Oscar Wilde - Dorian Greyn muotokuva

Oscar Wilden (1854-1900) klassikkoromaani Dorian Greyn muotokuva vie 1800-luvun lopun Lontooseen ja ylhäisten seurapiirien ylellisyyteen. Dorian Grey on 18-vuotias ja kaunis kuin kreikkalainen jumala. Kirjan juoni lienee useimmille tuttu: taiteilija Basil maalaa pojasta muotokuvan, joka vanhenee ja rumenee Dorianin itsensä pysyessä nuorena ja puhtoisena turmeltuneesta elämästään huolimatta.

Dorian toimii siis taidemaalari Basil Hallwardin mallina ja taiteen innoittajana, tunteepa maalari myös rakkautta ja eroottisia tunteita nuorta malliaan kohtaan. Eräänä syreenintuoksuisena kesäpäivänä ateljeehen sapuu maalarin ystävä, kyyninen Lordi Wotton, joka myös lumoutuu nuoren Dorianin ulkoisesta kauneudesta.

Taiteilija on ikuistanut Dorianin jumalaisen kauneuden suurikokoiseen muotokuvaan. Sitä katsellessaan Dorian ahdistuu ja ilmaisee toiveen, että maalaus vanhenisi hänen puolestaan ja hän itse pysyisi ikuisesti nuorena - ja näin maagisesti tapahtuukin. Lordi Wottonin vaikutuksesta Dorian muuttuu ja ryhtyy kiihkeästi etsimään elämässään kokemuksia. Hän rakastuu pahaisen teatterin näyttelijätyttöön Sibyl Vaneen ja muutaman viikon tuttavuuden jälkeen nuori mies väittää intomielisesti olevansa umpirakastunut ja menevänsä tytön kanssa avioon, yhteiskuntaluokkia uhmaten. Yhtenä kohtalokkaana iltana Sibyl kuitenkin näyttelee huonosti ja Dorianin rakkaus lopahtaa siihen - traagisin seurauksin. Nuori mies häivyttää mielestään Sibylin traagisen kohtalon ja jatkaa ahneesti elämäänsä.

Lordi Wottonin turmeleva vaikutus ja dekadentti ranskalainen kirja saavat Dorianin heittäytymään täysillä ns. huonoon elämään. Hän viekoittelee köyhiä tyttöjä, käyttää prostituoituja (myös poikia) ja on laitakaupungin oopiumluolien vakiasiakas. Kaiken tämän rinnalla silkkihuivi pysyy kaulassa ja asu moitteettomana. Lontoon kultivoitunut seurapiiri pitää upeita illallisiaaan, metsästää maalaiskartanoissaan ja keskustelee henkevästi. Dorian joutuu yhä syvemmälle turmeluksen suohon, mutta hän säilyy ulkoisesti puhtoisena ja nuoren näköisenä huonosta elämästään huolimatta. Mutta muotokuva, se vanhenee ja saa julmat juonteet suupieliinsä. Se on pakko piilottaa talon ullakolle lukkojen taakse.

Pian Dorian on kuin nurkkaanajettu eläin. Hän hurjistuu taiteilija Basiliin tämän tivatessa totuutta vellovista huhuista ja iskee entistä ystäväänsä palettiveitsellä. Homoseksuaalisten suhteiden kiristyksellä entisen ystävän Alanin on tultava apuun kemistin taidoillaan. Alan ei toivu tästä,  vaan päätyy itsetuhoon. Lopulta eletty synnillinen elämä ja tehdyt pahat teot alkavat painaa Doriania ja hän päättää muuttua hyväksi. Mutta on jo liian myöhäistä.

Dorianin elämäntapa Lontoon alamaailmassa tuntuu heijastelevan Wilden omaa elämää. Homoseksuaalisuus oli tuolloin vakava juttu, siitä joutui vankilaan. Teoksen loppupuolella juoni kääntyy trilleriksi tai kauhuksi, ja tarina päättyy hyvin dramaattisesti. Wilde kuvaa ylhäiset seurapiirit asiantuntevasti ja runollisen intohimoisin lausein. Lontoon ylhäisissä seurapiireissä ei tehty työtä, vaan huviteltiin ja elettiin muiden palvelemina linnoissa ja kartanoissa. Päivät täyttyivät päivällisistä, teatterista ja klubi-illoista. Nykylukijaa kenties hieman häiritsee se, että homoseksuaalisuus on piilotettu korulauseisiin ja rivien väleihin. Nykyajan tasa-arvoista naista häirinnee myös naisten mollaus, mutta pidin Wilden aikakauttaan hienosti kuvaavasta intomielisestä tyylistä.

Hieno hedonistisen narsismin ja sosieteen kuvaus. Anna-Kaari Hakkarainen viittaa tähän klassikkoon teoksessaan Kristallipalatsi, jossa tämän päivän tyyliin narsismiaan ilmentää lifestylebloggari Dora G. Dorian Greyn muotokuva on ollut pitkään lukulistalla, vihdoin se on luettu!

Oscar Wilde - Dorian Greyn muotokuva
Alkuteos The Picture of Dorian Grey 1891
Suomentanut Jaana Kapari-Jatta
Kansi Jenni Kiviniemi
Otava 2011
Kirjastosta
_______________
Muissa blogeissa: Jokken kirjanurkka  /  Lumiomena  /  Kirsin Book Club  
Kirjan taustakuva
Wilden kuva Public Domain