Marisha Rasi-Koskinen - Auringon pimeä puoli

Ihailen suuresti Marisha Rasi-Koskisen tyyliä ja terävää psykologista silmää. Olen lukenut ihastuneena koko hänen aiemman tuotantonsa, mutta silti arkailin ottaa tätä lasten- ja nuortenkirjallisuuden tuoretta Finlandia-voittajaa lukuun. Scifi ja fantasia eivät ole minun genrejäni ollenkaan enkä tiedä niistä juuri mitään. Kuten ounastelin, Auringon pimeän puolen haasteellisuus hyökyi heti alussa vastaan ja upposin sekavilta tuntuviin taustoituksiin ja sivupolkuihin. Sinnikkyys palkittiin, sillä teos osoittautui kiehtovaksi ja jännittäväksi monine mielikuvituksellisine käänteineen.  

Teini-ikäinen Emilia asuu isoisänsä kanssa vanhassa puutalossa, joka on jäänyt reliikkinä korkeiden kerrostalojen keskelle. Aurinko ei yllä talon puutarhaan, jossa on aina hämärää ja kosteaa eikä mikään kasva. Voiton Kaivos on totalitäärisesti johdettu autonominen yhteisö, joka on eristetty täysin ulkomaailmasta: internetliikenne muualle on suljettu ja kielletty; kaupungin asukkaat tottelevat aivopestyinä johtajaansa Voitto Valoa ja ahertavat muurahaisina tämän suuruudenhullujen ideoiden hyväksi. Sensuuri on kieltänyt muun maailman kirjat ja historian, sillä kaupunki kirjoittaa omaa historiaansa, joka sopii Johtajan tarkoituksiin.

Emilia elää eristettynä, sillä hän ei käy Kaivoksen koulua eikä kuulu sen Valittuihin asukkaisiin. Tytöllä on vain yksi ystävä, samanikäinen Mitek, jonka kanssa hän tutkii kummitäti Miiman salakuljettamia kiellettyjä kirjoja. Miima oli äidin ystävä, mutta Emilian uteluista huolimatta ei kerro paljonkaan nuoruudestaan eikä tytön äidistä. Eräänä päivänä Emilia saa naiselta tekstiviestin kiellettyyn älypuhelimeensa: auta minua, tule kaivokseen. Mitek ja Emilia lähtevät auttamaan Miimaa, mutta sattuu ekokatastrofi ja kaivoksen tunneleihin vyöryy vesi tsunamin lailla. Mitek katoaa, hukkuu kenties, mutta Emilia putoaa madonreiän kautta aikaan ennen syntymäänsä.

Menneisyydessä Emilia tutustuu teini-ikäiseen äitiinsä Alisaan, joka kuoli synnytykseen - niin hänelle on kerrottu. Hän tutustuu myös tämän poikaystävään Kristianiin, jota pitää isänään. Rannalla teltassa majailevasta ja salaperäisestä Joelista tulee tuki ja turva, tärkeä ja rakas ystävä. Emilia päättää tehdä kaikkensa pelastaakseen äitinsä kuolemalta. Mutta voiko kerran tapahtunutta historiaa muuttaa?

Minulle tarinan polveilut olivat monimutkaisia, mutta varmastikin scifin ja fantasian faneille selviä kuin pläkki. Tunnelma on dystooppinen, painostava ja uhkaava. Ekokatastrofin uhka leijuu ilmassa. Voiton Kaivoksen ja sen ideologian kuvaus oli jäätävää ja loistokasta; natsitervehdyksineen ja massiivisine johtajan kuvineen mieleen tulvi kaikuja sekä menneestä historiasta että nykymaailmasta. Mielipuolisia johtajia on nähty ja nähdään sekä Euroopassa että Aasiassa.

Aavistelin kirjan mojovinta käännettä ennakolta, ja tunsin sympatiaa Emiliaa kohtaan, jolle totuus isästä ja omista sukujuurista oli valtava sokki. Auringon pimeä puoli oli minulle sukellus täysin vieraaseen genreen enkä varmasti teoksen kaikkia nyansseja ja hienouksia huomannut tai osannut arvostaa. Rasi-Koskinen kirjoittaa huoliteltua ja kaunista proosaa. Arvostan sitä, että hän on antautunut mielikuvitukselleen ja YA-genrelle tarjoten dystopioiden ja scifin nuorille ystäville kotimaista laatuproosaa. Hienoa, että myös kustantaja on panostanut teoksen viimeistelyyn ja ulkoasuun. Sanna Reeta Meilahden suunnittelema kansi on yksi vuoden kauneimpia. 

Marisha Rasi-Koskinen - Auringon pimeä puoli
Kansi Sanna Reeta Meilahti
Wsoy 2019
Kirjastosta
_______________

Kirjaluotsi  /  Kirsin kirjanurkka  /  Kirjasählökäyrä.

Emilia asuu Kaivoksen kaupungin suljetussa yhteisössä isoisän kanssa. Pihan perällä oleva kesähuone on ollut lukittuna kuusitoista vuotta, siitä päivästä lähtien, kun Emilia syntyi ja hänen äitinsä kuoli. Kun Emilia rikkoo lukon, hän löytää mökistä valokuvantarkan vanhan piirroksen - ja kuvassa on hän itse. Emilia tempaistaan pyörteeseen, joka vie hänet kaivoksen kammottavien salaisuuksien äärelle ja omaan menneisyyteensä. Hänen elämänsä vaihtuu toiseksi, kun hän sukeltaa kaivoksen mustaan veteen.Auringon pimeä puoli on ajan ja muistojen mysteeri, joka leikittelee scifillä ja suhteellisuusteorian arvoituksilla. Samaan aikaan se on huikea seikkailu ja jännitystarina.

Olen Rasi-Koskisen fani ja lukenut nämä aikuisten teokset:

• Katariina (2011)
• Valheet (2013)
• Vaaleanpunainen meri (2014)
• Eksymisen ja unohtamisen kirja (2017)