Kirja vieköön!: sirpa kyyrönen

Näytetään tekstit, joissa on tunniste sirpa kyyrönen. Näytä kaikki tekstit

12. toukokuuta 2019

Runoja äidille #runosunnuntai

Äitienpäivää vietetään ympäri maailman monissa maissa. Suurin osa maailman maista juhlii äitiä toukokuun toisena sunnuntaina, kuten me Suomessakin. Kevääseen ja luonnon ihanaan heräämiseen päivä sopiikin hyvin. Joka perheessä äitienpäivä on omanlaisensa. Keräsin tähän postaukseen vähän erilaisia tuntoja: pikkulapsiperheestä, kevään valosta, sanoja edesmenneelle äidille ja vieläpä uupuneen äidin puuskahduksen.

Onnellista äitienpäivää kaikille äideille, mummuille ja isoäideille!

Sunnuntaiaamuna

käveli rakkaus

minua eteisessä vastaan

Sillä oli pylly paljaana

se tahtoi syliin

Painoi poskensa omaani

vasten ja sanoi ‘ äiti ’

- Oili Kangasniemi
❤︎

Ojentauduhan

jo valon suuntaan. Nousu

auringon kutsuu.

- Alma

Katson taivasta,

katson maata. Näen ne

sinisin silmin.

Suljen silmistä mustan.

Väritän niin kuin tahdon.
- Alma
on bloggarikollegani Tuijan haikuhenkisiä runoja kirjoitteleva kissa.
Ihania kuviin istuvia hyvän tuulen haikuja, kurkkaa.
❤︎

Äiti, siellä

Siellä, äiti, sinun taivaassasi.

Sano milloin minä sinne muuttaisin

Ne vasket, vanhat harput, virtuaalikahvikonsertit.

En taida tietää kumpaan suuntaan

tuubaa siellä tuuttaisin.

Vaikea lähteä täältä juuri nyt.

On liksapäivä, leijuu ensilunta

ja Nalle Puh on juuri saatu nukkumaan

Tuoreita kipinöitä tuikkii kaupungilla

kun painan otsan kylmään ikkunaan

Ja oksillaan naakkaparvi, tiedäthän:

taas sallitaan yhtä,

toista kielletään.

Niin monen monet katoavat siihen rähinään

Mutta rakkautta, nyt kun yötä vasten vielä nojailen

ja astelet lävitseni, äiti

ruumiiton

mutta rakkautta maan ja taivaan ero, se pikku ailahdus

rakkautta on

- Ilpo Tiihonen, Largo, Tanssiva karhu 2005

❤︎

Äiti. Tämä päivä on sinun

Yksi päivä vuodessa vain

Nämä halvat kukkaset minun

Eivät työtäs korvata voi lain

Mutta mielellä millä ne annan

Osan raskasta kuormaasi kannan

Äiti. Sinun tukkasi harmaa

Ovat vuodet merkinneet kai

Oman sille värinsä varmaan

Minun ilkeät sanani sait

Nyt sen kaiken korvata tahdon

Tämä anteeksi pyyntöni on

Minut syliisi suljit sä illoin

Kun taas iltaan hämärtyi maa

Oli elo huoleton silloin

Se vie mietteeni taas vuosien taa

Nyt kun päiväsi painuu jo iltaan

Matkan kulkea kanssasi saan

Äiti. Tämä päivä on sinun

Yksi päivä vuodessa vain

Nämä halvat kukkaset minun

Eivät työtäs korvata voi lain

- Irwin Goodman

KUUNTELE YOUTUBESTA!

❤︎

Äitiys ei aina ole helppoa, siksi vielä tuskastuneen teini-ikäisen lapsen äidin huudahdus:

Minä opetan sinulle miten pettyä,

minä olen syyllinen kun bussia ei kuulu...

joka vuosi aikaisemmin sinä kulutat minut loppuun...

Sinä olet sitä onnellisempi mitä tylsempää vanhemmillasi on...

JOS NYT VAAN KULUTTAISIT MINUA VÄHEMMÄN

- kukat helvetti, on väsynyt taivas.

Sirpa Kyyrönen - Ilmajuuret, Tanssiva karhu 2017

❤︎

Kiitos elämästä, Äiti.

Pari riviä tein kirjaimia tänään.

Siinä kaikki. Olen onnellinen.

- Lauri Viita
❤︎

Tämän Viidan runon olen julkaissut ennenkin, mutta voiko kauniimmin äitiä kiittää!

22. heinäkuuta 2017

Sirpa Kyyrönen - Ilmajuuret

"Runoilijan tehtävä on olla ihminen."

Ilmajuuret on vuonna 1978 syntyneen Kyyrösen kolmas runokokoelma, ja se voitti juuri Ylen Tanssiva karhu -runopalkinnon. Katri Vala -palkinto myönnettiin runoilijalle vuonna 2011. Tässä kokoelmassa Kyyrönen todella uskaltaa olla ihminen, ja äiti. Heti ensi runoissa runoilija tuo esiin parisuhteen päättymisen ja eron raastavan raadollisuuden, riidat ja jupinat. Listaan tähän muutaman valitsemani ajatuksen, en runoa sellaisenaan:

Tämä on erokirja, eroamme vaikeasti, tarvitsemme syyllisen, kummalla on raskaampaa, kuka saa nukkua, kuka syödä, tuulee niin, sataa niin ettei kyyneleitä ole, yö jolloin kukaan ei koske, aamu jolloin meitä ei enää ole....Tulee päivä kun pistämme sinut puoliksi, järjestämme tapaamis- ja käyttöoikeuksia...

Runoilija puhuu parisuhteen alusta, joka noudattaa yleensä aina rakastumisen hullua kaavaa ja alkaa kumppanuuden liiman, juurten muodostuminen. Sinusta ja minusta tulee me: Kun rakastuneet katsovat toisiaan silmiin hengitykset muuttavat yhteen ja muinaisesta sumusta puhkeavat joka-aamuiset sormet - napajuuret, ilmanuorat, nuorallatanssi, juurikasvu...

Tähän rakastuneiden symbioottiseen juuristoverkkoon syntyvät sitten lapset, jotka eivät pyytäneet syntyä ja alkaa äidin ikuinen vastuu ja syyllisyys - mitä olisit ilman lapsia! Äidin ja lapsen, emon ja poikasen välillä olevat juuret, mitä lajia ne sitten ovatkin, ovat vahvat ja liki kaiken kestävät. Vedetään, vanutetaan, kiristetään, löyhennetään ja möyhennetään - juuret ovat ja pysyvät. Mutta lapset, nuo pikkuilkiöt, osaavat kyllä kiristää vanhempiensa hermoja, lapset tietävät mistä narusta vetää jotta pahimmin sattuisi ja ärsyttäisi. Pysyvää on myös äidin pelko lapsensa puolesta, vauvaiästä ja synnytyksestä alkaen kun vasta kolmantena päivänä uskaltaa huokaista ja hengittää. Teini-ikäisten äiti ottaa vastaan syytökset ja lentelevät vitut, on aina väärässä ja syypää kaikkeen:

Minä opetan sinulle miten pettyä, minä olen syyllinen kun bussia ei kuulu... joka vuosi aikaisemmin sinä kulutat minut loppuun... Sinä olet sitä onnellisempi mitä tylsempää vanhemmillasi on... JOS NYT VAAN KULUTTAISIT MINUA VÄHEMMÄN - kukat helvetti, on väsynyt taivas.

Kyyrösen runot ovat äiti-ihmisen ja naisen vahvaa ja väkevää runoutta, kohtauksia hetkistä jolloin elämä ei ole helppoa. Säkeet ovat kauniita ja viimeisteltyjä, ja kielikuvat luihin ja ytimiin meneviä. En voi väittää ymmärtäneeni kaikkea, mutta hengitystä pidättäen luin - kolmeen kertaan. Niin tutulta tuntui, sillä jokainen vanhempi on varmasti tuskastunut tuhat kertaa tähän lapsensa syyttävään marinaan:

ÄITI MULLA EI OLE MITÄÄN TEKEMISTÄ!

Muualla: Reader why did I marry him, Tekstiluola, Kiiltomato, Helmetissä Vesa Haapala

Sirpa Kyyrönen - Ilmajuuret

Otava 2016

****

Kirjastosta
_______________