSTÄ avautuvat oman blogini kaikki joulukalenterin luukut aikanaan.

HYVÄÄ RUNOSUNNUNTAITA MYÖS!

Miia Toivio - Pysty hiljaisuus #runosunnuntai

Elämä on pistekirjoitusta kaukaisessa maassa, 

johon sormet eivät ulotu.

Pysty hiljaisuus on kauniskantinen runokokoelma. Kansi kuvaa siroa peuraa vajoamassa hiljalleen alas tumman turkoosiin veteen. Peuralla on ollut rakas, kumppani, josta näkyy enää vain haalea varjo, sillä rakkaus - hän - on menetetty erossa tai kuolemassa. Runominä kipuilee koskettavasti tyhjyytensä ja menetyksensä kanssa; hän yrittää selvitellä tuntojaan ja ymmärtää tunteitaan. Hän ei tajua uutta todellisuuttaan, on sekaisin ja sekoittaa vähän lukijaakin: runominä sanoo hän sanoi, se olin minä joka sanoi, eikä runojen äärellä ole varma kuka on äänessä.

Seison parkkipaikalla, on jonkinlainen yö,

monet asiat ovat jonkinlaisia. Juuri nyt ei tunnu miltään.

Kokoelma alkaa kahdella runositaatilla. Angelus Silesius (1624-1677) puhuu runossaan paikasta, jonne ei voi mennä, mutta kehottaa sinne hiljaisuuteen ja äänettömyyteen menemään, sillä siellä Jumala puhuu. Maurice Blanchotin (1907-2003) runossa puhutaan tyhjyydestä ja naamioista. Pariin muuhunkin runoon Toivio omissa runoissaan viittaa: Julia Kristevan (1941 -) Mustaan aurinkoon ja T. S. Eliotin (1888-1965) The Burial of the Dead. Nämä runot löytyvät kokoelman lopusta.

Toistaminen on niin toistuvaa, samankaltaista,

hiljaisuus on samankaltaista.
Puhtaat tunteet eivät siedä minkäänlaista sekoittumista.
...

Isku iskulta, kaipaus kaipaukselta minä pakotan nimeäsi
tähän hopeaan: rakkaus on rusikoitu pinta,
nopeaan loittoneva, takaikkuna.

...

Toivio sanallistaa herkällä korvalla menetystä ja yksin jäämisen luomaa tyhjyyttä; kaikki on pimeää ja haurasta, oma todellisuus muuttunut ja suunta hukassa. Maailma velloo epätodellisena ympärillä eikä siitä saa otetta. Riipaisevissa painajaismaisissa unissa menetetty rakas ilmestyy, mutta häntä ei voi koskettaa: ... haron sormillani / ilmaa / kuin voikukan siemeniä... / ... työnnän kädet udun lävitse, ja haron ilmaa, kuin kevyttä tukkaa, hienojakoista. Runominä kaipaa, toivoo ja muistelee, miltä kosketus tuntui, miltä toisen sormet tuntuivat niskassa ja poskilla, miltä tuntui yhteisen tanssin ilo, huuma ja halu. Kaipaus menetettyä kohtaan on suunnaton ja runominä toivoo, että hän tulisi vielä kerran. Mutta vain tuuli tulee ja tuulee.

Tänään odotan kynttilä kädessä, että elämä alkaisi lepattaa.
Että helmat sotkeentusivat hieman, että jokin ryömisi nilkkaa pitkin

ja purisi sääriin portaat, joita nousta.

Pidin kovasti Toivion persoonallisista ja yllättävistä tavoista sanoa ja sanavalinnoista. Kokoelma on herkkä, hiljainen ja surullinen, mutta äärettömän kaunis - jotenkin eleetön. Mystisyyttä on paljon, niin etteivät kaikki runot avaa merkitystään. Minulle salaperäisyys oli kuitenkin runon lumovoimaa. Aiheestaan huolimatta kokoelmasta jäi seesteinen ja tyyntynyt olo.

... miten hiljaista on / en tiennyt miten hiljaista on.

Miia Toivio

Pysty hiljaisuus
Kansi Jenni Saari

Teos 2013

*****

Kirjastosta

_______________

Kiiltomato / Katariina Kaarlela, Kosminen K

Pysty hiljaisuus on runokokoelma, joka tutkii minän ja hänen tarinaa. Sitä miten haavoitutaan ja yritetään ympyröidä merkitseviä asioita niin että niitä voisi ymmärtää – tai edes selittää. 

Pysty hiljaisuus on Miia Toivion (s. 1974) kolmas runokokoelma; esikoiskokoelma Loistaen olet (Teos2007) / toinen Suut yhdessä Marko Niemen kanssa (Poesia 2012). Toivio on on työskennellyt monipuolisesti runouden parissa mm. runouslehti Tuli&Savun päätoimittajana ja Helsingin Poetiikkakonferenssin järjestäjänä. Hän on kirjoittanut kirjallisuuskritiikkiä mm. Tuli&Savuun, Nuoreen Voimaan, Parnassoon, Helsingin Sanomiin ja Kiiltomatoon ja hänen runojaan on julkaistu useissa suomalaisissa runouslehdissä sekä ruotsalaisessa runouslehti OEI:ssa. Ruotsin lisäksi hänen runojaan on käännetty englanniksi.

_____

Blogissani on ollut Runosunnuntai jokaisena tämän vuoden sunnuntaina.

Olen joko julkaissut muutamia runoja tai kertonut lukemistani kokoelmista.
Olen lukenut 49 runokokoelmaa tai antologiaa keskittyen lähinnä nykyrunouteen.

Mitä mieltä sinä olet?

Pidätkö Runosunnuntai-ideasta, jatketaanko ensi vuonna?

#runosunnuntaihin voi osallistua omalla runolla tai

kertomalla yksittäisen runon tai kokoelman tuomasta runoelämyksestä.
Bloggaajat voivat linkittää bloggauksensa, muut kertoa kommenteissa.
Tervetuloa mukaan.

❤︎

Arja Tiainen - Kirjeitä karkailevalle puolisolle #runosunnuntai

Kansakoulussa oltiin kilttitotinen sukupolvi,

noin aluksi. Sitten pistettiin töpinäksi.

Kirjeitä karkailevalle puolisolle on runoilija Arja Tiaisen viidestoista teos, mutta minä tunsin entuudestaan vain hänen sanoituksensa Badding Somerjoen kappaleeseen Paratiisi. Iltasanomien juttu valottaa kirjailijan rempseää persoonaa ja hänen vauhdikkaan elämänsä vaiheita. Osallistuvan ikäluokkansa tavoin Tiainen on seissyt barrikadeilla osoittamassa mieltään milloin minkäkin asian puolesta, kirjoittanut julkilausumia, vastustanut Vietnamin sotaa, rotusortoa, uskonut edistykseen, runouteen sivistykseen solidaarisuuteen... 

Olen aina vihannut köyhyyttä ja aina ollut köyhä.
Asunut vuokralla etäällä
keskuksista ratikkapysäkeistä kauppatorista
polttoaineena lyriikka taide kapina.

Runokokoelma on tarinallinen ja juonellinen. Runot kertovat autofiktion tyylisesti runoilijan elämästä, mutta ehkei kaikkea kannata aivan totena ottaa, sillä hän sanoo näin:  ”Runoilija on sellainen, että se keksii nekin rakkaudet jotka se on oikeasti kokenut. Runoista on rakennettava sellaisia, että ne vaikuttavat realistisilta. Ei voi ottaa kappaletta todellisuudesta ja lykätä sitä suoraan paperille.” 

Kursailematta ja silottelematta Tiainen kertoo elämäntarinaansa - vimmalla ja vauhdilla. Ensimmäisen Mistäs tulen -osion runot kertovat köyhästä lapsuudesta evakkoperheen isossa lapsikatraassa Seinäjoella. Evakkoja ei suinkaan aina otettu ilolla vastaan. Ne veivät maita, niillä oli väärä murre ja tytölläkin lukihäiriö. Koulukiusaaminen osattiin jo tuolloin ja erilainen joutui opettajankin silmätikuksi. Karttakeppi läpsähti sormille tavan takaa, niin kuin se muka olisi lukihäiriöön auttanut. Arvoa ei annettu sille faktalle, että tämä pieni tyttö osasi jo 8-vuotiaana ulkoa Kalevalan ja Vänrikki Stoolin tarinat. Runot kertovat myös 50-luvun sodankäyneistä perheenisistä, jotka purkavat porukassa sotaansa ja lääkitsevät traumaansa alkoholilla. Ne kertovat miten alkeellista elämä oli sotien jälkeen nykypäivän mittapuun mukaan, mutta sellainen elämä opetti selviytymään: ... ei mukavuuksia eineksiä imureita pesukoneita / kun sähköt menevät modernista maailmasta / mä pärjään. 

minun nuoruudessani me pelkäsimme 
ydinsotaa jenkit vastaan neukut
nyt luonto tuhoutuu puut hakataan
poltetaan myydään
sadetta emme saa ajoissa
sää lämpenee ennätysvauhtia
koittaa sato ja kato
nälkä ja jano

Tiainen kertoo elämänsä miehistä ja toisen puolisonsa kuolemasta. Kolmas osio Jääköön kahdenkeskiseksi omistetaan hänen viimeisimmälle rakkaudelleen. Kymmenen vuoden leskeyden jälkeen Tiainen sanoo ymmärtäneensä, että surut on surtu. Hän antoi itselleen luvan ja elämään astui uusi mies ja 'hullu' rakkaus. Nämä runot ovat elämänmakuisia ja hersyvällä huumorilla kuorrutettuja. Tiainen pohtii rakkautta, sen järjettömyyttä ja sattumanvaraisuutta.  Ei voi valita kehen rakastuu ja rakkauteen liittyy kaiken euforian rinnalla kirvelevät mustasukkaisuuden tunnot.

Ikävä kyllä mikään hallitus eduskunta
viranomainen katolinen kristitty muslimi kirkko
ei voi päättää kehen sä rakastut.
(...)
Minä hurahdin sinun sieluun.
Sinä olit heti se. Ei auta.

Vuonna 1947 syntynyttä runoilijaa ei ikä tunnu juuri rauhoittaneen ja hän sanookin, ettei hänestä tule ikinä mummoa. Oma vanheneminen, laitokseen hoidettavaksi joutuminen hirvittää häntä kyllä. Tiaisessa on aina ollut omapäisyyttä, kapinaa ja feminismiä. Hän ei ole ikinä istunut muotteihin eikä istu niihin nytkään. Iän tuomalla perspektiivillä runoilija katsoo toteavasti menneeseen, repii onnettomistakin asioista huumoria eikä surkuttele. Hän elää vahvasti tätä päivää ja sanoo tiukan pedanttisuuden ja kurinalaisuuden olevan ehdoton edellytys boheemiudelle.

Kun on lupa ihmeellä, ihmettelen kansikuvaa: kuvan nainen tuo pitkine letteineen minulle mieleen intiaanin. Osaako joku avata mikä idea kuvan taakse piiloutuu? Kiinnostava Tiainen kyllä on. Ehkä luen jossain vaiheessa kokoelman Tää tojota ei lähe liikkeelle (2006), joka on saanut inspiraationsa omakohtaisesti koetusta ajokortin saamisen vaikeudesta.

Arja Tiainen
Kirjeitä karkailevalle puolisolle
Palladium Kirjat 2017
KIINNOSTAVA **
Kirjastosta
________________

Arja Tiainen Kirjasammossa

Shiwu - Kaivoin lammen kuuta varten #runosunnuntai

Jumalaksi tai buddhaksi ryhtyminen on helppoa,

mutta vaikeinta on olla munkki.

Väsyttää jatkuvasti eikä ehdi levätä riittävästi:

jos ei polttopuita tai vettä, temppelitehtävien hoitamista.

Kaivoin lammen kuuta varten vie kiehtovalle matkalle 1300-luvun Kiinaan ja chanmunkki Shiwu Qinggongin (Kivimajan) elämään ja ajatuksiin. Ajatuskokoelman on suomentanut ja toimittanut Itä-Aasian tutkija Miika Pölkki. Kirjan lopun selitykset avaavat joitakin suomalaiselle lukijalle outoja ilmauksia ja Pölkki kertoo mielenkiintoisesti chanbuddhalaisuudesta. Lyhyt kuvaus Shiwun elämästä avaa hänen ajatuksiaan.

Shiwu (1272-1352) syntyi Jangtse-joen suistoalueella sijaitsevassa Changshun kaupungissa. Elettiin mongolivallan ja Kublai-kaanin perustaman Yuan-dynastian aikaa (1271-1368). Mongolit syrjäyttivät kiinalaisia oppineita valtion viroista, jolloin nämä usein vetäytyivät vuorille kirjoituspuuhiin. Kulttuuri ja kirjallisuus hyötyivät. Parikymppisestä lähtien Shiwu opiskeli useita vuosia eri chanmestareiden johdolla, kunnes hänet kutsuttiin mietiskelymestariksi Hangzhoun temppeliin.

Sinne tänne seilaavat ihmisjoukot täyttävät hallintokäytävät,

heidän viestijuoksunsa jatkuu yötä päivää.

Virkamiehet havittelevat suosiota ja mainetta,

kauppiaat mukavuutta ja voittoja.

...

Skorpionihännät ja susisydämet hallitsevat maailmaa,

jokaisella keinonsa päästä eteenpäin.

Mutta kuinka monesti puhkeaa hymyyn elinaikanaan,

kuinka monta rauhallista hetkeä koittaa päivässä?

Virkamiehen hälisevä elämä vallanhimoisten pyrkyreiden keskellä ei kuitenkaan viehättänyt ja niinpä nelikymppinen Shiwu vetäytyi vuorille yksinäisyyteen. Punapilvivuoren vaatimattomassa ruohomajassa vierähti parikymmentä vuotta. Vielä kerran, jo kuusikymppinen Shiwu hylkäsi rakkaan vuoristomajansa ja lähti keisarin kutsusta temppeliin apotiksi. Kahdeksan vuoden kuluttua hän hylkäsi lopullisesti vallan oravanpyörän ja vetäytyi loppuelämäkseen majaansa Punapilvivuorelle, jossa hän kuoli 81-vuoden iässä.

Hopeakynttilöitä jadehallissa, laulun täyttämiä öitä,

Kultalaaksoa tai varakkaiden talojen silkkiverhoja

ei voi verrata syrjäilijän ruohomajaan,

jossa luumunkukat hohtavat pilvettömässä kuutamossa.

...

Me kukimme ja lakastumme kuin kukat,

keräännymme ja hajaannumme kuin pilvet.

Maalliset ajatukset unohdin ajat sitten,

nyt olen vain virttymässä pois vuoren laella.

Yritin hahmottaa millaiselta Kiinan vuoristoseutu näyttää. Vuoret ovat vihreitä mäntyjen peittämiä ja terävähuippuisia. Ne ovat eittämättä erittäin vaikeakulkuisia tänäänkin, saati sitten 700 vuotta sitten. Katseltuani kuvia ymmärsin paremmin, mistä Shiwu puhui: vain harva jaksoi kulkea vaivalloisen matkan ylös vuorille, vieraita kävi Punapilvivuorella harvoin - eikä Shiwu satunnaisista kulkijoista innostunutkaan. Mutta kun merkityksellinen ystävä tuli vieraaksi hän nuortui ja innostui juttelemaan koko yön.

Majani sijaitsee Punapilvihuipun laella,

vain harvat vieraat uhmaavat kielekkeitä ja rotkoja.

Kantaessani polttopuita torille liukastelen sammaleissa,

ja kantaessani riisiä takaisin ylös uin hiessä.

Vähä riittää kun nälkä ei lopu,

ei auta ahnehtia kun aikaa on rajallisesti.

En halua pilata toisten iloja,

vain näyttää miten joutavuuksista vapaudutaan.

Vuoristosyrjäilijän elämä oli niukkaa ja työntäyteistä. Toisin kuin jotkut vuorille vetäytyneet munkit Shiwu halusi olla omavarainen eikä kulkea kulho kourassa almuja anelemassa. Hän istutti mäntyjä ja keräsi polttopuita, ja kantoi niitä myytäväksi alas kylään. Hän muokkasi pengerrettyjä kasvatuspenkkejään, kuokki, kylvi ja korjasi, ja keräsi myös luonnosta syötävää. Ruokavalio koostui kulloisenkin vuodenajan antimista: vuoristoriisiä, jamssia, bataattia sekä bambunversoja ja -juuria. Hurmaavalta kuulostivat keväisen sinisateen silmut. 

Hiukan ristiriitaisesti Shiwu puhuu työn paljoudesta ja uuvuttavuudesta, mutta sanoo toisaalta laiskottelevansa ja kuluttavansa aikaa jouten ollen. Yhä uudestaan hän ylistää luonnon kauneutta, kuun valoa ja lintujen laulua - ja tottakai luumupuitten hurmaavaa kukintaa. Monissa runoissa tulee esiin vastakkaisuus Shiwun itsensä valitseman ja temppeleissä mainetta hamuavien elämäntavan välillä. Hän miettii mikä on elämässä tärkeää. Kun ihmisen elämä kestää maksimissaan sata vuotta, kannattaako kerätä tavaraa?

Harvoin yltää elämänkaari sataan vuoteen, 

miksi siis tavoitella voittoja ja mainetta?

...

Sata vuotta vilahtaa ohitse hetkessä,

mutta pohtiiko kukaan tätä läpikotaisin?

Jos ei ole selvillä siitä mitä tekee,

elämän ja kuoleman reuna tulee vastaan äkisti.

Vanheneminen ei tunnu chanmunkistakaan ylevältä: voimat ovat huvenneet ja mies on luuta ja nahkaa. Hatarassa majassa on hytisyttävän kylmää talvisin ja vaatteet ovat resuisia ja riekaleina.  Niitä hän paikkailee lootuksen lehdillä ja pilvipaikoilla. Joskus hän on päivän töistä täysin uupunut, rojahtaa vain kovalle ruohomatolleen ja painaa päänsä puiselle tyynylle. Vanhemmiten hän nukkuu mielellään pitkään. Bambuseinämä kahisee ja gibbonit huhuilevat. Tähdet loistavat taivaalla ja kuu valaisee satumaisesti maiseman ja heijastuu Taivasjärven lähteeseen. Shiwun todellinen ilo on tässä hetkessä.

Kun suljin silmäni kaikki oli hyvin,

mutta avaan silmäni jälleen,

koska rakastan vuoria.

Suomalainen voi kokea syvän luontoyhteyden, kaikkeuden läsnäolon ja zen-hetken vaikka varhain sumuisena aamuna mökillä kun maailma herää uuteen päivään. Moni kohtaa skorpionihäntiä ja susisydämiä työelämässä. Vaikka emme voi eristäytyä maailmasta Shiwun tavoin, voisimme joskus miettiä rajallista aikaamme. Ehkä silloin monet asiat asettuisivat oikeisiin mittasuhteisiin. Shiwun mietteet veivät minut kauas Kiinan vuorille ikiaikaiseen rauhaan. Kaivoin lammen kuuta varten on lisäksi kirjana kaunis kuin koru. Se on pieni ja kompakti; kannen satiininen pinta ripauksella kultaa ja bambun lehvien takaa pilkottavine kuineen on ihastuttava. Valloittava ja viehättävä zen-matka.

Shiwu Qinggong

Kaivoin lammen kuuta varten
Suomentanut Miika Pölkki
Kansi Satu Kontinen
Art House 2018
ERITTÄIN HYVÄ ****
Lukukappale kustantajalta - kiitän
_______________

Kaivoin lammen kuuta varten on ensimmäinen suomennettu kokoelma Shiwun ajatuksista. Sen on suomentanut ja kommentein täydentänyt ansioitunut Itä-Aasian tutkija Miika Pölkki (s. 1975), joka on kääntänyt itäaasialaista kirjallisuutta ja julkaissut kirjoja muun muassa zenbuddhalaisuudesta.

Temppeliaiheinen tapetti täältä
Jangtse-joen kuva täältä
Vuoristomaisemia Kiinasta haulla tianmenshan mountain

#runo18-haaste

❤︎
Tuija luki rakkausrunoelman Aina
Takkutukka rauhoittui myös Shiwun ajatuksissa - Kaivoin lammen kuuta varten
Estherin runossa Hämärä laskeutuu

Tove Jansson - Höstvisa #runosunnuntai

Ensi viikon Svenska Dagenin kunniaksi ruotsin kielen merkeissä.

Ihana Tove Jansson (1914-2010), Muumien äiti ei juuri esittelyjä kaipaa: maailmankuulu kirjailija ja taiteilija, jonka luomat Muumi-hahmot ovat iso bisnes sekä meillä että maailmalla. Esim Japanissa on avattu Moomin Valley.

Höstvisa / Syyslaulu on Erna Tauron säveltämä laulu Tove Janssonin sanoihin. Laulu sai kolmannen palkinnon Yleisradion järjestämässä laulukilpailussa vuonna 1965. Ruotsinkieliset sanat alla, suomenkieliset on tehnyt Esko Elstelä, ja ne löytyvät täältä.

Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,

päivän ei hetket niin pitkiä lie.

Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,

pois kesän kukkaset syksy vie.

Tässä linkki karismaattisen Birgitta Ulfssonin (1928-2017) tulkintaan. Minulla oli ilo nähdä hänet livenä Savoyn lavalla maaliskuussa 2017. Bloggauksessani kirjoitin näin:

"Mutta sitten näyttämön valtasi rehentelevä ja römeä-ääninen pikku Myy Birgitta Ulfssonin tulkitsemana - suomeksi. Seurasi myös pätkä pakkoruotsia Tua Forsströmin runon säkein. Mikä karisma, mikä lavan haltuunotto - ja yleisö oli aivan pähkinöinä kuten bloggarikollega Arja eilen twiittasi! Tämä hurmaava 88-vuotias nainen ei ole istunut muottiin koskaan elämässään, ei vielä nytkään, sillä hän jatkaa teatterityötään sekä Suomessa että Ruotsissa.”

HÖSTVISA 

Vägen hem var mycket lång och ingen har jag mött,
nu blir kvällarna kyliga och sena.
Kom trösta mig en smula, för nu är jag ganska trött,
och med ens så förfärligt allena.
Jag märkte aldrig förut, att mörkret är så stort,
går och tänker på allt det där man borde.
Det finns så mycket saker jag skulle sagt och gjort
och det är så väldigt lite jag gjorde.

Skynda dig älskade, skynda att älska,
dagarna mörkna minut för minut,
tänd våra ljus, det är nära till natten,
snart är den blommande sommarn slut

Jag letar efter nånting som vi kanske glömde bort
och som du kunde hjälpa mig att finna.
En sommar går förbi, den är alltid lika kort,
den är drömmen om det man kunde vinna.
Du kommer kanske nån gång, förr'n skymmningen blir blå,
innan ängarna är torra och tomma.
Kanske hittar vi varann, kanske hittar vi då på
något sätt att få allting att blomma.

Skynda dig älskade, skynda att älska,
dagarna mörkna minut för minut,
tänd våra ljus, det är nära till natten,
snart är den blommande sommarn slut

Nu blåser storm därute och stänger sommarns dörr,
det är försent för att undra och leta.
Jag älskar kanske mindre, än vad jag gjorde förr
men mer än du nånsin får veta.
Nu ser vi alla fyrar kring höstens långa kust
och hör vågorna villsamma vandra.
En enda sak är viktig och det är hjärtats lust
och att få vara samman med varandra.

Skynda dig älskade, skynda att älska,
dagarna mörkna minut för minut,
tänd våra ljus, det är nära till natten,
snart är den blommande sommarn slut

Tove Janssonin kuvat Public domain

#runo18-haaste

❤︎
SusuPetal runoili Lehtimatosta