Eläköön essee!

Postaan tähän Eläköön essee! -haasteeseen vielä toisen. Haasteen sain sen alkuunpanijalta Marjatalta / Marjatan kirjaelämyksiä ja ajatuksia. Kiitos! Ohessa myös esseehaasteen säännöt. Olisi mukava jos mahdollisimman moni tähän tarttuisi!

Säännöt:

1. Anna kirjoituksellesi otsikko Eläköön essee!

2. Kerro haasteen alkuperä, Marjatan kirjaelämyksiä ja ajatuksia.

3. Kerro, keneltä sait haasteen ja linkitä hänen blogiinsa.

4. Kirjoita nämä säännöt postaukseesi.

4. Esittele 1 - 2 hyvää esseekirjaa, joko aiemmin lukemasi tai tuore lukukokemus. Voit kirjoittaa muutakin esseekirjallisuuteen liittyvää.

5. Haasta yksi tai useampi bloggaaja kirjoittamaan esseistä. Linkitä hänen blogiinsa/heidän blogeihinsa ja käy ilmoittamassa hänelle/heille haasteesta.

Melenderin kirjan nimi tulee lukemisesta, sillä lukeminen on Melenderin mielestä hekumallista yhden hengen orgiaa. Tämä ajatus juontaa Gustave Flaubertin sanonnasta 'Ainoa tapa elää on hukuttaa itsensä kirjallisuuteen kuin loputtomiin orgioihin.' Teoksessa Melender kirjoittaa lukemistavoistaan ja häneen elämyksen tehneistä kirjailijoista ja kirjoista.

Melender aloitti lukemisen vasta teini-iässä lääkkeenä ahdistuneeseen oloonsa. Hän lukee nykyään maanisesti, pakkaa lyhyellekin matkalle mukaan kymmenkunta kirjaa. Jos mikään niistä ei innostakaan, houkuttaa kotiinpaluu kesken kaiken. Melender sanoo siirtyneensä romaaneista esseisiin - sekä lukijana että kirjoittajana, koska häntä kiinnostavat ensisijaisesti ajatukset. Hän sanoo kyllästyneensä perinteisen romaanin jo monta kertaa kaluttuun henkilöhahmogalleriaan ja arvelee, että häneltä itseltään puuttuu tarinankerronnan geeni.

Viha kaunokirjallisuuden kimmokkeena?

Minua kiinnosti tämä Antti Nylénin väittämä, jota Melenderkin kirjassaan siteeraa: 'Kaunokirjallisuuden ydin on viha. Kirjoittaminen on aggressiivista. Jos kirjoittamisen kimmokkeena ei ole aggressio, ei synny kaunokirjallisuutta vaan journalismia tai muistovärssyjä.' Ja näin Melender:

Voidakseen toimia kaunokirjallisuudessa vihan on oltava muutakin kuin maanista huutoa. Antti Nylénin mielestä viha vaatii rinnalleen herkkyyttä.

Viha oli itselleni outo ajatus, mutta Melender taivutteli minut. Osalla kirjailijoista näin varmasti on. Esimerkkinä Melender mainitsee mm. itävaltalaissyntyisen Thomas Bernhardin, jonka tuotantoa hän analysoi ja ylistää.

Teoksessa vilisee kirjailijoitten nimiä ja lopussa on luettelo niistä teoksista ja kirjailijoista, joiden tuotantoa Melender esseissään analysoi. Mainitsen heistä muutaman ja ao. esseen otsikon:

• Misantrofian sinfoonikko - Thomas Bernhard (1931 - 1989)
• Silmänkääntäjä Caprilta - Curzio Malaparte (1898 - 1957)
• Ironian tuolle puolen - David Foster Wallace (1962 - 2008)
• Lukemista kaikille - Jonathan Franzen (1959 -
• Vapaan rakkauden harhat - Michel Houellebecq (1958 -

Outoja nimiä minulle kaikki - siinäpä listaa kirjailijoista, joihin voisi tutustua. Sille joka on näitä kirjailijoita lukenut tai lukemassa, Melenderin esseeanalyysit ovat varmasti mielenkiintoista luettavaa.

Ruotsalainen kostofantasia - Stieg Larsson (1954-2004)

Melender ruotii tässä esseessään Millenium-trilogiaa. Tämän sentään itsekin olen lukenut! Larssonin elämään perehtyminen selvitti Melenderille, että myös Larssonin motivaattorina oli viha ja kosto. Oli hauskaa saada tietää, että Melenderkin ahmi Milleniumit ensimmäisellä lukukerralla kuten joku tavis.

Millenium-trilogiaa voisi luonnehtia fiktion muotoon kirjoitetuksi  feministiseksi pamfletiksi, joka pyrkii vakuuttamaan lukijan siitä, että edistyksellisenä ja tasa-arvoisena pidetty Ruotsi on todellisuudessa naisille helvetillinen paikka elää ja että naisiin kohdistuva väkivalta on siellä arkipäiväistä ja rutiininomaista.

Melender esittää myös Roland Barthesin hauskan jaottelun eri lukijatyyppeihin, joista voi lukea tarkemmin täältä. Hän tunnustautuu fetisistiksi. Itse olen ehkä puoliksi fetisisti, puoliksi hysteerinen lukija. Mikä on sinun tyyppisi? - Ihan leikillä vaan...

Itse olen tuiki tavallinen kirjallisuuden kuluttaja. Voisi sanoa, että olen elämyshakuinen ja tarinavetoinen. Persoonallinen kieli ja ote ihastuttavat kyllä myös. En ole pohtinut edustaako lukemani kirja kaunokirjallisuuden perinteistä vai jotain uudempaa suuntausta.

Melenderin tekstiä ja ajatuksia oli mielenkiintoista lukea. Kovin paljon antia en tosin saanut minulle outojen teosten tarkoista analyyseistä, mutta oli kiinnostavaa lukea ammattilaisen ajatuksia näiden teosten taustalta. Nyléniin verrattuna Melender on huomattavasti lukijaystävällisempi, mutta Nylénin tavoin myös Melender lyttää kotimaisia kirjailijoita nimeltä, tosin vähän lempeämmin. Onko tämä joku esseistin tunnusmerkki?

Heti Nylénin vimmaisen ja kiihkeän, suorastaan maanisen vuodatuksen jälkeen Melender vaikutti.... no, aikuiselta ja hiukan setämäiseltä, etenkin alussa.

Löysin kirjasta nämä bloggaukset: Marjatta, Liisa / Luetut, lukemattomat, Mika / Taas yksi kirjablogi

Lähetän nytkin avoimen haasteen kaikille esseistä kiinnostuneille. Nappaa tästä, toivottavasti innostut!

Tommi Melender

Yhden hengen orgiat - esseitä luetusta elämästä

Wsoy 2013

★★★

Kirjastosta.

New to me Reading Challenge nro 7