Colm Tóibín - Nora Webster

Irlantilainen kotirouva Nora Webster on perusluonteeltaan yksin viihtyvä introvertti, joka pitää etäisyyttä lähisukulaisiin ja on nauttinut kotiäitinä olostaan kaksikymmentä vuotta. Kun mies on ollut töissä ja lapset koulussa, koko päivä on ollut hänen omaa ihanaa aikaansa. Puoliso Mauricen menehtyessä dramaattiseen ja nopeaan sairauteen, tutut elämänkuviot suistuvat raiteiltaan ja Nora surun sumuun. Identiteetin peruspilarit romahtavat, poissa on puolison tuki ja turva, taloudellinenkin. 46-vuotiaana neljän lapsen äitinä Nora joutuu tyhjän päälle ja vastaamaan kaikesta yksin. Markko Tainan suunnittelema kirjan suomalainen kansi näyttää koskettavasti Noran surun lamauttaman olemuksen.

Heidän mielestään hänen oli aika lopettaa murehtiminen ja ajatella muita asioita. Mutta muita asioita ei ollut. Oli vain se, mitä oli tapahtunut. Oli kuin hän olisi elänyt veden alla eikä jaksanut enää pyrkiä pintaan hengittämään. Se oli liikaa vaadittu. Paluu muiden ihmisten maailmaan tuntui mahdottomalta, hän ei edes halunnut sinne.

Kyläläiset käyvät liki päivittäin talossa surunvalittelukäynneillä, viikosta toiseen, mutta Nora ei jaksaisi heitä. Naapurit ja tutut haluavat kiihkeästi holhota tuoretta leskeä ja järjestellä hänen elämäänsä. Puolison sisarukset, Margaret ja Jim, omivat varhaisteini-ikäiset pojat, Donalin ja Conorin, ja puuttuvat heidän elämäänsä monin tavoin. Pojat oireilevat: Donal alkoi änkyttää kun äiti vietti kaksi kuukautta isän sairasvuoteen äärellä Dublinissa, ja Conor tekee omia johtopäätöksiään pienistäkin sanoista. Kodin ilmapiiri on hauras ja haavoittuva. Aikuiset tyttäret, Fiona ja Aine, ovat jo opiskelemassa, mutta Noran välit heihin ovat etäiset. Tyttäret uskoutuvat mieluummin äidin sisarille.

Nora on surusta turta ja pitkälti muiden ohjailtavissa, mutta pinnan alta hänessä löytyy särmää, voimaa ja uskallusta. Hän panee katolisen koulun johtajan ruotuun ja saman tempun hän tekee ilkeilevälle konttoripäällikölle neiti Kavanaghille. Nora pystyy tekemään päätöksen rakkaan kesäpaikan myymisestä ja hän uskaltaa liittyä extempore kuljetusalan ammattiliittoon.

Noran pelastukseksi koituu musiikki: hän ryhtyy ottamaan laulutunteja, ostaa itselleen levyjä ja levysoittimen; liittyypä paikkakunnan Gramofoniseuraankin. Tytärtään Ainea Dublinissa katsomassa käydessään Nora rohkenee ostaa itselleen levyjä kasapäin.  Hän tunnustaa myös itselleen, että on luopunut monista asioista avioliitossaan mukautuakseen puolison toiveisiin.

... Nora tajusi, että musiikki johdatti häntä kauemmas Mauricesta, kauemmas heidän elämästään yhdessä, hänen elämästään lasten kanssa. Se ei johtunut yksinomaan siitä, että Mauricelta oli puuttunut sävelkorva kokonaan, eikä siitä, etteivät he olleet kuunnelleet musiikkia yhdessä. Se johtui laulutuntien intensiivisyydestä: hän oli yksin ja omillaan paikassa, johon Maurice ei olisi seurannut häntä koskaan, ei edes kuolemassa.

Tóibín luo hienon ajankuvan 60-luvun lopun Irlannista, jossa yhteenotot protestanttien ja katolisten välillä aiheuttavat rajuja mellakoita. Maassa on köyhää ja vaatimatonta, pienen kylän sopivaisuusnormit rajoittavat kaikkia ja Norakin miettii, mitä on sopivaa tehdä, mitä ei. Tóibín pujahtaa Noran ajatuksiin kuin omiinsa. Kerronta on yksityiskohtaista ja hyvin vähäeleistä arkisen elämän kuvausta, mutta joku lumo Noran päänsisäisten mietteiden kuvauksessa on, sillä romaani jaksoi viehättää loppuratkaisuihin asti. Muutamassa viime luvussa tosin Tóibínin kerronta sai turhan mystisiä piirteitä makuuni ja tyyli muuttui erilaiseksi kuin aiemmissa luvuissa.

Surun lamauttama Nora ottaa aluksi haparoivia, mutta sitten yhä varmempia askeleita itsenäisen naisen elämään. Hän uskaltaa ostaa värikkäitä vaatteita ja käyttää rahaa kodin kohentamiseen. Hän uskaltaa ärsyyntyä ja uskaltaa myös romahtaa. Lopulta kolmen vuoden jälkeen hän pystyy luopumaan puolisonsa vaatteista ja tavaroista. Nora Webster oli minulle rauhoittavaa lukemista joulunajan hälinässä. En kokenut kirjaa surulliseksi, vaan suuren tragedian ja elämänmuutoksen kokeneen naisen poluksi selvitytymiseen. Hieno henkilökuva.

Colm Tóibín
Nora Webster 2014
Suomentanut Kaijamari Sivill
Kansi Markko Taina
Tammi 2016
*****
Kirjastosta
_______________

Nora Websteriä on luettu ja ylistetty paljon. Tässä muutama linkki:
Kaisa Reetta, Kirjasähkökäyrä, Leena Lumi, Lumiomena

Colm Tóibín (s. 1955) on irlantilainen kirjailija ja kriitikko. Hänen teostensa teemoja ovat ulkomailla asuminen, luovuus ja identiteetin etsintä ja säilyttäminen. Hän on arvioinut ankarasti irlantilaista yhteiskuntaa. Teoksista The Blackwater Lightship (1999) ja The Master (2004) olivat julkaisuvuosinaan ehdokkaina Booker-palkinnon saajaksi.  Kirjailijan teoksista on suomennettu myös Brooklyn (Tammi 2011) ja Äitejä ja poikia (Tammi 2013).