Helmikuun luetut & vähäiset kulttuurimenot

Enpä muista näin leutoa talvea, on ollut myös kovin tuulista ja sateista. Mahtunevatko tämän talven sääilmiöt normaaliin vaihteluväliin, vai ovatko ne selvä todiste ilmastonmuutoksesta? Joka tapauksessa ulkoilu ei ole innostanut - onneksi on kirjat! Luin kaikkiaan 18 kirjaa, joista 6 kuuntelin äänikirjoina. Minä maijamyöhäinen löysin ne vihdoinkin ja on tuntunut varsin kivalta kuunnella iltaisin sängyssä. Kulttuuririentoja on ollut tosi vähän - koska sää. Sinebrychoffin taidemuseossa katsastin sentään kaksi näyttelyä: Albert Edelfelt ja Romanovit sekä Uhattu elämä. Ja piipahdin myös taas kerran ihailemassa kotimuseonkin upeita saleja ja taideaarteita.

Jan van den Hecke (1620-1684) - Asetelma, n. 1636 - 1684

Vaikea oli taas valita kuukauden kolmen elämyksellisimmän joukkoa. Lisään sydämen vielä niihin teoksiin, jotka tekivät minuun syystä tai toisesta vaikutuksen. Kirjailijat ovat aakkosjärjestyksessä.

Anna-Kaari Hakkarainen - Dioraama ***** Tammi 2019 

Dioraama on kuvaus elämää suuremmasta rakkaudesta, ihmisenä elämisestä, valinnoista ja muistoista. Dioraamoja löytää eläintieteellisistä museoista. Ne ovat lasin sisään suljettuja lavasteita maisemasta eläimineen, staattisia ja täydellisiä, eikä niissä mikään ikinä muutu. Romaanin minäkertoja on Julia, jonka elämään kävelee suuri rakkaus Karlin hahmossa yhtenä aivan tavallisena päivänä.⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀

Tärkeämpää kuin juoni, on tapa millä Hakkarainen kirjoittaa. Hän tempaa lukijan kauniiseen ja mystiseenkin pyörteeseen, jossa Julia kysyy paljon ja pelkää paljon. Pidin Hakkaraisen tekstistä valtavasti. Se on niin merkitystiheää, että varmaankin paljon meni ohi enkä osaa enkä halua sitä enemmälti ruotiakaan. Mystisyyttä romaaniin toivat ihastuttavalla tavalla lukuisat sukupuuttoon kuolleet linnut ja dioraamat, jotka ihmetyttivät ja vähän kuvottivatkin. Kuten se William Bullockin Hummingbird Cabinet, jonka kuva on Julian Karlilta saamassa postikortissa: 101 kolibria tungettuina isoon lasivitriiniin. Ihmisen ahne metsästyshimo voittaa usein luonnon kunnioituksen. 

Dioraama on kiehtova romaani ja Hakkaraisen tavalla kirjoitettuna elämää suurempi rakkaustarina ei näyttäydy makeana ja kliseisenä, vaan siltä suurelta ihmeeltä, mikä se onkin.

Celeste Ng - Olisi jotain kerrottavaa **** Gummerus 2020 - äänikirja

Olisi jotain kerrottavaa vie amerikkalaisen pikkukaupungin elämään 1970-luvulle ja syvälle Leen perheen painajaiseen. Heidän rakas tyttärensä Lydia on juuri kuollut ja heidän maailmansa romahtanut. Leen perhe on yhteisössään kummajainen. He ovat kaupungin ainoat aasialaistaustaiset asukkaat, he ovat kinkkejä ja vinosilmiä, koko kaupungin silmätikkuja.

Äiti Marilyn halusi lääkäriksi, mutta urahaaveet romutti se tavallinen tarina. Hän rakastui säälittävään Jamesiin, tuli raskaaksi ja opinnot jäivät kesken. Hän lataa pahaatekevällä vimmalla tyttäreensä Lydiaan kaikki kariutuneet unelmansa. Lydiasta tulisi lääkäri, Lydiasta tulisi jotain suurta. Vanhempien painostuksesta loistava Lydia alkaa himmetä ja sammua, hänestä tulee yksinäinen ja koulumenestys heikkenee.  Vanhemmat keskittyvät Lydiaan, eivät näe Nathania, eivätkä etenkään nuorintaan, Hannahia.  

Ng kuljettaa henkilöitään ja lukijaa kohtauksesta toiseen. Hän osoittaa piinallisen tarkalla tavallaan, mitä tapahtui ja mitä kukin tunsi. Tarvitaan kovia sanoja ja epätoivoisia tekoja ennen kuin puhdistava huojennus tulee. Lukija on onnellisemmassa asemassa kuin romaanin henkilöhahmot, sillä lukija tietää enemmän. Jäljelle jääneitä perheenjäseniä epätietoisuus jää kalvamaan iäti, mutta kyllä he toipuvat, ajan kululla on sellainen vaikutus. 

Anna Saksmanin ääni oli magneettinen ja niittasi minut tarinan äärelle. Hänen ilmeikäs äänensä istui Sari Karhulahden upeasti suomentaman tarinan tunnelmaan. Kyllä, pidin valtavasti tästä eläytyvästä ja autenttisen oloisesta kurkistuksesta vuosikymmenien taakse.

Antti Rönkä, Petri Tamminen - Silloin tällöin onnellinen ***** Gummerus 2020

Antti Rönkä ja Petri Tamminen, isä ja poika, aloitteleva kirjailija ja asemansa vakiinnuttanut auktoriteetti. Heidän sähköpostikirjeenvaihtonsa lumoaa ja koskettaa rehellisyydellään ja avoimuudellaan. Kirjeistä paljastuu isän ja pojan luonteiden erot. Tamminen on hidas ja täydellisyyden tavoittelija lauseittensa suhteen, Rönkä nopea ja tekstin rosoisuutta arvostava. Oli hienoa nähdä, miten kauniisti Tamminen rohkaisee kirjoittamisensa suhteen epävarmaa poikaansa. ⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀

Isän ja pojan keskusteluissa toistuu kirjoittamisen pakko, ihanuus, kamaluus ja pelko. Tämä on ainutlaatuinen kurkistus kirjailijuuden taakse ja tämän parivaljakon elämään. Elämään, joka on 'tavallista' perhe-elämää ristiriitoineen, puuskahduksineen ja suuttumisineen; mutta myös maltillista keskustelua ja toisen eriävän mielipiteen kuuntelua ja arvostamista. Ihailen Röngän ja Tammisen uskallusta panna itsensä likoon ja kertoa suhteensa ja perheensä ristiriidoista ja noloista tapahtumista. 

MUUT KOTIMAISET

Maria Annala - Trumpin Kansa  **** Into 2020

Vesa Haapala - Hämärä ei tanssi enää *** Otava 2019

Juha Itkonen, Kjell Westö - 7+7. Levottoman ajan kirjeitä **** Otava 2019 - äänikirja ❤︎

Laura Lähteenmäki - Sitten alkoi sade *** Wsoy 2020 - äänikirja

Anu Patrakka - Totuuden portaat *** Into 2020

Soili Pohjalainen - Valuvika *** Aula & Co 2019

Petri Tamminen - Meriromaani  **** Otava 2015 - äänikirja ❤︎

Marisha Rasi-Koskinen - Auringon pimeä puoli **** Wsoy 2019 

Helena Ruuska - Eeva Joenpelto. Elämän kirjailija **** Wsoy 2015 ❤︎

SusuPetal - Goottiemon kauhujen lipas *** BoD 2009

SusuPetal - Valkoiset talot **** BoD 2009 ❤︎

Tuija Takala - Muiston ajastus **** Reuna 2020 ❤︎

MUUT ULKOMAISET

Sayaka Murata - Lähikaupan nainen *** Gummerus 2020 - äänikirja
Max Porter - Lanny **** Wsoy 2020
Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva **** Otava 2011

 Antoine Watteau (1684 - 1721) - Keinu, 1721 / Sinebrychoffin kotimuseo

Aurinkoista ja kirjarikasta maaliskuuta!