Kate Quinn - Ruusukoodi

 

Kate Quinnin Ruusukoodi vie vuoteen 1940 ja toisen maailmansodanaikaisen brittitiedustelun maailmaan. Pienessä taajamassa Buckinghamshiressa sijaitseva hulppea Bletchley Park oli oikeastikin brittitiedustelun koodinmurtajien keskus, jossa tuhannet parhaat aivot painivat natsien koodattujen sotaviestien kimpussa. Käytössä oli useita laitteistoja, esimerkiksi saksalaisten käyttämä salauslaite Enigma ja salauksenpurkulaite Bombe. Koodinmurtajat olivat usein nuoria naisia, jopa alle parikymppisiä ja heidän työnsä oli äärimmäisen salaista; siitä ei saanut hiiskahtaakaan ulkopuolisille eikä itseasiassa keskustella myöskään kollegoiden kesken.

Quinn seuraa kolmea naista, jotka hitsautuvat tiiviiksi ystäväjoukoksi Bletchley Parkin aikoina. Osla on Mayfairin yläluokkainen debytantti, jolla ei varakkuudesta huolimatta ole koskaan ollut turvallista kotia, mutta hänellä on salskea ja komea poikaystävä, eräs tietty kreikkalaissyntyinen herra Philip. Lontoon itäisten slummien teräväpäinen kasvatti, kaunis ja pitkä Mab on kokenut nuoresta iästään huolimatta jo vaikka mitä. Uskonnollisen äidin despoottimaisen vallan alla Beth on kasvanut itsetunnottomaksi ja vetäytyväksi, mutta hänellä on joukon briljanteimmat ja matemaattisimmat aivot. Kun Osla ja Mab muuttavat alivuokralaisiksi Bethin kotitaloon, tämän elämä mullistuu.

Lukija saa seurata Bletchley Parkin ympärivuorokautista kuhinaa, hellittämätöntä taistelua saksalaisten koodien murtamiseksi, työtä vuorotta. Rinnalla seurataan näiden kolmen naisen yksityiselämää ja heidän naiseksi kasvamistaan. He ovat nimittäin hyvin kokemattomia ja tietämättömiä esim. seksuaaliasioissa.  Mab kokee traagisen sota-ajan rakkausavioliiton ja Beth alkaa kukoistaa sekä työssään että naisena tavattuaan sielunkumppaninsa, äidin mielestä täysin epäsopivan, tummaihoisen Harryn, joka on kaiken kukkuraksi naimisissa. Järkyttävä Coventryn pommitus 1941 on shokki, joka rikkoo  naisten ystävyyden.  On ilmeistä, että Bletchley Parkiin on soluttautunut petturi, joka hiljentää hänet paljastaneen Bethin karmivalla tavalla.

Vuoden 1947 aikatasossa eletään Prinsessa Elisabethin ja Prinssi Philipin häähumua ja koko Britannia on sekaisin. Sodanaikainen petturi vaikuttaa edelleen brittien MI-6:ssa. Kun Osla ja Mab saavat Bethiltä koodatun viestin, heidän kolmen on vielä kerran pantava terävät aivonsa toimimaan maan hyväksi. Saadaanko petturi kiinni, pelastuuko naisten ystävyys?

Muhkeahan Ruusukoodikin on, mutta  aihe oli hyvin mielenkiintoinen, juoni koukuttava ja ja vei keskelle sota-ajan hermokeskusta. Quinn on tehnyt taustatyönsä Bletchley Parkista, brittitiedustelusta ja Enigman toiminnasta huolella.

Loppusanoissa Quinn luettelee runsaasti nimiä kertoen monen henkilöhahmon perustuvan todelliseen henkilöön tai heidän yhdistelmäänsä. Loppusanoista opin vielä, että Kate Middletonin tuleva isoäiti Valerie Glassborow työskenteli sodan aikana Bletchley Parkissa ja Oslan hahmo perustuu todelliseen Osla Benningiin, jonka ystävyys Prinssi Philipin / Edinburghin herttuan kanssa kesti koko elämän. Bletchley Park toimii tätä nykyä museona ja Youtubestakin löytyy monta videota. Lue lisää Wikipediasta.

Kate Quinn - Ruusukoodi

Alkuteos The Rose Code

Suomentanut Päivi Paju

Harper Collins Nordic 2021

Äänikirjan lukija Sanna Majuri

___________________

Nellie Bly - Maailman ympäri 72 päivässä

Nellie Blyn nimi oli minulle tuttu, sillä hän oli yksi Mia Kankimäen yönaisista hurmaavassa teoksessa Naiset joita ajattelen öisin. Elizabeth Jane Cochrane (1864-1922), joka käytti toimittajan työssään pseudonyymiä Nellie Bly, oli yksi tutkivan journalismin uranuurtajista. 15-lapsisessa perheessä kasvanut Nellie oli aika pakkaus: rohkea, peloton ja sitkeä. Hän oli oleskellut Meksikossa, kirjoittanut kirjan mielisairaalasta ja työskennellessään sanomalehti The New York Worldissa sai huikean idean. Jules Verne oli julkaissut vuonna 1873 fiktiivisen romaanin Maailman ympäri 80 päivässä. Entä jos Nellie pystyisi pistämään paremmaksi?

The N.Y. World innostui asiasta ja Nellie lähti pikaisella aikataululla matkaan syksyllä 1890, mukanaan vain kuvista tuttu ruudullinen kävelypuku ja lääkärinlaukku - kun tuohon aikaan matkustava herrasnainen tarvitsi lukuisia matka-arkkuja! Nellie ylitti meriä höyrylaivoilla ja merenkäynti aiheutti odottamattomia viivästyksiä, mutta Nellie onnistui, päihitti Phileas Foggin ja käytti maailmanympärysmatkaansa 72 päivää. Matkaraportit julkaistiin Worldissa artikkeleina ja niistä koottiin myöhemmin tämä kirja. Alkusanoissa suomentaja Tuija Tuomaala sanoo, että suomennoksessa on pitäydytty mahdollisimman pitkälle alkuperäisessä tekstissä, ei korjattu esim. nykyisin poliittisesti epäkorrekteja ilmauksia.

Nellien matkakertomus on vetävä ja menevä. Hän on myös teräväsanainen ja naseva eikä kaihda kritiikkiä. Kirjasta saa hyvän kuvan yli sadan vuoden takaisesta tavasta matkustaa ja kanssamatkustajista höyrylaivoilla, jotka viikkoja yhdessä vietettyään myös ystävystyivät. Kirjan lopussa on kerrottu Nellien tarkka matkareitti ja hän kuvaa eri kohteissa näkemäänsä eloisasti ja värikkäästi. Toki 130 vuodessa kaukokohteissa on poliittisesti ja taloudellisesti paljon muuttunut, mutta olihan tämä lukijallekin kiinnostava maailmanympärimatka.

Kiina ja kiinalaiset saavat Nellieltä aikamoista tylytystä, ja melkein pahaa teki lukea kiinalaisten karmeista rangaistuskäytännöistä tuolloin. Liekö paljonkaan muuttunut? Japania ja japanilaisia Nellie sen sijaan ylistää ja kertoo paljon mm. japanilaisten naisten asuista ja kampauksista, maasta yleensäkin. Ceylon, nykyinen Sri Lanka, ihastutti Nellietä kovin upealla luonnollaan. Kirjan sivuilla meluavat Intian kadut ja raatavat riksat, toisaalla ylhäiset nauttivat matkastaan kantotuoleissa. Ostoksista pidättäytyvä Nellie ei voi vastustaa Singaporessa apinaa, joka aiheuttaa melkoista häslinkiä loppumatkasta.

Nellie tuli juhlittuna sankarina kotiin ja päihitti Phileas Foggin - ja myös sen toisen naistoimittajan, joka oli myös tekemässä samaista matkaa ja josta hänelle ei oltu kerrottu. Maailman ympäri 72 päivässä oli kiinnostavaa ja vauhdikasta kuunneltavaa, eikä aika ollut siihen juurikaan purrut. Lämmin suositus. Englantilaisesta Wikipediasta voi lukea lisää Nellien elämästä ja myöhemmistä vaiheista.

Nellie Bly - Maailman ympäri 72 päivässä

Alkuteos Around the World in 72 Days, 1890
Suomentanut Tuija Tuomaala
Saga Egmont 2021
Äänikirjan lukija Johanna Kokko
____________________

Nellie Bly oli aikansa tunnetuimpia toimittajia. Hän oli valmis ottamaan suuria riskejä tutkivan journalismin vuoksi. Bly kohtasi paljon ennakkoluuloja sukupuolensa takia, mutta hän ei niistä lannistunut.

Maailman ympäri 72 päivässä on ainutlaatuinen kuvaus Blyn kunnianhimoisesta juttukeikasta. Lehti lämpeni idealle – ja niin Bly lähti matkaan. Bly kirjoitti tiiviisti artikkeleita matkansa käänteistä ja lukijat odottivat innolla päivityksiä. 

Kate Quinn - Metsästäjätär

Kate Quinnin muhkea, lähes 700-sivuinen Metsästäjätär kertoo natsirikollisten jahtaajista 40-50-luvun vaihteessa. Yksi heistä on kovat paikat läpikäynyt sotakirjeenvaihtaja Ian Graham, jolla on painava henkilökohtainen pakkomielle saada kiinni Die Jägerin / Metsästäjätär, joka tappoi mm. teloitustyyliin kuusi pientä pakolaislasta puolalaisessa metsässä. Metsästäjättären syntilistalla on yli 150 murhaa, joten hän täyttää natsirikollisen tunnusmerkit. Ianilla on myös vaimo, vaitelias ja kovapintainen Nina Markova, jonka menneisyydestä mies ei tiedä paljoakaan. Itseasiassa Ian nai naisen ex tempore, jotta tämä pääsisi länteen Puolasta.

Euroopasta siirrytään Yhdysvaltoihin, Bostoniin, jossa kuvareportterin urasta Robert Capan ja muiden innoittamana haaveileva Jordan McBride elää yhdessä leskeksi jääneen isänsä kanssa. Tytär haluaisi yliopistoon opiskelemaan valokuvausta, mutta isä toivoo tyttärestä antiikkiliikkeensä jatkajaa. Vuosia leskenä ollut isä tutustuu pakolaisena Yhdysvaltoihin tulleeseen naiseen, jolla on pieni tytär. Nainen ei halua itsestään otettavan valokuvia, mutta salaa napatussa kuvassa äitipuolella on ilme, joka saa kylmät väreet ryömimään Jordanin selkäytimessä. Äitipuolessa on jotain epäilyttävää.

Suurimmat natsirikolliset oli tuotu Nürnbergin sotarikostuomioistuimeen vuodesta 1945 alkaen, mutta pienempiä tekijöitä jahdattiin vielä 50-luvulla, jahtaapa Simon Wiesenthal -keskus heitä vielä nykyäänkin. En ole aiemmin lukenut natsirikollisten jahtaajista, joten sikäli juoni oli mielenkiintoinen. Kuitenkin romaani eteni valitettavan tahmeasti aika pitkälle, mutta parani onneksi loppua kohden. Olen sitä mieltä, että tekstiä olisi voinut roimasti lyhentää.

Pidin siitä, että Ianin henkilökohtaisen pakkomielteen syyt metsästäjätärtä kohtaan paljastuivat vähitellen. Takaumissa kurkistetaan Nina Markovan kovaan lapsuuteen Baikalin rannoilla sekä hänen kunniakkaaseen uraansa Neuvostoliiton Yön noidissa / Nachthexen. Yön noidat olivat kokonaan naisista koostuva venäläinen 588. yöpommittajalaivue, jonka lentäjät tekivät jopa yli kymmenen pommituslentoa yössä. Ninalla oli takanaan 600 pommituslentoa, aivan mieletön saavutus sekä myös kirvelevä rakkaus lentäjäkollegaan.

Jordanin isän uusi vaimo osoittautuu tietysti Metsästäjättäreksi ja koko perhe on suuressa vaarassa. Tragedioilta ei vältytä, mutta jäljelle jääneiden henkilöiden elämä jatkuu seesteisemmissä merkeissä. Loppusanoissa Quinn mainitsee muutamia todellisia henkilöitä, joihin henkilöhahmot pohjautuvat. Romaani lisäsi tietämystäni historiallisista faktoista, esim. Yön noidista en ollut kuullutkaan. Loppupuolella Quinn kuljetti juonta ja tekstiä vauhdikkaasti jännitystä lisäten. Jospa vain alun tahmeita ja pohjustavia tekstiosuuksia olisi lyhennetty! 

 

Luin vastikään myös The Alice Coden

Kate Quinn - Metsästäjätär
Alkuteos The Huntress 2019
Suomentanut Päivi Paju
Harper Collins Nordic 2020
Äänikirjan lukija Sanna Majuri
___________________

Alyson Richman - Los amantes de Praga & Las horas de terciopelo

Olen nauttinut aivan mahtavista elokuun päivistä ja kuunnellut espanjaksi puolivaloilla pari yhdysvaltalaisen Alyson Richmanin (s. 1972) toiseen maailmansotaan ajoittuvaa romaania, jotka löytyvät siis tietenkin englanniksi myös. Lukija äänsi eteläamerikkalaisen pehmeästi ja sointuvasti, ja siksi arvelin, että äänikirja on eteläamerikkalaista tuotantoa. Valitettavasti en löytänyt lukijasta enempää tietoa.

Los amantes de Praga **** / alkuteos The Lost Wife 2012

Planeta audio 2020, äänikirjan lukija Alma Olguín

 

Los amantes de Praga / Prahan rakastavaiset on sydäntäsärkevä rakkaustarina. Romaanissa on kaksi kertojaa, Josef ja Lenka, jotka kertovat rakkaudestaan ja elämästään vuoroluvuin. He tapasivat Prahassa vuonna 1936 ja rakastuivat syvästi. Kolme vuotta myöhemmin natsien vallatessa Tšekkoslovakian he kiirehtivät naimisiin, jotta maasta poispääsy olisi helpompaa. Lähtö ei suju suunnitellun mukaan, sillä vain Josef lähtee, Lenka jää. Josef pystyy nimittäin hankkimaan viisumin vain tuoreelle vaimolleen, ei tämän vanhemmille ja siskolle, eikä Lenka suostu jättämään heitä. Sovitaan, että Josef matkustaa edeltä, Lenka seuraisi perässä.

Mutta kauhistunut Lenka lukee uutisista, että torpedo on osunut Josefin laivaan ja hän on tämän jälkeen pitänyt itseään leskenä. Lenka päätyy Teresienstadtin keskitysleirille, jonka taideosastolla taidetta opiskellut tyttö tekee postikortteja ja onnittelukortteja saksalaisille, mutta dokumentoi muiden kanssa myös salaa keskitysleirin käytänteitä. Taiteilijoita rangaistaan ja monet tapetaan suoraan tai lähetetään Auschwitziin. New Yorkissa Josefista tulee isänsä jalanjäljissä menestyvä synnytyslääkäri, joka uskoo Lenkan kuolleen sodan aikana. Josef menee kyllä naimisiin Amalian kanssa ja saa tämän kanssa lapsen, mutta suhde on ystävyyttä, ei oikeaa rakkautta. Ensirakkaus Lenkaan kestää polttavana läpi vuosikymmenten.

 

Josef ja Lenka kertovat rakkaudestaan ja elämästään vuoroluvuin, ja se oli sydäntäsärkevää kuunneltavaa se. Erityisesti pidin Josefin osuuksista. Kumpikin muistelee kaihoisasti ihanaa Prahaa, jossa elämä oli onnellista ja heidän tulevaisuutensa näytti valoisalta. Ensirakkauden muisto elää kauniina ja sen voimalla he jaksavat elää ja sopeutua. Myöhemmin myös Lenka päätyy Yhdysvaltoihin ja New Yorkiin, jossa vuosikymmeniä myöhemmin kaksi tuntematonta vanhusta tunnistaa toisensa yhdellä silmäyksellä. Kohtalo antaa rakastavaisille toisen mahdollisuuden. 

____________________________________________________________

Las horas de terciopelo **** / alkuteos The Velvet Hours 2016

Planeta audio 2020, äänikirjan lukija Alma Olguín

Those hours were like velvet to me. Stories spun of silken thread,

her own light and darkness, unabashedly drawn.

Richman sai idean romaaniinsa Las horas de terciopelo / Samettiset tunnit lehtijutusta, joka kertoi Pariisista löytyneestä toisen maailmansodan aikana hylätystä huoneistosta, joka oli upea kuin Prinsessa Ruususen koti. Huoneisto oli kuulunut Marthe De Florianille, joka oli aikanaan tunnettu näyttelijätär ja italialaisen taiteilijan Giovanni Boldinin muusa. Huoneistosta löytynyt Marthen muotokuva on ajoitettu vuoteen 1898.

Marthe syntyi ja kasvoi Pariisin köyhillä ja pimeillä kujilla. Tulevaisuus ei paljon luvannut, mutta tytöllä oli valttinaan satumainen sensuelli kauneus ja hänestä tuli lähes kymmeneksi vuodeksi varakkaan, naimisissa olevan Charlesin rakastajatar. Hän oli miehen elättämä demimonde / kurtisaani / puolimaailman nainen 1800-luvun lopun Pariisissa, kuten tuhannet kaltaisensa. Albert Edelfeltilläkin oli Virginiensä! Marthe eli Charlesille ja keräsi kiinalaista taidetta ja antiikkia miehen rahoilla.

Hyvin nuorena Marthe oli synnyttänyt aviottoman pojan, mutta antanut lapsen kasvatiksi. Aikuisena poika ei ole halunnut olla missään tekemisissä äitinsä kanssa, mutta juutalaisen vaimonsa kuoltua hän lähettää kirjailijan urasta haaveilevan 19-vuotiaan tyttärensä Solangen tuntemattomana pysyneen isoäidin luokse. Isoäiti kertoo jokaviikkoisissa tapaamisissa elämäntarinansa pojantyttärelleen, joka kirjaa sen ylös. Eletään jo toista maailmansotaa ja vanheneva Marthe sairastuu ja kuolee. Natsimiehitys uhkaa juutalaisia, ja Solangen on jätettävä isoäitinsä kaunis huoneisto ja paettava Yhdysvaltoihin. Aivan kaikki jää huoneistossa ennalleen, Marthen upeaa muotokuvaa myöten.

Solangen aarteita ovat äidiltä perityt juutalaiset kirjat, joiden joukossa on satumaisen arvokas kuvitettu barcelonalainen haggada 1300-luvulta. Sen rahallinen arvo selviää Solangelle juutalaisesta kirjakaupasta, jossa hän viettää aikaa ja jonka poikaan Alexiin rakastuu. Haggadan myynnistä saaduilla rahoilla Solange, Alex ja tämän isä pääsevät pois maasta.

Alyson Richman luo kekseliäästi mielikuvituksellaan lehtijutun perusteella tarinan ja nämä kaksi naista, hyvin epäsovinnaisen isoäidin ja nuoren pojantyttären, jotka yli vuoden kestävissä tapaamisissaan oppivat rakastamaan toisiaan. Tarinana The Velvet Hours on paikoin hyvin chicklitmäinen ja eroottinenkin, sillä Marthe suhtautui vakavasti demimonden ja kurtisaanin osaansa. Mutta onhan tässä mielikuvituksellinen juonenkehittely!

Olen lukenut Richmanin Pinochetin Chilestä kertovan romaanin Pohjoinen tango.

Kate Quinn - The Alice Network

On kiinnostavaa, miten yhä uudet nuorehkot naiskirjailijat ammentavat

toisesta maailmansodasta. 

Yhdysvaltalainen Kate Quinn (s. 1981) on yksi heistä, joka kirjoittaa historiallista fiktiota 

toisen maailmansodan vuosista.  Kaikki Quinnin kirjat ovat olleet myyntimenestyksiä

ja niistä on suomennettu Koodinimi Alice, Metsästäjätär ja Ruusukoodi.

Kuuntelin äänikirjana Koodinimi Alicen englantilaisena alkuperäisteoksena, ja olipa se jännittävä ja mukaansatempaava! Romaani liikkuu kahdessa aikatasossa: toisen maailmansodan päättymisen jälkeen vuonna 1947 ja takaumissa kurkistetaan vuoteen 1915 ja ensimmäisen maailmansodan brittien naisten vakoiluorganisaatioon Aliceen.

1947: amerikkalaisen varakkaan perheen tytär, 19-vuotias Charlie St. Clair on matkustanut äitinsä kanssa Eurooppaan päästäkseen eroon ei-toivotusta raskaudestaan. Mutta abortin lisäksi Charliella on toinenkin missio: hän haluaa selvittää, onko hänen ranskalainen rakas serkkunsa Rose vielä elossa. Charlie ei pystynyt pelastamaan II maailmansodan traumatisoimaa veljeään, mutta Rosen kohtalon hän aikoo selvittää. Charliella on yksi nimi - Eve Gardiner - joka saattaisi tietää jotain Rosesta, niinpä tyttö ’karkaa’ äidiltään ja menee tapaamaan Eveä Lontoossa.

Tapaaminen alkoholisoituneen ja erakoituneen viisvitosen Even kanssa on hurja: nainen on humalassa, kiroileva ja aggressiivinen, asunto on läävä ja hänen sormensa ovat järkyttävän näköiset - karmea muisto ensimmäisen maailmansodan ajoilta. Vainoharhainen Eve uhkaa Charlieta Lugerilla, mutta onneksi paikalle ehtii Evestä huolta pitävä autonkuljettaja Finn, komea skotti, jolla on myös omat sotatraumansa. Kun Eve kuulee ranskalaisen ravintoloitsija Renén nimen, hän päättää lähteä mukaan menneisyyden jäljitysreissulle ympäri Eurooppaa.

Näin alkaa näiden kolmen traumatisoituneen yhteinen matka, jonka aikana omissa osuuksissaan Eve kertoo ensimmäisen maailmansodan kokemuksistaan Alicen vakoojaverkostossa ja omasta vaarallisesta toiminnastaan vakoojana. Salaten saksankielen taitonsa Eve värväytyi tarjoilijaksi pienen ranskalaiskylän ravintolaan, jota natsit pitivät kantapaikkanaan. Hänestä tuli saksalaismielisen ravintoloitsijan rakastajatar vastoin tahtoaan ja mieheltä irtosikin petipuuhien lomassa paljon arvokasta tietoa. Eve on potenut suurta syyllisyyttä verkoston hajoamisesta ja sen johtajan Lilin kohtalosta ja nyt hän haluaa kostaa Renélle kaiken sen hirvittävän, minkä mies teki hänelle ja muille naisille verkoston paljastuttua. Mainittakoon ulkokirjallisena sivujuonteena, että mies oli suuri Charles Baudelairen ihailija ja siteerasi Evelle usein runoja tämän kokoelmasta Fleurs du mal / Pahan kukat ja johti tästä myöhempiä salanimiään. Evekin kutsuu vakoilijakollegoitaan Pahan tytöiksi.

Romaani on pitkä ja vaiheikas, ja roadtrip vaarallinen, ei vähiten Even kohtauksien takia, jolloin nainen ei tiedä missä on, ehkä vielä miehitetyssä Ranskassa... Lukija saa seurata oudon kolmikon automatkaa Finnin hienolla vanhalla autolla: Lille, Limoge, Grasse - ja Oradour-sur-Glane, jossa Ranskan miehittäneet natsit toimeenpanivat yli 600 siviilin hengen vaatineen joukkomurhan. Tarinan takana on I maailmansodan aikana oikeasti miehitetyssä Ranskassa ja Belgiassa toiminut naisten vakoiluverkosto ja romaanissa esiintyy kolme todellista henkilöä. He ovat koodinimi Alice Dubois eli Lili, oikealta nimeltään Louise de Bettignies; koodinimi Violette Lameron, oikealta nimeltään Léonie van Houtte sekä brittitiedustelun Captain Cameron eli Uncle Edward, oikealta nimeltään Cecil Aylmer Cameron, joka värväsi naiset. Wikipedia kertoo romaanista myös hyvin tarkan juonen.

Toki romaanissa on viihteelliset puolensa ja tiivistää sitä olisi voinut, mutta kerronta suorastaan imaisi mukaansa. Lukija oli myös aivan huippu, sillä hän eläytyi hienosti Finnin skottiaksenttiin ja näiden kahden naisen erilaisiin ääniin. Tuottiko Renén ja Rosen etsintä tulosta? Entä mitä tapahtui Charlien raskauden suhteen? Kaikki selviää tietysti, kun on päässyt tämän huikean kirjan loppuun. Minua kiinnostaa kovasti tutustua jossain sopivassa kohtaa myös Ruusukoodiin ja Metsästäjättäreen, mutta aikaa pitää olla, sillä nekin ovat muhkeita.

Romaanin ovat lukeneet suomeksi mm. Kirjoihin kadonnut & Luetut.net

Kate Quinn - The Alice Network 2017
Harper Audio 2017
Äänikirjan lukija Saskia Maarleveld
___________________

Alyson Richman - Pohjoinen Tango

#naistenviikko

Hyvää naistenviikkoa hyvät lukijat!
Tänään onnittelemme Leenaa, Matleenaa, Leeniä ja Lenitaa.

Osallistun Tuijatan naistenviikkohaasteeseen useammalla naiskirjailijan kirjalla. 

Yhdysvaltalaisen Alyson Richmanin teos Pohjoinen Tango vie Chileen ja kertoo vuoden 1973 väkivaltaisen sotilasvallankaappauksen ja terrorin vaikutuksista yksilötasolla. Sotilasvallankaappaus syrjäytti Chileä vuodesta 1970 johtaneen, demokraattisesti valitun presidentti Salvador Allenden ja valtaan nousi Chilen sotilasjuntta kenraali Augusto Pinochetin johtamana. Pinochetin diktatuurin aikana (1973-1990) tapettiin tai katosi noin 3000 vasemmistolaista tai heiksi epäiltyä ihmistä. Lisäksi kymmeniätuhansia kidutettiin ja vangittiin poliittisista syistä. 

Muistan tuon kamalan ajan. Ensimmäinen mieheni matkusti työasioissa usein Etelä-Amerikan maihin, Chileen myös. Sikäläiset kontaktit kertoivat hänelle pelosta ja terrorista. Kukaan ei uskaltanut hiiskahtaakaan. Myös Isabel Allende on käsitellyt monissa kirjoissaan maanpakolaisuuttaan ja nuoremmasta kirjailijapolvesta otan esimerkiksi Alejandro Zambran (s. 1975) koskettavan omakohtaisen teoksen Kotiinpaluun tapoja. Zambra kuuluu sukupolveen, joka oli lapsi ja varttui aikuisuuden kynnykselle Pinochetin diktatuurin aikana - eikä tiennyt mitä kotimaassa todella tapahtui. Diktatuurin kukistuttua 90-luvulla seurasi järkyttävä havahtuminen menneiden 17 vuoden todellisuuteen, tuli shokki ja kysymysten aika. Zambra kysyy itseltään: Kuinka kertoa omaa tarinaansa ikään kuin se ei tekisi kipeää?

Pohjoinen tango kertoo kirjailija-näyttelijä Octavio Ribeiron ja hänen vaimonsa Salomén järkyttävän tarinan, sen mitä he kokivat Chilessä ja miten päätyivät pakolaisina Ruotsiin. Octavio oli köyhä kirjailijanalku, Salomé varakkaan perheen tytär. Salomén isä ei lämmennyt tyhjätaskuvävyehdokkaalle, mutta naimisiin he päätyivät. Pari eli vaatimattomasti ja sai kaksi lasta, mutta sitten Octaviota kohtasi tuhannen taalan onnenpotku: komeaa miestä pyydettiin näyttelemään viihde-elokuviin ja hänestä tuli maan suosituin filmitähti. Elokuvaroolit seurasivat toisiaan ja rahaa riitti ylelliseen perhe-elämään.

Mutta Octaviota hiersivät tyhjänpäiväiset elokuvaosat, hän halusi tehdä jotain merkityksellistä. Eräänä päivänä Allenden tukija Pablo Neruda saapuu Ribeirojen kotiin ja pyytää Octaviota Allenden mediakouluttajaksi tulevaan vaalikampanjaan. Octavio suostuu ilomielin ja jakaa kaiken esiintymisosaamisensa änkyttävälle Allendelle. Hän myös kritisoi julkisesti kovin sanoin Pinochetia. Niinpä Octavio sinetöi jääräpäisyyttään omansa ja erityisesti vaimonsa Salomén kohtalon: vaimo pidätetään kostoksi useita kertoja ja hän päätyy pidemmäksikin aikaa vankilaan. Saloméa kidutetaan ja hänet raiskataan. Lopulta Octaviokin ymmärtää, että perheen on lähdettävä maasta ja he päätyvät Västeråsiin.

Molemmat ovat traumatisoituneita, etenkin Salomé. Ruotsissa Salomé kuulee juutalaistaustaisesta psykiatri Samuel Rudinista, joka on erikoistunut pakolaisten posttraumaatisten stressitilojen ja erityisesti kidutuksen uhrien hoitoon. Salomé alkaa käydä Samuelin vastaanotolla ja hänestä tuntuu, että tämä on maailman ainoa ihminen, joka ymmärtää häntä. Lämpimiä tunteitakin on lyhytaikaisesti ilmassa. Samuel on itsekin Ruotsissa pakolainen. Hänen keskitysleirin kokenut juutalainen äitinsä teki myöhemmin itsemurhan ja suomalaissyntyisellä vaimolla Kaijalla on omat traumansa Ruotsiin jääneenä suomalaisena sotalapsena.

Ensimmäiset Suomen vastaanottamat ulkomaalaiset pakolaiset olivat chileläisiä. Vuosina 1973-77 heitä saapui parisensataa ja Suomessa syntyi vahva solidaarisuusliike Chileä kohtaan. Richman kirjoittaa viihteellistä proosaa, mutta Pohjoinen Tango sai ajattelemaan, mitä ihmiset sodan jaloissa kokevat. Miljoonat unkarilaiset ovat nyt traumatisoituneet kun heidät on kiskottu turvallisuudesta ja juuriltaan ja heidän elämänsä on tuhottu.

Alyson Richman - Pohjoinen Tango

Alkuteos Swedish Tango 2004

Suomentanut Henna Kaarakainen

Saga Egmont 2021

Äänikirjan lukija Juha Seppänen

_____________________ 

Alyson Richman (s.1972) on amerikkalainen bestseller-kirjailija, jonka teoksia on käännetty yli viidelletoista kielelle.

The Mask Carver's Son(2001)
The Rhythm of Memory (formerly entitled Swedish Tango (2004)
The Last Van Gogh(2006)
The Lost Wife (2012)
The Garden of Letters (2014)
The Velvet Hours (2016)
The Secret of Clouds (2019)
The Thread Collectors (2022)

Tuijatan naistenviikkohaaste 2022

Elizabeth Strout - Voi William!

Avioliitossamme oli aikoja jolloin inhosin häntä. Tunsin tylyä tuskaa sydänalassani, kun tajusin, mitä hänen hillitty käytöksensä ja lauhkeat ilmeensä tarkoittivat: hän ei ollut läsnä. Ja pahempaakin. // Hän syytti minua jostakin millä ei ollut mitään tekemistä meidän silloisen elämämme kanssa.

Minulle Nimeni on Lucy Barton on toistaiseksi Stroutin kirjoista paras. Olin vaikuttunut, sillä se oli vangitseva ja mykistävä lukukokemus, tyyliltään hyvin vähäeleinen, melankolinen, hiljainen ja nöyrä, mikä kuvasti Lucya ja hänen karuja lähtökohtiaan elämälle. Nyt Strout palaa hurmaavaan Lucyyn lukijoidensa iloksi. Voi William! on ilmestynyt tänä keväänä suomeksi ja syksyllä ilmestyy englanniksi Lucy by the Sea. 

En muistanut kovin tarkoin, mitä Strout kertoi Lucysta aiemmassa kirjassa. Muistin sen, että Lucyn lapsuus oli suorastaan hirveä ja äärimmäisen köyhä, traumatisoituneen isän terrorisoima - eikä äiti osannut tai jaksanut suojella lapsiaan. Lucystä tuli kuitenkin vaimo, äiti ja menestynyt kirjailija, sisko ja etenkin veli pärjäsivät paljon heikommin. Mutta lapsuuden traumat vainoavat edelleen: Lucy tuntee edelleen olevansa näkymätön ja saa paniikkikohtauksia; hän kokee usein irreaalista pelkoa, mutta Williamin kanssa hän on kokenut olevansa turvassa. Kuitenkin Lucy jätti miehensä tyttärien ollessa teini-iässä, ja kantoi siitä huonoa omatuntoa. En muistanut eron syitä, mutta niitä tulee tässä uudessa kirjassa runsaasti esiin - vieraat naiset ja syrjähypyt. 

Nykyään vanhenevat Lucy ja William tulevat hyvin toimeen keskenään ja tukeutuvat toisiinsa. Lucy on 63-vuotias ja jäänyt leskeksi vuosi sitten toisesta aviomiehestään. Lucy ja William lähtevät roadtripille Maineen selvittämään Williamin sukusalaisuuksia. Lohdutustakin seitsemänkymppinen vanha mies kaipaa, sillä kolmas vaimo Estelle on juuri jättänyt Williamin ja vienyt mukanaan heidän varhaisteini-ikäisen tyttärensä Bridgetinkin. Pari juttelee matkalla sopuisasti niitä näitä ja Lucy suhtautuu äidillisesti Williamiinsa tokaisten tuon tuostakin Voi William! 

Lucy muistelee Williamin kanssa jutustellessaan ja omissa ajatuksissaan elämäänsä ja avioliittoaan. Monet lapsuudenmuistot ovat niin tuskallisia, että niistä kertominen on jätettävä kesken. Ympärillä levittäytyvät Mainen rähjäiset kylät aiheuttavat hänelle paniikkikohtauksen, sillä ne tuovat mieleen oman köyhän, ankean ja eristäytyneen lapsuuden. Williamin äidin Charlotten nuoruuden vaiheista on saatu uutta tietoa: tällä oli ensimmäisen miehensä kanssa tytär, jonka Charlotte hylkäsi rakastuessaan Williamin isään, saksalaiseen sotavankiin. Surkeista oloista tuleva Charlotte oli toteuttanut amerikkalaisen unelmansa ja noussut from rags to riches - mutta hintansa sillä oli ollut. Onko Mainessa asuva, nuorena Miss Perunankukaksi valittu Lois Bubar, Williamin siskopuoli? William ei usko, mutta Lucy on asiasta varma.

Mutta kun ajattelin Voi William, enkö muka tarkoittanut myös Voi Lucy? Enkö tarkoitakin Voi me kaikki, Voi te kaikki rakkaat tässä maailmassa. Emmehän me tunne ketään, emme edes itseämme! Mutta kyllä me ihan pikkuisen tunnemme. Mutta me olemme kaikki mytologioita, mysteereitä. Me olemme kaikki mysteereitä. Se saattaa olla ainoa asia tässä maailmassa jonka tiedän olevan totta.

Stroutin sinne tänne poukkoileva jutusteleva kerronta tuo keveyttä raskaisiin teemoihin, vaikka kronologiasta piittaamattomuus ja lyhyet välähdykset hiukan hajottivat. Paljon huumoriakin Lucyn ja Williamin kanssakäymisestä irtoaa. Minusta oli ihastuttavaa, että tämä vanheneva entinen aviopari sai lohtua ja tukea toisistaan. Tosin tuntui, että William oli enemmän hukassa elämänsä kanssa kuin viisas Lucy. Lopussa Lucyn silmät aukenivatkin: ei William hänen turvansa ollut, miten sitä huijaakaan itseään! Mutta hienotunteisesti hän päättää vaieta huomiostaan. Lucyn mielestä kaikki ihmiset ovat mysteereitä eikä elämästä ota selvää. Elämä on mennyt niin kuin se on mennyt ja se on hyväksyttävä, ja lähimmäisille on annettava anteeksi heidän inhimilliset puutteensa.

Muissa blogeissa: Kirjasähkökäyrä, Tuijata, Kirjaluotsi

Elizabeth Strout - Voi William!

Alkuteos Oh William! 2021

Kansi  Laura Lyytinen

Tammi 2022

_____________________

Kirjailija Lucy Barton on eronnut sopuisasti ensimmäisestä aviomiehestään Williamista jo vuosia sitten, mutta nyt käy ilmi jotakin, joka vie heidät vielä yhdelle yhteiselle matkalle. Amerikan parhaisiin kirjailijoihin lukeutuva Strout on kirjoittanut ehkä lumoavimman romaaninsa, erään avioliiton intiimin muotokuvan.

Stroutin kirjat blogissa:
Olive, taas

Olive Kitteridge

Kaikki on mahdollista

Nimeni on Lucy Barton

T. J. Klune - La casa en el mar más azul

Kuuntelin helmikuussa T. J. Klunen uusimman fantasian Under the Whispering Door. Uppoutumista siihen haittasi lukijan ärsyttävä ääni. Päätin epäröinneistäni huolimatta kuunnella hänen bestsellerinsä Talo taivaansinisellä merellä / La casa en el mar más azul - ja tässä espanjankielinen lukija olikin erinomainen.

Linus Baker on Maagisten nuorten huolenpito-osaston ohjekirjan pykäliä tiukasti noudattava nelikymppinen sosiaalityöntekijä. Hän pukeutuu nuhruiseen pukuun ja on lihavahko, mikä hävettää häntä kovin. Linus asuu yksin kissansa Calliopen kanssa, ystäviä ei juuri ole ja kotikaupungissa sataa aina. Hän viettää yksitoikkoista ja ankeaa elämää siis. Linuksen työnä on valvoa orpokotien toimintaa, raportoida virastolle tarkoin ongelmista ja näyttää toiminnalle vihreää valoa tai sulkea ne.

Eräänä päivänä Linus saa hyvin salaisen toimeksiannon: hänen on lähdettävä kuukaudeksi kaukaisella Marsyasin saarella sijaitsevaan orpokotiin, jossa asuu kuusi maagista lasta ja nuorta. He ovat niin eriskummallisia ja oletettavasti vaarallisiakin, että heidät on päätetty pitää erossa muusta yhteiskunnasta. Linus ottaa kissansa mukaan ja ajaa saarelle, jossa hän tapaa mm. äärimmäisen älykkään kuusivuotiaan antikristus Lucyn, kaksisataavuotiaan pullean puutarhatonttu Talian, Pomeraniaksi säikähtäessään muuttuvan Salin, puutarhurointia rakastavan metsänhenki Pheen ja orpokotia johtavan hurmaavan Arthurin. Saarelaiset suhtautuvat hyvin kylmästi ja torjuvasti orpokodin outoihin lapsiin ja kärhämää on tuon tuostakin. Vallitsee isoveli valvoo -mentaliteetti ja jättimäiset katukyltit kehottavat ilmoittamaan kaikesta oudosta.

Klune luo mahtavan upean ja värikkään fantasiamaailman ja haluaa kirjallaan sohia erilaisuuden pelkoamme. Hänen luomansa maagiset hahmot ovat persoonallisuuksia joka ikinen. Ehkä eniten minua ihastutti ja huvitti Lucy, joka varsin usein äityi mahtailemaan kyvyillään ja pelottelemaan Linusta ja muita lapsia maailmanlopun uhkakuvilla. Äänikirjan lukija eläytyi upeasti Linuksen puuskahduksiin! Sympaattinen tyyppi oli myös puutarhatonttu Talia, joka puhui puutarhatonttujen kieltä ja tarjosi Linukselle lohdutusta ja vertaistukea pulleuteen. Ihana tyyppi oli myös puutarhaan hurahtanut Phee, jonka viherpeukalo sai kaikki kasvit kukoistamaan.

Klunen kirjan ollessa kyseessä mukana on myös queer-rakkautta: Linuksesta ja Arthurista tulee rakastavaiset. Nössö Linus rohkaistuu kirjan kuluessa kyseenalaistamaan viraston toimintaa eikä katso enää hyvällä sen päätöksiä. On itse asiassa älytöntä kutsua Marsyasin saaren orpokotia orpokodiksi. Orpokoti on lapsille väliaikainen paikka, josta lapset adoptoidaan perheisiin - mutta kukaan ei adoptoi ikinä näitä omituisia lapsia. Linus ja Arthur rakastavat näitä lapsia ja heidän on löydettävä lasten tulevaisuudelle kestävä ja onnellinen ratkaisu - ja sen he tekevät.

Olihan tämä maaginen kirja, joka piti otteessaan, täynnä värikkäitä hahmoja ja tunteisiin meneviä kohtauksia. Yksinäinen Linus koki rakkautta ja hyväksyntää ensimmäisen kerran elämässään ja lapset osoittautuivat lapsiksi omituisesta ulkonäöstään ja ihmeellisistä kyvyistään huolimatta. Ei voi kuin ihailla Klunen mielikuvitusta ja tarinankerronnan lahjaa!

Kirjaa on luettu mm. näissä blogeissa:  Kasoittain kirjoja,  Kirsin kirjanurkka &  Yöpöydän kirjat

T. J. Klune - La casa en el mar más azul

Alkuteos The House in the Cerulean Sea 2020 / Talo taivaansinisellä merellä, Otava 2021
Planeta audio 2022
Äänikirjn lukija Marc Gómez
____________________

Lumoava fantasia oman paikkansa löytämisestä sekä ennakkoluuloista ja niiden murenemisesta Orpokodissa asustaa kuusi maagista lasta: maahinen, metsänhenki, traakki, tunnistamaton vihreä otus, ihmissylikoira ja Antikristus. Linuksen tehtävä on selkeä: hänen on arvioitava, voivatko lapsoset saada aikaan maailmanlopun.

Pam Jenoff - Las chicas desaparecidas de París & The Woman with the Blue Star

Toinen maailmansota tarjoaa loputtomasti aiheita yhä uusille kirjailijoille. Yhdysvaltalainen Pam Jenoff (s. 1972) on yksi heistä, joka kirjoittaa historiallista fiktiota toisen maailmansodan vuosista. Jenoff on koulutukseltaan asianajaja ja työskennellyt aiemmin mm. Pentagonissa sekä diplomaattina Puolassa. Hän on kirjoittanut yli kymmenen historiallista romaania, joista on suomennettu mm. Diplomaatin vaimo, Sirkustyttö & Nainen ja sininen tähti.

Pam Jenoff - Las chicas desaparecidas de París ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

(ei suom. Pariisin kadonneet tytöt, alkuteos The Lost Girls of Paris) 

Harper Collins 2020

Äänikirjan lukija Alejandro Fariza

1940: Keskiössä on brittien salainen erikoisyksikkö SOE, The Special Operations Excutive, joka koulutti agentteja vakoilu- ja sabotaasitehtäviin Saksan miehittämiin maihin. SOE:lla oli iso ongelma: joka viikko menetettiin useita nuoria miesagentteja, luultavimmin siksi, että miehet pistivät silmään yhteisöissä, joiden kaikki miehet olivat rintamalla. Niinpä päätettiin kouluttaa naisagentteja, jotka sulautuisivat helpommin yhteisöihinsä. Sukujuuriltaan puolalainen Eleanor Trigg sai Ranskan agenttien koulutuksen ja organisoinnin hoitaakseen.

Eleanor valitsi joukon nuoria naisia, jotka osasivat ranskaa kuin syntyperäiset ja järjesti heille muutaman viikon tehokoulutuksen ennen heidän pudottamistaan Ranskaan. Nuori yksinhuoltajaäiti Marie on yksi, jonka vaarallista toimintaa seurataan. Toinen todellinen historiallinen operaatio oli natsien Nacht und Nebel, joka tähtäsi siihen, että kaikki ulkomaiset agentit eliminoitiin jäljettömiin.

1946: Romaanin myöhempi aikataso kuvaa tapahtumia New Yorkissa: Grace Healey löytää New Yorkin keskusasemalta hylätyn matkalaukun, jossa on 12 nuoren naisen valokuvaa, jotkut heistä univormuissa. Valokuvat eivät jätä Gracea rauhaan ja hän alkaa tutkia keitä nämä naiset ovat. Grace saa selville kenen matkalaukku on ja miksi se oli hylätty asemalle. Hän selvittää myös 12 nuoren naisen henkilöllisyydet ja kohtalot sodan aikana. Minusta romaani oli todella hienosti rakennettu ja erittäin jännittävä. Tämähän löytyy tietenkin englanniksi myös - The Lost Girls of Paris.

The Special Operations Executive (SOE) was a secret British World War II organisation. Its purpose was to conduct espionage, sabotage and reconnaissance in occupied Europe (and later, also in occupied Southeast Asia) against the Axis powers, and to aid local resistance movements.

Nacht und Nebel was a directive issued by Adolf Hitler on 7 December 1941 targeting political activists and resistance "helpers" in the territories occupied by Nazi Germany during World War II, who were to be imprisoned, murdered, or made to disappear. Victims who disappeared in these clandestine actions were never heard from again.

____________________________________________________________

Pam Jenoff - The Woman with the Blue Star ⭐️⭐️⭐️

Suomennettu nimellä Nainen ja sininen tähti

Harlequin Audio 2021

Äänikirjan lukijat Emily Lawrence, Nancy Peterson, Jennifer Jill Araya

Kuuntelin kirjan englanniksi, mutta äänikirjan lukijoiden pateettisuuden vuoksi suositan suomenkielistä versiota, lukijana Sanna Majuri. Romaani oli muutenkin erilainen kuin odotin, sillä se keskittyy uuvuttavasti 19-vuotiaan juutalaistytön Sadie Gaultin ja hänen perheensä piileskelyyn krakovalaisesa viemäriverkostossa.

Natsit olivat siirtäneet Krakovan kaikki juutalaiset asumaan ghettoon ja vuonna 1943 sitä alettiin tyhjentää ja lähettää juutalaisia keskitysleireille. Puolalainen putkimies Pawel auttaa Sadieta, tämän isää ja raskaana olevaa äitiä pakoon viemäriverkostoon. Heidän kanssaan sinne päätyy myös Rosenbergien perhe: poika Saul, isä ja isoäiti. Pawel tuo piileskelijöille ruokaa ja tietoja ulkomaailmasta. Olosuhteet viemärissä ovat tietenkin aivan järkyttävät: osa heistä kuolee ja Sadien äiti synnyttää lapsensa kaameissa olosuhteissa.

Kun Pawel pidätetään, piileskelijöiden elämä vaarantuu. Eräänä päivänä Sadie katsoo ylös viemärikannen säleikön läpi ja näkee samanikäisen puolalaistytön Ella Stepanekin, ja pyytää apua. Ellan isä on kaatunut sodassa ja ovela äitipuoli on perinyt kotitalon. Ella halveksii natsien kanssa yhteistyötä tekevää opportunistista äitipuoltaan, mutta se hyvä puoli siinä on, että heillä on ruokaa. Ella alkaa toimittaa salaa ruokaa viemäriverkostoon, asettaen itsensä vaaralle alttiiksi.

Romaanin järkyttävät tapahtumat on kuvattu hyvin ja juonen uskomattomat käänteetkin tuntuvat mahdollisilta.  Jenoff sitoo sodanaikaiset tapahtumat jännittävästi 2000-luvulle: yhdeksänkymppinen, Yhdysvalloissa asuva nainen matkustaa Krakovaan tarkoituksenaan tavata siellä eräs henkilö menneisyydestä. Tapaaminen järjestyy, mutta henkilö ei ole se, joksi nainen tätä luuli. Lopussa tietenkin kummankin naisen henkilöllisyydet paljastuvat ja he saavat hivenen lohtua vuosikymmenien päästä.

Kirjan on lukenut myös Luetut kirjat -blogi.

Ihmiskohtaloita toisen maailmansodan ajoilta x 4

Toinen maailmansota tarjoaa loputtomasti aiheita eri maiden kirjailijoille. Tänä vuonna olen kuunnellut jo aiemmin kaksi sotavuosiin liittyvää kirjaa. Englantilaisen Lorna Cookin The Dressmaker’s Secret vei miehitettyyn Pariisiin ja Coco Chanelin natsisympatioihin ja Paloma Sánchez Garnican Premio Planetan kakkonen Los Últimos días en Berlín nimensä mukaisesti natsismin sydämeen Berliiniin espanjalaisesta näkövinkkelistä. 

Pelkkiä Auschwitz-tarinoita en halua lukea, mutta ihailen kirjailijoiden kykyä löytää yhä uusia näkökulmia. Niputin tähän postaukseen lyhyin esittelyin neljä kuuntelemaani äänikirjaa, jotka vievät Saksaan, Ruotsiin, Tanskaan ja Ranskaan. Kaikissa näissä on kiinnostavat näkökulmansa ja draamansa sekä koskettavia ihmiskohtaloita ja ne sopivat erinomaisesti äänikirjoina kuunneltaviksi. En toki näitä peräkkäin kuunnellut, mutta onhan tässä aikamoinen annos toista maailmansotaa :)

Joel Elstelä - Sirkusleijonan mieli ****

Kansi Martti Ruokonen

Wsoy 2021

Äänikirjan lukija Jukka Pitkänen

Joel Elstelän Sirkusleijonan mieli oli kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana. Se kertoo sirkustirehtööri Egon Heuchlerin epätoivoisesta kujanjuoksusta natseja vastaan. Tapahtuu näet niin, että Egon kutsutaan Prinz Albertstrasselle SS:n päämajaan, jossa ylipainoinen ja hikoileva majuri Steinwampe ilmoittaa, että puolue ottaa Zircco Fantasticon haltuunsa ja aikoo käyttää sitä omiin PR-tarkoituksiinsa. Se oli tarjous, josta ei voinut kieltäytyä ja sitäpaitsi kaikki kustannukset luvattiin kattaa, mikä oli suuri helpotus konkurssin partaalla olevalle Egonille.

Elstelän henkilögalleria on elävä, aihe persoonallinen, ajankuva hieno ja natsien järjestelmällisyys tulee iholle. Sirkuksen kiertue ja tuho huipentuu Hitlerin lapsuuskaupungissa Passaussa. Pidin romaanista aika lailla, mutta voi jospa Egonin pohdiskeluja olisi hiukan lyhennetty! Joissain kohdin pitkästyin ja kyllästyin ja yhdyn Finlandia-raadin sanoihin: "Mitään ripeää draamaa Sirkusleijonan mieli ei tarjoa. Pitkiä matkoja suorastaan rämmitään eteenpäin. Jokainen valon ja mielen­liikkeen värähdys ja epäilyksen varjon hiivintä tulee kirjatuiksi."

_____________________________________________________________

Marianne Fredriksson - Simon *****
Alkuteos Simon och ekarna 1985, ensisuomennos 1999
Suomentanut Laura Jänisniemi
Storyside 2022
Äänikirjan lukija Kati Tamminen

Ruotsalaisen Marianne Fredrikssonin (1927-2007) Simon ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi vuonna 1999 ja tämän vuoden tammikuussa se ilmestyi äänikirjana, ja mikä helmi tämä kirja olikaan! Fredriksson kirjoitti elämänsä aikana viitisentoista romaania, joista moni nousi kansainväliseksi bestselleriksi. Hänen teoksiaan on julkaistu 150 maassa, 36 kielellä ja hänen kirjojaan on myyty miljoonia.

Simon kertoo ruotsalaisen työväenluokkaisen Larssonin perheen ja rikkaan juutalaisen Lentovin perheen syvästä ja vuosikymmenet kestävästä ystävyydestä sekä perheiden poikien Simonin ja Isakin kasvutarinan. Simon Larsson on puoliksi juutalainen adoptiolapsi Göteborgissa ja Isak Lentov samanikäinen, lapsena natsien Berliinissä törkeästi seksuaalisesti pahoinpitelemä juutalaispoika. Lentovin perhe pääsi pakenemaan natsi-Saksasta Ruotsiin ennen toista maailmansotaa ja kun Isakin psyykkisesti sairas äiti joutuu mielisairaalaan, Larssonit ottavat Isakin kotiinsa asumaan. Larssonin ja Lentovin perheet sulautuvat yhdeksi toisiaan auttavaksi yksiköksi, vaikka tulevat eri yhteiskuntaluokista. Sitäpaitsi tuntuu, että pojat ovat vaihdokkaita: kirjoja rakastavan Simonin pitäisi olla kirjakauppias Ruben Lentovin poika ja Isakin taas veneenrakentaja Erik Larssonin poika, koska on kätevä käsistään ja työkalut pysyvät hyppysissä. Aivan hurmaava romaani.

 

Kirjan esittelyteksti: 

Yhdessä pojat matkaavat aikuisuuteen, löytävät miehisyytensä ja kokevat omat kiirastulensa. Taustalla kaikuu sotasaappaiden jyske, ja poikien menneisyys tuntuu olevan jatkuvasti läsnä. Mutta kun musiikki tulvehtii Simonin maailmaan, hänelle avautuu uusi tie tulevaisuuteen. Simonin tarinaan kietoutuvat kahden suvun elämänkohtalot, Euroopan historia ja kasvamisen vaikeudet. 

_____________________________________________________________

Ella Gyland - The Helsingør Sewing Club ***

One More Chapter 2022
Äänikirjan lukija Kirstin Atherton

Tanskalaisen Ella Gylandin The Helsingør Sewing Club kertoo miehitetyn Tanskan vastarintaliikkeestä ja perustuu historiallisiin tositapahtumiin. Kirjan tapahtumat liikkuvat kahdessa aikatasossa: vuonna 1943 Kööpenhaminasta tätinsä luo turvaan Helsingøriin lähetetty Inger liittyy vastarintaliikkeeseen, joka pelastaa juutalaisia turvaan Ruotsin puolelle. Nykyajassa Kööpenhaminassa asuva Ingerin lapsenlapsi Cecilie löytää isoäitinsä jäämistöstä tämän sodanaikaisen päiväkirjan. 

Tanskan natsimiehitys kesti viisi vuotta, 1940-1945. Wikipedia sanoo: "Lokakuussa 1943 Saksan poliisivoimat alkoivat pidättää Tanskan juutalaisia, mutta vastarintaliike auttoi 7 000 juutalaista turvaan Ruotsiin. Myös jotkut Tanskan miehityshallinnossa toimineet saksalaiset avustivat juutalaisten joukkopakoa Ruotsiin. Kuitenkin 485 juutalaista saatiin pidätettyä ja lähetettiin keskitysleirille Theresienstadtiin, Tsekkoslovakiaan.”

Kirja kertoo rohkeasta nuorten joukosta, joka vaaransi elämänsä pelastaakseen juutalaisia naapureitaan. Helsingøristä on vain kymmenisen kilometriä Ruotsiin Helsingborgiin, ja nuoret veivät juutalaisia turvaan soutuveneellä. He olivat nuoria, he rakastuivat eivätkä kaikki selvinneet. Sota erotti myös Ingerin ja juutalaisen Davidin. Pidin enemmän sota-ajan kuvauksesta kuin nykytapahtumista, mutta oli kiinnostavaa lukea toisen maailmansodan ajoista tanskalaisesta näkökulmasta.

_____________________________________________________________

Janet Skeslien Charles - Kirjasto Pariisin sydämessä ***
Alkuteos The Paris Library 2021
Suomentanut Katariina Kallio
Bazar 2022
Äänikirjan lukija Anniina Piiparinen

Yhdysvaltalaisen Janet Skeslien Charlesin (s. 1971) Kirjasto Pariisin sydämessä on tositapahtumien inspiroima lukuromaani Pariisin Amerikkalaisesta kirjastosta ja sen työntekijöistä toisen maailmansodan aikana. Tämäkin kirja tapahtuu kahdessa aikatasossa. Vuodesta 1939 eteenpäin seurataan ranskalaisen nuoren tytön Odilen elämää Pariisissa. Odilella on kaikki hyvin: työ Amerikkalaisessa kirjastossa, ystäviä ja komea poikaystävä Paul. Yhdessä kollegojensa kanssa Odile liittyy vastarintaliikkeeseen. Kirjan nykytaso vie 1980-luvulle Montanaan Yhdysvaltoihin, jossa teinityttö Lily ystävystyy iäkkään naapurintädin Odilen kanssa. Heidän ystävyydestään kehittyy luja kahden eri sukupolven naisen ystävyys, jossa he auttavat toinen toistaan ja Lily rakastuu ranskan kieleen. Kirjassa selviää myös, miksi Odile päätyi näin kauas synnyinkaupungistaan Pariisista.

Skeslien Charles sai idean kirjaansa työskennellessään vuoden verran Pariisin Amerikkalaisessa kirjastossa.  Hän on tutkinut tarkoin kirjaston historiaa ja sen henkilökunnan elämänvaiheita, ja monet henkilöt esiintyvät teoksessa omilla nimillään, myös johtaja Rouva Reeder. Kirjasto saatiin pidettyä auki kaikki miehitysvuodet hankaluuksista huolimatta. Natsit takavarikoivat kirjastoista dekadenttia kirjallisuutta ja sulkivat Pariisissakin monia kirjastoja. Miehitysaika oli pitkä, joten rakkaussuhteita ranskalaisten naisten ja saksalaisten sotilaiden välille syntyi ja joka hetki sai pelätä perättömiä ilmiantoja. Odilen paras ystävä oli englantilaisen diplomaattimiehensä jättänyt britti Helen, joka joutui häväistyksi ja kaljuksi ajelluksi kuten niin monet ranskalaiset naiset. 

Sotavuosien kuvaus oli tässäkin kiinnostavinta. Toki vanhan Odilen ja nuoren Lilyn ystävyys oli myös sydäntä sykähdyttävää, mutta kirjan loppupuoli tuntui hämmentävältä - kuin olisin kuunnellut YA-romaania.

T. J. Klune - Under the Whispering Door

Fantasia ei ole minun juttuni, mutta kuuntelin kuin kuuntelinkin äänikirjana T. J. Klunen fantasian Under the Whispering Door (Kuiskaavan oven alla). Tarina kertoo itsekkäästä ja häikäilemättömästä lakimiehestä Wallace Pricesta, jolla ei ole minkäänlaista empatiakykyä työntekijöitään ja harvoja läheisiään kohtaan. Erityisen kaltoin hän on kohdellut ex-vaimoaan. Wallace kuolee sydänkohtaukseen, havahtuu hautajaisissaan ja hämmästyy siitä, että siunaustilaisuudessa on läsnä vain kourallinen ihmisiä eikä kukaan sure häntä eikä puhu hänestä kauniisti. Asianajotoimiston muut osakkaat mutisevat keskenään ja sanovat Wallacea paskatyypiksi. 

Wallace istuu kirkon takapenkissä ja ihmettelee, miksi kukaan ei näe häntä. Mutta reaper Mei näkee ja on siellä Wallacea varten. Tämän naispuolisen viikatemiehen tehtävä on viedä Wallace kuolemanjälkeiseen välitilaan, joka on jossain metsän keskellä sijaitseva teehuone, Charon's Crossing. Vainajat ovat siellä seitsemän päivää ja siirtyvät sitten neljännen kerroksen oven kautta lopullisesti kuoleman jälkeiseen elämään. Wallace ei millään halua hyväksyä kuolemaansa, sillä hän herää huomaamaan, ettei ole koskaan oikeastaan elänyt. Hän on kohdellut koko elämänsä läheisiään ja työntekijöitään todella tylysti.

Charon’s Crossingin teehuonetta pitävät yhdessä lautturi Hugo ja viikatemies Mei. Siellä on myös Nelson, Hugon isoisä odottamassa siirtymistä kuolemanjälkeiseen elämään, ja Hugon koira Apollo. Muitakin vainajia teehuoneen kautta kulkee. Teehuone on suosittu ja siellä käy paljon eläviä asiakkaita, koska he rakastavat Mein leipomia pullia. Päivien kuluessa Wallace herää katumaan kaikkia elämänsä pahoja tekoja. Bi-seksuaali Wallace rakastuu Hugoon ja tunne on molemminpuolinen. Erityisesti Wallacea surettaa se, miten hän eläessään kohteli ex-vaimoaan, mutta Hugo auttaa sovittamaan tätä tuskaa soittamalla naiselle ja kertomalla, miten avuliaaksi ja hyväksi Wallace on muuttunut. 

Wallacelle ei riitä seitsemän päivää teehuoneella tehdäkseen tiliä kaikista elämänsä ilkeyksistä. Niinpä Johtaja (jumala) antaa hänelle viikon lisäaikaa. Koska Wallace auttaa pyyteettömästi muita vainajia, Johtaja tekee hänet uudestaan eläväksi. Wallacesta tulee viikatemies, joka auttaa uusia vainajia Hugon ja Mein rinnalla.

Fantasia ei ole minun juttuni, mutta tarina on mielikuvituksellinen ja opettaa elämään niin, ettei kaduttavaa jää. Varmasti huippukirja fantasian ystäville, kuten aiempi teos Talo taivaansinisellä merellä.

T. J. Klune - Under the Whispering Door

Tor 2021
Äänikirjan lukija Kirt Graves
____________________

John Klune (b. 1982) is an American author of fantasy and romantic fiction featuring gay and LGBTQ+ characters. His fantasy novel, The House in the Cerulean Sea, is a New York Times best seller and winner of the 2021 Mythopoeic Fantasy Award for Adult Literature. Klune has spoken about how his asexuality influences his writing. 

Louise Glück - Uskollinen ja hyveellinen yö & Talvisia reseptejä kollektiivista

Kuka soittaisi keskellä yötä?

Vaikeudet soittavat, epätoivo soittaa. Ilo nukkuu viattoman unta.

Louise Glück - Uskollinen ja hyveellinen yö *****
Alkuteos Faithful and Virtuous Night 2014
Suomentanut Anni Sumari
Enostone 2020

Vuoden 2020 kirjallisuuden nobelistin Louise Glückin (s. 1943) runokokoelma Uskollinen ja hyveellinen yö on hitaasti avautuva ja sisältää runsaasti pitkiä ja kertovia proosarunoja, joissa on sadun ja unen tuntu. Tarina jatkuu juonellisena läpi teoksen, joskin välissä on irralliselta tuntuvia säe- tai proosarunoja. Glück on ovela heittäessään sekaan omaelämäkerrallisia aineksia ja hätkähdyttäessään niillä lukijaa. Glück vaihtelee runonpuhjaa. Välillä runominä on naiskirjailija, välillä miespuolinen taiteilija. Heistä kumpikin kokee yksinäisyyttä, tyhjyyttä, luomisvoiman ehtymistä ja kuolemanpelkoa. Runoissa on usein talvi, yö ja taivaalla tähtiä. Runot vievät Cornwalliin Brittein saarille, mutta myös Montanan talveen.

Runsaan kahdeksansivuinen nimiruno kertoo siitä valtavasta traumasta, joka kohtasi yhtä runonpuhujaa ja tämän veljeä pieninä lapsina. Veli luki iltaisin sängyssä kirjaa, jonka sanoi kertovan uskollisesta ja hyveellisestä ritarista. Pikkusisko kuitenkin käsitti ritari-sanan yöksi (knight vs night). Äiti, isä ja perheen uusi vauva menehtyivät valkoisissa matka-asuissaan liikenneonnettomuudessa ja täti otti lapset kasvattaakseen. Tyttärellä oli tuona päivänä syntymäpäivä ja hän sai tädiltä lahjaksi värikynät, joista tummat värit kuluivat nopeasti loppuun. Isä ja äiti ilmestyvät aikuiselle tyttärelle unessa ulko-ovelle syyttävinä ja väittävät, ettei tytär ajattele heitä enää juuri lainkaan, vaikka he lukevat tämän kirjat heti kun ne tulevat taivaaseen. Runominä vastaa: Kirjoitan teistä koko ajan, sanoin ääneen. Joka kerta kun sanon ”minä” on kyse teistä.  Tämä on hyvin koskettavaa, surullista ja todentuntuista.

Glück on arvoituksellinen eikä päästä lukijaa helpolla. Eri runominät sekoittavat, sillä toisinaan äänessä on itse Glück, joka sanoo äitinsä kuolleen eilen. Todellisuudessa hänen äitinsä menehtyi 101-vuotiaana, mistä menetyksestä kumpuavat maailmassa yksin olemisen tunteet. Pitkiä proosarunoja voisi luonnehtia myös mininovelleiksi ja niitä joutuu lukemaan useampaan kertaan. Jotain tavattoman vetoavaa tässä tarinallisessa kokoelmassa kyllä on. Vaikka runot kertovat paljon kuolemasta ja elämän rajallisuudesta, lukuelämys oli rauhallinen ja seesteinen. Pitkä runo Kesäpuutarha kertoo kesästä ja äidistä:

Kuinka hiljainen puutarha onkaan;

ei henkäyskään pörrötä punamarjakanukkaa.

Kesä on tullut.

…

Äiti kuoli viime yönä,

Äiti joka ei koskaan kuole.

Talven tuntua oli ilmassa,

monen kuukauden päässä

mutta kuitenkin ilmassa.

Oli toukokuun kymmenes.

Hyasintti ja omenankukat

kukkivat puutarhan perällä.

_____________________________________________________________

Louise Glück - Talvisia reseptejä kollektiivista ***

Alkuteos Winter Recipes from the Collective 2021
Suomentanut Anni Sumari

Enostone 2021

Ja maailma kulkee ohi, kaikki maailmat, jokainen edellistä kauniimpana;

Talvisia reseptejä kollektiivista on hyvin melankolinen ja haikea runokokoelma. Siinä runominä pohtii vanhenemista, toivottomuutta ja kaiken katoamista. Hän on menettänyt läheisiään eikä ole enää ketään, joka muistaisi hänet vauvana. Runot ovat säerunon muotoisia, jotkut pitkiä ja moniosaisia. Tuntuu kuin muutamassa runossa oltaisiin vanhusten hoivakodissa, jossa runominä puhelee ja vänkää siskonsa kanssa. Talvi on usein läsnä, symboloiden vanhuutta ja elämän rajallisuutta. 

Nimiruno tulee jostain ryhmästä, jossa muokataan sammaleesta bonsaipuita. Sammaleesta valmistetaan myös virkistävää, mutta pahanmakuista leipää pahan päivän varalle, kun muuta syötävää ei ole. Runot tuntuvat saduilta ja unilta, jotka joskus ovat kuin painajaisia ja joissa usein palataan lapsuuteen.

Kirja sisältää reseptejä vain talven varaksi, jolloin elämä on kovaa. Keväällä kuka tahansa pystyy valmistamaan hyvän aterian.

…

Puut olivat miniatyyrejä, kuten olen sanonut,

mutta ei ole olemassa sellaista kuin kuolema miniatyyrikoossa.

Runoista huokuu hiljaisuus ja alakuloisuus elämän loppumisen edessä. Kuolemasta puhutaan usein. Unenomaisuuden vuoksi runoista on vaikea saada otetta. Melankolisuudestaan huolimatta ne vievät johonkin rauhalliseen ja lähes äänettömään tilaan; niissä on sama tunnelma kuin lumihiutaleiden leijaillessa hiljaa talvisena päivänä. Englanti on pehmeämpi kieli kuin suomi ja mietinkin, että alkukielellä säkeet voisivat kenties tuntua lyyrisemmiltä. Glückin kääntäminen on varmasti ollut haaste Anni Sumarille, kuten aina runouden.

Kaikki on loppunut, minä sanoin.

Mikä saa sinut uskomaan noin, siskoni kysyi.

Koska, sanoin, jollei se ole loppunut, se loppuu pian

mikä johtaa samaan tulokseen. Ja jos näin on,

ei ole mitään järkeä aloittaa

edes lausetta.

Louise Glück (s. 1943) on julkaissut 12 runokokoelmaa ja kaksi esseekokoelmaa. Nobel-palkinnon lisäksi Glückin tunnustuksiin kuuluu Pulitzer-palkinto, National Humanities -mitali, Bollingen-palkinto, Amerikan Runoilijoiden Akatemian myöntämä Wallace Stevens -palkinto sekä American Academy of Arts and Letters -akatemian runouden kultamitali. 

Kuva The Guardian, jossa myös yksi runo englanniksi.