Elizabeth Strout - Olive Kitteridge

Elizabeth Stroutin Pulitzer-palkittu Olive Kitteridge ilmestyi jo vuonna 2008, mutta vasta nyt se on saatu suomeksi. Tätä ennen on suomennettu koko blogistanian hurmannut Nimeni on Lucy Barton ja sen jälkeen Kaikki on mahdollista. Kuuntelin Oliven äänikirjana, lukijana mainio Erja Manto ❤︎ Bloggauksen kirjoittaminen tuntuu yllättävän hankalalle, koska antauduin täydesti Mannon äänen vietäväksi.

Teoksen rakenne on tuttua Stroutia: se koostuu kolmestatoista episodista, jotka kertovat Mainessa sijaitsevan Crosbyn pikkukaupungin asukkaista ja nimihenkilö Olive Kitteridge putkahtaa enemmän tai vähemmän näkyvästi tarinoihin mukaan ja henkilökuva hänestä piirtyy tarina kerrallaan. Strout osoittaa, että pieneenkin kaupunkiin mahtuu monenlaista inhimillistä tragediaa, vastoinkäymistä ja salaisia rakkaussuhteitakin. Oliven elämää seurataan muutaman vuoden ajan eikä hänenkään elämästään kirveleviä suruja ja haasteita puutu.

Olive on seitsemänkymppinen, iso ja romuluinen nainen. Hän on pelottavan suorapuheinen ja hänellä on kaikesta mielipide. Olive on kuin Hyacinth Bucket, joka laukoo totuuksiaan. Hän on eläkkeellä matematiikan opettajan työstään ja elelee kaksin apteekkaripuolisonsa, kiltin Henryn kanssa. Suhde Christoffer-poikaan on etäinen ja välit viilenevät entisestään tämän naidessa lääkäri Bettyn, jota Olive ei voi sietää. Miniän syytä on, että kaikki poikaan liittyvät suunnitelmat menevät myttyyn. Olive ja Henry olivat nimittäin rakentaneet pojalleen kauniin talon lähelle heitä, mutta sitten poika muuttaakin nuorikkonsa kanssa kauas Kaliforniaan - ja Olive on täysin suivaantunut.

Strout tarkastelee hahmojaan syvästi inhimillisesti, ei hymistellen ja silottaen, vaan ymmärtäen. Tarinoista huokuu laaja inhimillisen elämän ja ihmiskohtaloiden kirjo; elämä ei kohtele ketään silkkihansikkain, sellaista elämä vaan on. Episodien joukossa oli pari kolme, jotka eivät minua oikein innostaneet. Yksi näistä oli Toinen tie, jossa Olive päätyy kidnapattuna sairaalan vessaan. En halua paljonkaan avata episodeja, mutta Pianisti esittää hienovaraisen henkilökuvan viisikymppisestä Angiesta, joka esiintyy kaupungin baarissa ja lääkitsee esiintymisjännitystään alkoholilla. Angie on ollut naimisissa olevan miehen rakastajatar kaksikymmentä vuotta, mutta saa vihdoin voimia lopettaa suhteen. Pieni säväys taas kertoo, miten hillittömästi ja ilkeällä mielellä Olive itse käyttäytyy poikansa häissä! Hän varastaa miniä Bettyn rintsikat ja sotkee tämän villapuseron - siitäs sait!

Todella koskettava Nälkä kertoo anorektikko Ninasta, jota ryhmä vanhempia Crosbyn asukkaita yrittää auttaa. Rautakauppias Harmon on aloittanut seksisuhteen viehättävän lesken Daisyn kanssa, koska vaimoa ei seksi enää kiinnosta. Tämä omituinen kolmikko vanhempaa väkeä - Olive, Daisy ja Harmon - eivät onnistu moninaisissa auttamisyrityksissään, vaan Nina menehty heidän suureksi surukseen. Tytön kuolema antaa vihdoinkin Harmonille sysäyksen tehdä muutoksia omaan elämäänsä.

Viimeinen episodi Joki kertoo Oliven ja Jack-nimisen miehen ystävyydestä. Nämä kaksi yksinäistä vanhusta tapaavat patikkapolulla ja heidän välilleen kehittyy lopulta syvä tunneside, vaikka mies onkin republikaani ja äänesti George W. Bushia!  He löytävät toisissaan läheisyyden ja lämmön ja syyn elää.

Olive Kitteridgeä oli todellinen nautinto kuunnella Erja Mannon lukemana. Kirjaston kirjakin saapui ja lueskelin siitä vielä otteita. Jatko-osa Olive Again ilmestyi viime syksynä ja suomalainen Stroutin ihailijakunta odottaa tietystikin kärsimättömänä suomennosta.

Elizabeht Strout - Olive Kitteridge

Alkuteos Olive Kitteridge 2008
Suomentanut Kristiina Rikman
Kansi Laura Lyytinen
Tammi 2020
Äänikirjan lukija Erja Manto
_______________

Muissa blogeissa: Kirjaluotsi,  Lukuisa, Lumiomena