Yksityisyyttä loukkaavan tiedon levittämisestä nostettu rikostutkinta on siivittänyt tämän kirjan kirjastovaraukset tappiin: olin kirjastojonossa kuukausikaupalla. Perno Mega City on Noora Vallinkosken (s. 1981) esikoisromaani, jolla eittämättä on omaelämäkerrallista pohjaa. Romaani on kuitenkin fiktiota ja sellaisena sen luin. Minäkertoja Hannan perhe asuu Turun työläislähiössä Pernossa ja sen karseimmassa vuokrakasarmissa. Isä on työssä Valmetilla hitsaajana, mielenterveysongelmainen äiti väliin Kupittaalla osastohoidossa tai kotona sairaslomalla, väliin siivoojana. Hannalla on pikkusisko Emma ja vanhemmat velipuolet Henrik ja Lauri. Melko tiivistä yhteyttä pidetään myös isovanhempiin.
Vuokrakasarmien Perno on ruma ja ankea, toivottomuutta henkivä elinympäristö; Helsingin näkökulmasta kuin Jakomäki tai Kontula. Rappukäytävissä haisee kusi, alkoholiongelmaisia on paljon, viinapullon sirpaleita lojuu porrastasanteilla ja perheen kodin yläkerrassa Lundell pitää monipäiväisiä meluisia juoppojuhliaan. Vallinkoski kuvaa surkean ympäristön latistamia ja lamaamia ihmisiä, joilla on vain vähän toivoa paremmasta. Silti lotto- ja veikkausporukat unelmoivat viikosta toiseen. Asuinpaikka lyö leimansa. Pernon lapset erottaa Hannan mukaan jo hajun perusteella paremman väen kakaroista.
Äidin hauras mielenterveys tekee perheen elämästä epävarmaa ja ahdistavaa. Huonoina aikoina olohuoneeseen raijataan punainen heteka, jolla äiti makoilee viiniä juoden. Rauhallinen puoliso väsyy ja uupuu - seuraa riitoja ja tiuskintaa. Lapsetkin oppivat pienestä pitäen kuulostelemaan äidin vointia. Miten ahdistavaa onkaan lapsesta, kun joutuu elämään joka hetki varpaillaan ja kuulostelemaan antennit ojossa äidin romahtamisen ennusmerkkejä? Tilanne on aivan sama alkoholistiperheessä, jossa jännitetään ratkeaako isä tai äiti juomaan vai ei. Kiihdyksissä äidin tuntikausien paasausta ei pysäytä mikään; molemmat pojat muuttavat kotoa pois heti kun pystyvät ja Hanna jää vanhimpana etuvartioon. Ehkä mielen järkkymisestä johtuen äidillä on monia päähänpinttymiä: mm. pelastusarmeijan kirpputori on hänen ainoa vaatekauppansa, edes alusvaatteita ei osteta uusina, vaikka ehkä olisi varaakin. Elintarvikkeiden tarjouksia äiti hamstraa niinikään pakastimen täyteen.
Normaaliutta perheeseen tuo kiltti ja lämpöinen isä, jota Hanna rakastaa. Kaikeksi onnettomuudeksi isä sairastuu uusiutuvaan syöpään. Perheen kummankin tytön lapsuutta ja varhaisteini-ikää surkeuttaa myös lihavuus: tiedämmehän miten julmia lapset voivat olla. Teini-ikään mennessä Hanna laihtuu ja alkaa kapinoida rajusti äidin monia rajoittavia sääntöjä vastaan. Hän matkustaa bussilla Turun keskustaan ja irrottelee ystävänsä Siljan kanssa - seuraa myymälävarkauksia, bileitä, sammumisia, huumekokeiluja, katkaisuasemia...
Romaanin tapahtumat sijoittuvat 80-90 luvuille. Perheen jo ennestään haasteelliseen elämään tulee lisäksi lama. Vallinkoski vei hienolla ja elävällä kuvauksellaan keskelle työläiskaupunginosaa ja sen asukkaita. Romaanissa Pernon vuokrataloissa väki vaihtui, mutta syntyi myös välittäviä ja pitempiaikaisia naapuruussuhteita. Joidenkin yksinhuoltajien lasten kotiolot Vallinkoski kuvasi suorastaan hirvittäviksi. Eriarvoisuutta Hannan kasvutarinassa korosti se, että äidin sisko Marja-Leena oli päässyt rikkaisiin naimisiin ja oli kiivennyt sosiaalisessa asteikossa kartanonrouvaksi ja pitopalveluyrittäjäksi.
Vallinkosken realistisen ja taitavan kerronnan parissa oli helppo eläytyä Hannan ja hänen perheensä tunnelmiin. Perno Mega City on vahva ja vakuuttava aikalaisromaani eräästä lähiöperheestä, jolla on rasitteenaan vakavia sairauksia ja mielenterveys- ja alkoholiongelmia. Ajankuva tuntuu hyvin aidolta. Turun lähiöiden kehityksen kuvaus on tarkkaa, joten kaupunkia tuntevan lukijan Vallinkoski vie mielenkiintoiselle aikamatkalle.
Atena 2018
Kirjastosta
_______________
”Siis kyllähän tässä teoksessa on kerrottu sellaisista stereotyyppisista lähiöhahmoista, joista joka toisesta voisi varmaan joku tunnistaa itsensä riippumatta siitä, ovatko he kotoisin Pernosta, Lausteelta tai vaikka Hervannasta.” - HS
”Tunnen, että keskiluokka on minulla vain lainassa, se voidaan ottaa pois milloin tahansa.” - HS
