Carol Shields - Kivipäiväkirjat

Kivipäiväkirjat on Carol Shieldsin läpimurtoteos, joka toi hänelle Pulitzer-palkinnon. Luin tämän ensimmäisen Shieldsini Blogistanian kesälukumaratonissa. Harmikseni keskittyminen herpaantui hiukan kirjan loppupuolella. Lukupinossa odottavat jo Pikkuseikkoja ja Ruohonvihreää. Tämä on fiktiivinen elämäkerta, joka kertoo Daisy Stone Goodwillin elämänkaaren traagisesta syntymästä vanhuuteen ja kuolemaan, ajanjaksona koko 1900-luku.

Daisyn oppimaton lihava äiti Mercy menehtyi synnytykseen köyhässä Manitoban Tyndallissa vuonna 1905. Isä Cuyler, 26-vuotias köyhä kivenhakkaaja ei voinut huolehtia yksin pienestä vauvastaan. Naapurin rouvasta Clarentine Flettistä tuli Daisylle 11 vuodeksi sijaisäiti ja hänen pojastaan Barkerista kuin eno.

Monimutkaiset olivat kohtalon tiet. Clarentinen kuoltua yllättäen onnettomuudessa kuvaan astui taas isä Cuyler, joka sai loistavan työpaikan Yhdysvaltain puolelta, Indianan Bloomingtonista. Cuyler vei nuoren tyttärensä mukanaan uusiin ympyröihin, joissa menestyi ja vaurastui. Daisylta ei puuttunut maallista hyvää, mutta ulkopuoliseksi ja ajelehtivaksi hän tunsi itsensä koko elämänsä.

Daisy naitettiin nuorena, mutta häämatkalla tuore aviomies menehtyi traagisesti. Isä oli tällä välin löytänyt uudeksi vaimokseen hössöttävän italialaisen Marian eikä Daisy kestänyt kauaa asua heidän kanssaan. Hänen oli pakko päästä pois, ja avioliitto oli ainoa pakomahdollisuus. Daisysta tuli itseään 20 vuotta vanhemman miehen puoliso, kotirouva, joka hoiti kolme lasta ja kodin ja loi myös kukoistavan puutarhan.

Vasta puolisonsa kuoltua Daisy pääsi ansiotyön syrjään kiinni ja sai jotain ikiomaa - sekä arvostusta. Daisysta tuli rouva Viherpeukalo Recorder-lehteen. Yhdeksän vuotta tätä iloa ja onnea kesti, kunnes palsta juoniteltiin häneltä pois. Hiukan vajaa viisikymppinen Daisy masentui pahoin.

On hänellä ennenkin ollut tällaisia murheen puuskia. Hänen tautinsa on orpous - sen hän tunnistaa samalla tavalla kuin ihminen tunnistaa migreenin oireet: siinä se taas tulee - ja taas - ja hän makaa paikoillaan turvattomana, sukupuolettomana, iättömänä, yksin. 

Tämä oli huikean hieno pienten ihmisten elämän kuvaus. Shields loi herkullisia henkilöhahmoja, joilla kaikilla oli omat hyveensä ja paheensa, omat omituisuutensa ja liikuttavat kohtalonsa. Mainittakoon pari päähänpinttymää tai omituisuutta: isä Cuyler rakensi vuosikausia pienistä kivistä monumenttia synnytyksessä kuolleen vaimonsa haudalle. 10-metrisestä tornista tuli kuuluisa Yhdysvaltoja myöten. Kasvitieteilijä Barker Flett puolestaan helli täydellistä tikankonttikokelmaansa.

Kohtalon oikulliset sattumukset pyörittivät etenkin äidistään orvoksi jäänyttä Daisya, mutta myös muita kirjan henkilöitä. Shields kuvasi hahmojaan lämmöllä, ymmärtämyksellä ja hellyydellä. Liki 400 sivuun mahtuu paljon henkilöitä ja tapahtumia. Tämä on kokonaisuus, jota on vaikea luonnehtia ja eritellä. En voinut muuta kuin lukea ahmien, ihastuneena. Loistava kirja. 

Hanna Tarkan suomennos oli eleettömän kaunista ja sopi hyvin Kivipäiväkirjojen mielenmaisemaan. Pikkuruisia tähtiä sateli tätä helmeä lukiessa:

Mutta ahdistuksestakin hän kaivaa kuin kätketyn helmen esiin kykynsä katsella maailmaa hyvinkin viileästi ja elävästi. Kirkkaus ryöpsähtää häneen kuin pikkuruisten tähtien sade.

Pari bloggausta: Suketus, Leena Lumi

Carol Shields

The Stone Diaries 1993

Kivipäiväkirjat

Suomentanut Hanna Tarkka

Otava 2000

★★★★★

Kirjastosta.