Jumala ei ole yksi, kuinka minä voisin olla?
Portugalilainen Fernando Pessoa (1888-1935) oli merkillinen kirjailija. Hän kirjoitti sekä omalla nimellään, mutta eniten luomillaan kymmenillä heteronyymeillä (72 Wikipedian mukaan). Niistä tunnetuimmat ovat ehkä Alberto Caeiros, Álvaro de Campos ja Ricardo Reis. On tunnustettava, että Minä, aina vieras on ensikosketukseni Pessoaan. Tosin hiljattain luin José Saramagon teoksen Ricardo Reisin viimeinen vuosi, joka kertoo tästä Pessoan heteronyymistä.
Portugalin opettaja ja kääntäjä Janne Löppönen on valikoinut tähän kokoelmaan Pessoan omalla nimellään kirjoittamia eli ortonyymisiä runoja useista postuumeista kokoelmista, ajalta 1911-1935. Näitä ortonyymisiä runoja ei ole aiemmin julkaistu suomeksi. Syynä ehkä se, että ne ovat mitallisina ja loppusoinnullisina liki mahdottomia kääntää. Tässä käännöksessä mitallisuudesta on luovuttu myös siksi, ettei meillä Suomessa ole mitallisen modernin runon perinnettä, jolloin mitallisuus voisi tuntua vanhanaikaiselta.
Kokoelman runot esitetään rinnan portugaliksi ja suomeksi, mikä on hieno juttu. En osaa portugalia ja espanjastani on apua vain hitusen. Silti herää kysymys runouden käännettävyydestä toiselle kielelle. Johanna Venho sanoo Kiiltomadon arviossaan, että kyse on aina tulkinnasta ja kokonaan uudesta runosta. Portugalihan on äännettynä pehmeää, laulavaa ja soinnillista; sanat ovat lyhyempiä kuin suomen sijamuotoiset sanat. Minua alkoi tässä joku häiritä enkä päässyt epäluottamuksen tunteesta eroon. Tuntui, että Pessoan mestarilliset loppusoinnuttelut suomeksi käännettyinä menettävät jotain olennaista. Ymmärrän toki, että loppusointuun kääntäminen on mahdotonta, mutta ehkä sanavalinnoilla olisi voitu pehmentää ilmaisua. En tunne kääntäjän työtä enkä tiedä kuinka suuria vapauksia voi ottaa. Voisiko ajatella, että alla olevan runon käännöksessä muutaman pitkän ja jäykän suomen kielen sanan korvaisi rennommalla ilmauksella: kohtalokasta > pahempi juttu / yhdentekevää > ihan sama / uneksimista > unta tai unennäköä? Alla siis runoesimerkki, josta myös me portugalia osaamattomat näemme, mistä on kyse:
Dizem?
Esquecem.
Nāo dizem?
Disseram.
Fazem?
Fatal.
Nāo fazem?
Igual.
Porquè
Esperar?
- Tudo é
Sonhar.
...
Sanovat?
Unohtavat.
Eivät sano?
Sanoivat.
Tekevät?
Kohtalokasta.
Eivät tee?
Yhdentekevää.
Miksi
odottaa?
- Kaikki on
uneksimista.
Kokoelman alussa on Janne Löppösen ansiokas esipuhe, joka valottaa Pessoan kirjailijuutta, heteronyymejä, valikoiman kriteerejä ja kääntämisen haasteita. Lopusta löytyy myös heteronyymien Ricardo Reisin ja Álvaro de Camposin runoja. Runoissa kuuluu yksinäisyys, eksistentiaaliset pohdinnat ja elämän, kaiken turhuus. Toistuvia sanoja ovat esimerkiksi vieraus, naamiot, kuolema, tie, varjot, kohtalo, Jumala, jumalat... Kaiken pessimismin keskellä välähtää hiukan komiikkaa, nostalgista lapsuuden muistelua ja eroottisia säkeitä.
Anna minulle lisää viiniä, sillä elämä ei ole mitään.
- 19.11.1935, Pessoan viimeisen runon loppusäe.
Hän kuoli 30.11. maksakirroosiin 47-vuotiaana.
...
Hämärä nielee hyödyttömän päivän.
Katteettomaksi käynyt toivokin
murenee... Elämä on humalainen kerjäläinen,
joka ojentaa kättään varjolleen.
...
Kaikki on turhaa, myös tieto siitä.
Päivä johtaa yöhön, yöstä syntyy päivä.
Luopumisen juhlavana aattona
luovu itse luopumisesta.
Runot tuntuivat aforistisilta ja jotenkin steriilin kylmiltä. Tunteettomuus on toki yksi Pessoan päätavoitteista: En käytä sydäntä. Tuntekoon lukija. Tällä lukukerralla Pessoan runot eivät puhutelleet toivomallani tavalla. Ehkä voisin tutustua noihin aiemmin suomennettuihin heteronyymien kokoelmiin... Vai onko niin, että Pessoasta nauttiakseen on oltava eksistentiaalisesti ahdistunut ja osattava portugalia?
Fernando Pessoa
Minä, aina vieras
Suomentaneet Janne Löppönen & Harry Salmenniemi
Kansi Panu Hämeenaho
Poesia 2016
***
Kirjastosta
_______________
Muualla: Kiiltomato / Johanna Venho, Kirjojen pyörteissä, Maailmankirjat / Henri Nergi, Mummo matkalla, Tommi Melender
Pessoalta on ilmestynyt aiemmin suomeksi kaksi runovalikoimaa, Hetkien vaellus (1974, suom. Pentti Saaritsa) ja En minä aina ole sama (2001, suom. Pentti Saaritsa), sekä proosateokset Anarkistipankkiiri (1992, suom. Sanna Pernu) ja Levottomuuden kirja (1999, suom. Sanna Pernu).
WIKIPEDIA:
Heteronyymejä Pessoalta on löydetty kaikkiaan 72. Hän kirjoitti valtaosan tuotannostaan taiteilijanimillä, joista kehittyi pseudohenkilöitä omine historioineen, luonteenpiirteineen ja kirjoitustyyleineen. Merkittävimpinä näistä kymmenistä kirjoittajahahmoista on perinteisesti pidetty Alberto Caeiroa, Ricardo Reisiä ja Álvaro de Camposia, mutta uudempi tutkimus on kiinnittänyt huomiota myös sellaisiin hahmoihin kuin António Mora, Vicente Guedes, Alexander Search ja Bernardo Soares. Eriytyneet kirjailijahahmot jopa kiistelivät keskenään lehtien palstoilla. Heteronyymeillään Pessoa loi pienen kirjallisen kaikkeuden, jossa kirjoittajan ja kirjallisen hahmon, todellisuuden ja sepitteen raja sekoittui voimakkaasti, varsinkin kun kirjailija astui kirjalliseen peliinsä myös itse tekemällä kirjailija Fernando Pessoasta heteronyymien kanssa tasavertaisen hahmon. Heteronyymien käyttö tarjosi Pessoalle mahdollisuuden tutkiskella minuuden, olemassaolon ja kirjailijuuden teemoja, jotka kulkevat läpi koko hänen tuotantonsa.
RUNOSUNNUNTAIN JOULUKALENTERI #16 TÄÄLLÄ
Saatan hyvinkin olla eksistentiaalisesti ahdistunut, mutta Pessoa on yksi lempirunoilijoistani :) Bloggasin vähän aikaa sitten kirjasta Hetkien vaellus. Noilla hänen persoonillaanhan on kyllä jokaisella oma tyylinsä; itse pidin eniten Álvaro de Camposista. Kokoelma En minä aina ole sama on myös minulla lainassa nyt ja odottaa vuoroaan tuossa.
VastaaPoistaTuo lainaamasi runo näyttää kyllä hyvin, miten paljon se on muuttunut suomeksi käännettynä. Portugaliksi se näyttää niin paljon kauniimmalta.
Ehkä lukuhetki tässä joulun alla ei ollut Pessoalle otollinen. Pitää yrittää noita muita vaikka alkuvuonna. Kiitos kommentistasi ja mukavaa joulunaikaa.
PoistaKiintoisa postaus ja Janne Löppöseltä todella mainiosti avaava panos teokseen!
VastaaPoistaJaa-a, vaikea ottaa kantaa tuohon eksistentiaalisen ahditustuksen ja/tai portugalin kielen taitoon edellytyksenä Pessoan avautumiselle. Pientä ahdistusta leijuu usein ilmassa ja (brasilian-)portugalista on hanskassa alkeet, enkä osaa tahi halua tarkemmin analysoida, mikä Pessoan tuotannossa miellyttää ja kiehtoo. Miksi hän tuntuu omalta? Jotkut asiat vain ovat niin kuin ne ovat...
Kuitenkin itsestään etäännyttämisen tunteen kipeä kosketus on hipaissut ja se, että elämä on elämää, mikä riittää vallan hyvin ja on suuremmoinen seikkailu...
Pessoa oli kyllä merkillinen persoona ja vaatinee syvällisempää tutustumista. Runoissa kuin proosassakin joku vaan iskee, minusta se on vähän mystinen juttu - eikä kaipaa selittelyjä. En tainnut olla avoin näin pessimistisille pohdiskeluille juuri nyt.
PoistaTaidan olla kroonisesti eksistentiaalisesti ahdistunut :D. Lainasin juuri vähän aikaa sitten tuon En minä aina ole sama, mutta olen vain selaillut sitä. Kiinnostavaa pohdintaa esität runouden kääntämisestä. Onneksi sentään myös runoja käännetään, vaikka se mahdotonta onkin.
VastaaPoistaOma panokseni runosunnuntaihin on teksti Raisa Jäntin kokoelmasta Grand plié, joka vie syvälle baletin maailmaan.
Mun mielentila on just nyt niin auvoinen :D Nämä olisivat purreet varmaan täysillä muutama vuosi sitten. Tässä voi olla kulttuurierokin. Kun luin espanjalaisten runoilijoiden antologiaa Katu kadulta taivaaseen, siellä oli vain muutama nuorempi runoilija, jotka puhuttelivat. Ehdottomasti on hienoa, että runoutta käännetään! Tänä vuonna olen lukenut käännösrunoutta kahdeksasta maasta - avartavaa.
PoistaLinkitin Grand plién - kiva kun ehdit osallistua.
Joskus itskein mietin miten runon sävy ja tunnelma muuttuu kun se käännetään toiselle kielelle, onke se silloin enää sama runo. Minusta saa olla kyllä taitava kääntäjä ja ymmärtää runoista jotta saa sen tunnelman käännettävään. Mielenkiintoinen kirja sanoisin.Hyvää kolmatta adventtia.
VastaaPoistaSe on tulkintaa ja vaatii timanttista ammattitaitoa, varmaan myös kulttuurin tuntemusta. Käännösrunokokoelmissa pitäisi aina olla sekä alkuperäinen että käännös rinnan, jotta lukija voi itse mietiskellä - jos osaa alkuperäiskieltä :) Tässä minä tuijottelin noita portugalinkielisiä vasempia sivuja - mitään ymmärtämättä, mutta ai että näytti sojuvalta! Yhteen aikaan kuuntelin brasilialaisia lauluja, ihanalta kuulostava kieli!
Poista