Kirjailijoiden kuningatar, lukijoiden rakastama Lohja-sarjan luoja, vahva nainen joka pyöritti kustantajia mielensä mukaan. Eeva Joenpellon elämään mahtui säihkettä ja tunnustuksia mutta myös suurta tragediaa: menetyksiä, pettymyksiä, riitoja ja panettelua. Vahvan naisen osa 1900-luvun Suomessa ei ollut aina helppo, ei myöskään kirjallisissa piireissä. - Kustantaja
Vihdoin sain tartuttua tähän Helena Ruuskan Eeva Joenpellon (1921-2004) elämäkertaan ja olipa kiinnostava! Elämän kirjailija avaa lukijalle kurkistusaukon paitsi kirjailijan yksityiselämään myös 1900-luvun eri vuosikymmenten kustannus- ja kirjallisuuskenttään. Olen aina lukenut huononlaisesti naistenlehtiä, joten en näköjään tiennyt yhtikäs mitään Eeva Joenpellon elämästä.
Länsiuusmaalaisessa luonteessa lienee jotain samaa kuin pohjalaisuudessa: ylpeyttä, jääräpäisyyttä ja tavatonta sitkeyttä. Eeva ei tunteillut kuten karjalainen kollega Eeva Kilpi. Hän kasvoi sisällissodan jälkeisinä vuosina 20-luvun Sammatissa kyläkauppiaan tyttärenä ja kävi koulua Lohjalla. Lapsuudesta henkilöhahmojen esikuvatkin usein löytyivät. Sodan aikana hän päätyi toimittajaksi Helsinkiin ja rakastui hienon emigranttiperheen komeaan poikaan, Jarl Hellemaniin. He olivat naimisissa kolmekymmentä vuotta, kunnes tuli riitaisa ero. Jalle pani Tammessa alulle Keltaisen kirjaston ja matkusti paljon. Miehen työ avasi Eevalle tietystikin kustannusalaa sisältäpäin ja he keskustelivat Eevan käsikirjoituksista. Elämäkerrasta tulee kuva, etteivät nämä kaksi olleet koskaan kovin läheisiä. Heitä erottivat erilaiset taustat: Eeva oli suorasukainen maalaistyttö, Jalle sliipattu kosmopoliitti. Kun mies lähti työtoverinsa matkaan, katkeroitunut Eeva ei koskaan toipunut hylkäyksestä, vaan antoi palaa melko ikävästikin julkisuudessa. Jalle pysyi vaiti loppuun asti.
Vuosi 1974 oli Eevan elämässä täyttä draamaa, stressiä ja kriisiä: avioliitto oli raunioina, vanhin poika Ilmari tehnyt itsemurhan ja Eevalla työn alla Lohja-sarjan aloitusosa Vetää kaikista ovista (1974). Teos oli menestys ja Eeva ampaisi kirjataivaan kiintotähdeksi, jonka kirjojen myynti kattoi parhaimpina vuosina 15% Wsoy:n liikevaihdosta! Eeva tiesi asemansa ja käyttäytyi sen mukaan. Hänen tukensa ja turvansa Wsoy:ssa oli kustannustoimittaja Vilho Viksten; heidän yhteistyönsä ja syvä ystävyytensä kesti vuosikymmeniä, ja myös kirjailijanuran nousut ja laskut. Legendaarinen Viksten oli aina valmis tukemaan ja auttamaan omia kirjailijoitaan, niin myös Eevaa. Onkohan kustannusalalla enää vastaavanlaisia lämpimiä ja luottamuksellisia suhteita kirjailijan ja kustannustoimittajien välillä?
Eeva kirjoitti kesäisin lapsuuskodissaan Samatissa ja halusi muuttaa sinne pysyvästi. Uho ja näyttämisen halu ajoivat hänet rakennuttamaan lapsuuskotinsa maille hulppean perinnepytingin, Vares-Kantolan. Tuvassa on neliöitä yli 60 ja Eeva esitteli kotiaan mielellään naistenlehdissäsä. Kirjailijan kuoltua yllätys oli melkoinen, sillä Vares-Kantola oli testamentattu Wsoy:n kirjasäätiölle. Hulppea hirsihuvila toimii tänäänkin taiteilijaresidenssinä, jossa tällä hetkellä asuu Marianne Kurtto. Aiempia asukkaita ovat olleet mm. Tuomas Kyrö ja Katja Kettu.
Eeva Joenpellosta saa särmikkään kuvan. Hän oli pelottavan suorasukainen, herkkä kimpaantumaan, terävä suustaan ja vaikeasti lähestyttävä. 70-80-luvuilla hän oli lehdistön ja Wsoy:n kiintotähti ja myös aktiivinen kirja-alan yhdistyksissä, mm. Suomen Kirjailijaliitossa. Palkintoja sateli ja miljoonan myydyn kirjan rajakin jossain vaiheessa ylittyi. Julkisuuden valokeila ja menestys synnyttivät myös lieveilmiöitä: Eeva oli perättömien juttujen ja häirinnän kohteena vuosikaudet. Helsingin yliopiston kunniatohtorin arvo ja myös Finlandia-palkinto kruunasivat uran, mutta akateemikon arvo jäi saamatta. Yksityiselämä koki vielä suunnattoman kolhun, kun kirjailijalle rakas nuorinkin poika Johannes menehtyi nelikymppisenä syöpään. Lapsenlapsia oli, mutta yhteydenpito ilmeisesti harveni pojan kuoleman jälkeen. Suuressa talossaan kirjailija eleli yksin suurimman osan vuotta.
Minulla on hyllyssä useita Eeva Joenpellon kirjoja. Luulen, etten ole Lohja-sarjaa lukenut, ainakaan kokonaan. Sen sijaan olen lukenut teokset Tuomari Müller, hieno mies (1994) ja Elämän rouva, rouva Glad (1982). Jälkimmäisen kaksi kertaa ja taidanpa lukea kolmannenkin kerran!
Wsoy 2015
Kirjastosta
_______________
Kirjan pauloissa, IS
"Pidä leukasi pystyssä, jos haluat tulla arvostetuksi miesten maailmassa.”
”Kirjailija nousee koko ikänsä ylämäkeä, kiipeäminen on hänen työtään.
Wsoy tilasi Marjatta Tapiolalta Eeva Joenpellon muotokuvan tämän täyttäessä 70 vuotta vuonna 1991. Öljy, 200 x 110 cm. Maalaus viittaa suurella koollaan jo presidenttimuotokuvien suuruusluokkaan. Teoksen monumentaalisuudessa voi nähdä esikuvana Albert Edelfeltin muotokuvat näyttelijä Ida Aalbergista ja laulaja Aino Achtésta. Joenpellolla on yllään iltapuku, jonka hän oli teettänyt WSOY:n kirjailijaillallisille vuonna 1952. Voimakkaat värit, ihon kuvaamiseen käytetty keltainen ja vihreä, taustan voimakas punainen, ja muut väkevän tummat sävyt tuovat muistumia Tapiolan muuhun tuotantoon ja aiheistoon 80- ja 90-luvuilla. Työ on kuulemma Wsoy:n tiloissa Eevan nimikkokabinetissa.
Kuva: Wsoy
Eeva Joenpelto on aina ollut minulle sellainen pelottava voimanainen. Äitini ihaili kirjailijaa suunnattomasti ja olisi varmaan jo lukenut tämän elämäkerran. Olen lukenut samat kirjat kuin sinäkin, mutta ennen blogiaikaa.
VastaaPoistaKiitos, että avasit kirjailijan elämää.
Tämä oli tosi mielenkiintoinen Mai. Kuten sanoin yllä, olen julkkisjutuista ollut aina pimennossa. Menestynyt kirjailija, vaikka yksityiselämässä oli monenlaista vaikeutta.
PoistaHienosti avaat tätä elämäkertaa, joka minustakin oli tosi kiinnostava. Eeva Joenpelto kirjoitti 1940-luvulta vuosisadan loppuun, ja Ruuska avaa kirjamaailmaa pitkältä ajalta.
VastaaPoistaLuin Lohja-sarjan avausta osin samaan aikaan elämäkerran kanssa, enkä voinut olla vertaamatta Joenpellon omaa avioliittokriisiä vuonna 1974 yhden Vetää kaikista ovista -teoksen näkökulmahenkilön ajatuksiin avioliitosta. Taisi Ruuskakin jotain sellaista kirjoittaa.