Kim Faber, Janni Pedersen - Tierra de invierno / Juncker #1

#dekkariviikko

Tanskalaisen pariskunnan Kim Faberin (s. 1955) ja Janni Pedersenin (s. 1968) esikoisdekkari Vinterland / Talven maa voitti Tanskan dekkariseuran esikoispalkinnon vuonna 2020. Janni toimii rikosreportterina Tanskan TV 2:ssa ja Kim on aiemmin toiminut Politiken-lehden uutis- ja kulttuuritoimittajana 25 vuotta. Sarjan toinen osa Satans sommar on jo ehditty kääntää ruotsiksi ja kolmas Blodland on tulossa. Kuuntelin tämän ykkösosan espanjaksi. Sarjan päähenkilöt ovat Kööpenhaminan poliisipäällikkö, kuuttakymppiä lähenevä Martin ’Juncker’ Junckersen ja hänen entinen työparinsa, nelikymppinen Signe Kristiansen.

On käynyt niin, että Juncker on tehnyt elämänsä tyhmyyden: hänellä on ollut suhde naispuolisen syyttäjän kanssa, virkavirhe siis ja hänet on hyllytetty Kööpenhaminasta pieneen lähikaupunkiin Sandstediin. Vaimo Charlotte on jäänyt pariskunnan kotiin Kööpenhaminaan ja Martin asuu nyt lapsuuden kodissaan isänsä kanssa. Iäkäs dementoitunut isä tuottaa monenlaista hankaluutta ja kieltäytyy muuttamasta hoivakotiin. Signe on naimisissa ja kahden lapsen äiti. Joulun alla Kööpenhaminan keskustan joulumarkkinoilla räjähtää pommi, joka tappaa lähes kaksikymmentä ihmistä ja haavoittaa useita. Signe on shokissa, sillä hänen pikkusiskonsa oli määrä mennä perheineen joulumarkkinoille juuri tuolloin.

Tanskan kaikki poliisivoimat on keskitetty Kööpenhaminan terrori-iskun tutkimiseen, joten Juncker joutuu toimimaan maakunnassa vain kahden alaisen kanssa, jotka ovat täysiä untuvikkoja. Maahanmuuttajanainen Nabiha Khalid on kyllä saanut poliisikoulutuksen, mutta harjoittelija, Afganistanissa komennuksella ollut Kristoffer Kirch ei sitäkään. Luulisi, että pieni Sandsted on lintukoto, mutta keski-ikäinen mies murhataan raa’asti metalliputkella ja hänen vaimonsa on kateissa.   Ensi alkuun murha näyttää tavalliselta väkivaltaiselta pahoinpitelyltä, mutta kun uhrilla paljastuu olleen yhteyksiä uusnatsiryhmiin, tapaus saa uuden käänteen. Lisäksi Sandstedissa sijaitsevassa turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa syttyy tulipalo ja uhreja tulee.

Sekä Kööpenhaminan että Sandstedin tutkimukset ajautuvat pian umpikujaan, mutta lopulta näyttää siltä, että tapauksilla on yhteyttä toisiinsa ja Signe saapuu Junckerin avuksi. Dekkari on jännittävä ja pidin siitä, että poliisien yksityiselämääkin valotetaan, mutta ei liikaa. Meno oli hurjaa ja vaarallista uusnatsiryhmien pimeitä ja väkivaltaisia rinkejä jäljittäessä. Yllättävää oli myös lumen ja pakkasten keskellä kärvistelevä Kööpenhamina, sillä kaupungista tulee ainakin minulle ensimmäiseksi mieleen kesä. Dekkarin loppupuolella oli jotain turhaa löpinää, jolloin keskittymiseni hieman herpaantui. Sarjan kakkososa Satans sommar on kuunneltavissa ruotsiksi äänikirjana, mutta ruotsi ei suju minulta. Tutustun siihen kyllä, jos se käännetään suomeksi, englanniksi ja espanjaksi. Jännittävä ja kiinnostava dekkarituttavuus.

Kim Faber, Janni Pedersen - Tierra de invierno Juncker #1

Alkuteos Vinterland 2020
Saga Egmont 2022
Äänikirjan lukija Lluis Roda

____________________________________________________________

Kirsin kirjanurkan vetämään Dekkariviikkoon osallistuu melkein 30 blogia.

Itse postaan näistä dekkareista:

MA: Veronica Sjöstrand - Althea Molin #1 Kuolleet enkelit & #2 Sisäpiiri 

TI: Kim Faber, Janni Pedersen - Tierra de invierno / Juncker #1

KE: Pauli Jokinen - Jääleinikin kuolema

TO: Xulio Ricardo Trigo - El objetivo del crimen

PE: Tero Somppi - Jengit

LA: Anna Ihrén - Manttelinperijä. Smögenin murhat #3

SU: Tove Alsterdal - Juurakko, Ådalen #1

Tove Ditlevsen - Kööpenhamina-trilogia

Tove Ditlevsenin (1917-1976) Kööpenhamina-trilogiasta on ilmestynyt suomeksi kaksi osaa Lapsuus **** & Nuoruus **** (Kustantamo S & S 2021 & 2022), suomentanut Katriina Huttunen. Kolmannen osan Gift ***** (Natur & Kultuur, 2021) kuuntelin ruotsiksi Ninni Holmqvistin uutena ruotsinnoksena. Kahdessa ensimmäisessä osassa Ditlevsen kertoo elämästään ja perheestään 18-vuotiaaksi, jolloin hänen mielestään aikuisuus alkaa. Elämä 20- ja 30-luvun kööpenhaminalaisessa työläiskaupunginosassa on köyhää ja näköalatonta, tasapäistävää ja masentavaa. Vesterbron lapset eivät välty näkemästä karkeita elämänilmiöitä, joita heille ei mitenkään selitetä: humalaisia, kapakoita, tappeluita, huoria, teiniäitejä ja perheriitoja ahtaissa asunnoissa. 

Lapsuus on pitkä ja kapea kuin arkku eikä siitä pääse pois omin avuin. // ... haaveilen aina että kohtaisin jonkun erityisen ihmisen joka kuuntelisi ja ymmärtäisi minua. Tiedän kirjoista että sellaisia ihmisiä on olemassa, mutta lapsuuden kadulla heitä ei ole ainoatakaan.

Pienestä pitäen Tove tahtoo runoilijaksi ja kirjoittaa rakkausrunoja runokirjaansa, vaikka isä sanoo, ettei tytöstä voi runoilijaa tulla ja äiti ja veli Edvinkin nauravat hänelle. Tove on älykäs tyttö, joka tekeytyy tyhmäksi pärjätäkseen karkeassa ympäristössä. Tove kokee, ettei häntä ymmärretä, että hän on liian erilainen ja liian outo. Hän oppii lukemaan ennen kouluikää ja kirjat tarjoavat pakopaikan.

Toven isä ei juo eikä heillä tapella, mutta perheen ennestäänkin vaatimatonta toimeentuloa hankaloittaa se, että isä saa usein potkut työstään vasemmistolaisuutensa takia. Isä on sosiaalidemokraattisen liikkeen agitaattori ja velikin käy isän kanssa kokouksissa. Äiti on kaunis ja nuori, ja tyytymärön elämäänsä, minkä purkaa tyttäreen, joka joutuu varomaan äitinsä vihastumisia. Äidillä ja Tovella on monimutkainen suhde: äiti lyö ja tylyttää, mutta joskus heidän välillään on yhteisymmärrys ja myötätunto. 

Ainoa ystävä on Ruth, joka johdattaa Toven pikkurötösten tielle, mutta teini-iässä ystävyys loppuu, koska Tove ymmärtää, että hän haluaa elämältään jotain enemmän. Tove odottaa kärsimättömänä lapsuuden loppua, sillä hän uskoo, että vasta silloin äitikin ymmärtää ja rakastaa häntä.

Haluaisin huoneen, jossa olisi neljä seinää ja suljettava ovi. Huoneen, jossa olisi sänky, pöytä ja tuoli, kirjoituskone tai lehtiö ja lyijykynä, ei enempää. Niin, ovi jonka saisi lukkoon. Mitään tästä en kuitenkaan saa ennen kuin olen kahdeksantoista ja voin muuttaa kotoa pois.

Tovesta kasvaa pitkä ja laiha nuori nainen, ei mikään kaunotar. Lukioon ei varojen puutteessa ole asiaa, vaan rippikoulun jälkeen on mentävä töihin. Muutama ensimmäinen työpaikka menee myttyyn, mutta kivipainon konttorissa Tove alkaa pyynnöstä kirjoittaa onnittelulauluja, joita pidetään hyvinä. Uuden ystävättären Ninan kanssa käydään tansseissa, unelmoidaan miehistä ja ystävättären yllytyksestä Tove pääsee vihdoin neitsyydestään, kliinisesti, ilman tunteita.

Tove odottaa suurta ja hullaannuttavaa rakkautta. 18-vuotiaana hän vuokraa itselleen pienen huoneen vanhempiensa vastusteluista huolimatta. Hänen vuokraemäntänsä on natsi, joka kuuntelee radiosta Hitlerin puheita. Unelma runoilijuudesta elää ja hän kuulee kirjallisuuslehden toimittaja Viggo F.:stä, joka julkaisee lehdessä nuorten runoilijoiden runoja. Viggo F. lupaa julkaista yhden Toven runoista. Hän on se henkilö, jota Tove on odottanut koko ikänsä! Runokokoelma Tytön mieli julkaistaan toisen maailmansodan kynnyksellä ja Tove asuu enimmäkseen Viggo F.:n luona (koska siellä on suihku!) ja äiti hoputtaa heitä naimisiin. Se että mies on 36 vuotta tytärtä vanhempi, ei merkitse. Se merkitsee, että mies on varakas ja pystyy elättämään.

Trilogian kolmas osa Gift on julkaistu englanniksi nimellä Dependancy / Riippuvuus. Jännittävää nähdä, miten sana gift (naimisissa, myrkky) käännetään suomeksi. Tässä osassa on Ditlevseniä ihailevan norjalaisen Vigdis Hjorthin esipuhe, jossa Hjorth sanoo, että Ditlevsenin Barndom oli hänen ensimmäinen aikuisten romaaninsa. Tove keskittyy tässä osassa kolmeen asiaan: miehiin ja avioliittoihinsa, huumeriippuvuuteensa ja kirjoittamiseen. Hjorth sanoo, että Gift oli aikoinaan suunnaton menestys, mutta myös hirveä skandaali, koska kaikki miehet esiintyivät kirjassa omilla nimillään.

Sedan sticker han, och i takt med att vätskan i sprutan försvinner i armen, sprider sig en aldrig tidigare upplevt salighet genom hela kroppen. Rummet vidgas till en strålande sal, och jag känner mig alldeles slapp, dåsig och lycklig som aldrig förr.  // Petidin, tänker jag, och namnet är som ett fågelläte. Jag bestämmer mig för att aldrig släppa taget om mannen som kan skaffa mig en så obeskrivlig, salig njutning.

Tove löysi Viggo F.:ssä lupauksen tulevaisuudesta ja meni naimisiin tämän lyhyen, lihavan ja impotentin miehen kanssa. Viggo F. esittelee Toven kirjallisille piireille, mutta pian Tovella on muita rakkaussuhteita (Piet, Ebbe, Carl). Tove kokee laittomia abortteja ja synnyttää kaksi lasta eri miehille. Kohtalokkain on Toven viimeinen abortti, jonka suorittaa sudenhampainen lääkäri nimeltä Carl, joka ruiskuttaa potilaansa suoneen petidiniä sillä seurauksella, että tämä jää koukkuun ensimmäisestä opioidiannoksesta. Tove eroaa Ebbestä ja menee Carlin kanssa naimisiin varmistaakseen keskeytymättömän huumeiden saannin ja he adoptoivat myös lapsen, jonka Carl on saanut toisen naisen kanssa. Alkaa viiden vuoden helvetti, jonka kuluessa Tovesta tulee auttamattomasti huumekoukussa oleva narkomaani, joka ei jaksa välittää lapsistaan eikä pysty enää kirjoittamaankaan. Tove makaa päivät vuoteessaan ja lastenhoitajan on tuettava häntä vessakäynneillä. Hoitoon päästessään Tove painaa vain 30 kiloa.

Ditlevsen kuvaa itseään säälimättömän rehellisesti ja avoimesti ja kertoo sydäntä raastavasti, miten hän käyttäytyi: hänelle merkitsi vain seuraava annos ja hän rukoili ja aneli Carlia sen saadakseen. Kuukaudet sairaalassa huumevierotuksessa saavat hänet tuntemaan itsensä taas terveeksi ja hän saa takaisin normaalin painonsa. Carlin jälkeen Tove rakastuu ensisilmäyksellä Victoriin ja on hyvin onnellinen, mutta addiktio ei ole kadonnut. Hän retkahtaa ja luisuu taas käyttäjäksi Victorin selän takana ajatellen, ettei pari pilleriä voi vaaraksi olla. Annokset kasvavat väistämättä ja asia paljastuu myös Victorille, joka yrittää kaikkensa Toven pelastamiseksi. Toven ja Victorin avioliitto on hyvin julkinen ja hyvin myrskyisä. Sen kulkua Hjorth avaa esipuheessaan. 

Ditlevsen ja Victor Andreasen vastanaineina 1951.

Jag tog fler och fler butalgin av rädsla för att bli sjuk om jag slutade. Jag tappade aptiten och gick ner i vikt, och Victor sa att jag såg ut som en gasell vars öde var att bli uppäten av lejonet. Jag tog tabletterna godtryckligt och oregelbundet och blev aldrig klok på hur få eller hur många jag behövde. Ibland fick jag lust att ringa till Borbeg (läkaren) och berätta alltihop för honom. Jag kände mig också frestad att berätta det för Victor, men på grund av en dunkel rädsla att förlora honom lät jag bli.

Tämä osa oli hyvin järkyttävä ja minusta trilogian puhuttelevin. Tove napsii salaa tabletteja, haluaa lopettaa, mutta ei pysty.  Kirjan lopussa hän myöntää itselleen, ettei hänen addiktionsa ikinä katoa.   Ditlevsen teki itsemurhan unilääkkeillä 1976. Äänikirjan lukijan Monica Einarsonin ääni sopi loistavasti tekstiin. Vavahduttava kuuntelukokemus.

Ihmiskohtaloita toisen maailmansodan ajoilta x 4

Toinen maailmansota tarjoaa loputtomasti aiheita eri maiden kirjailijoille. Tänä vuonna olen kuunnellut jo aiemmin kaksi sotavuosiin liittyvää kirjaa. Englantilaisen Lorna Cookin The Dressmaker’s Secret vei miehitettyyn Pariisiin ja Coco Chanelin natsisympatioihin ja Paloma Sánchez Garnican Premio Planetan kakkonen Los Últimos días en Berlín nimensä mukaisesti natsismin sydämeen Berliiniin espanjalaisesta näkövinkkelistä. 

Pelkkiä Auschwitz-tarinoita en halua lukea, mutta ihailen kirjailijoiden kykyä löytää yhä uusia näkökulmia. Niputin tähän postaukseen lyhyin esittelyin neljä kuuntelemaani äänikirjaa, jotka vievät Saksaan, Ruotsiin, Tanskaan ja Ranskaan. Kaikissa näissä on kiinnostavat näkökulmansa ja draamansa sekä koskettavia ihmiskohtaloita ja ne sopivat erinomaisesti äänikirjoina kuunneltaviksi. En toki näitä peräkkäin kuunnellut, mutta onhan tässä aikamoinen annos toista maailmansotaa :)

Joel Elstelä - Sirkusleijonan mieli ****

Kansi Martti Ruokonen

Wsoy 2021

Äänikirjan lukija Jukka Pitkänen

Joel Elstelän Sirkusleijonan mieli oli kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana. Se kertoo sirkustirehtööri Egon Heuchlerin epätoivoisesta kujanjuoksusta natseja vastaan. Tapahtuu näet niin, että Egon kutsutaan Prinz Albertstrasselle SS:n päämajaan, jossa ylipainoinen ja hikoileva majuri Steinwampe ilmoittaa, että puolue ottaa Zircco Fantasticon haltuunsa ja aikoo käyttää sitä omiin PR-tarkoituksiinsa. Se oli tarjous, josta ei voinut kieltäytyä ja sitäpaitsi kaikki kustannukset luvattiin kattaa, mikä oli suuri helpotus konkurssin partaalla olevalle Egonille.

Elstelän henkilögalleria on elävä, aihe persoonallinen, ajankuva hieno ja natsien järjestelmällisyys tulee iholle. Sirkuksen kiertue ja tuho huipentuu Hitlerin lapsuuskaupungissa Passaussa. Pidin romaanista aika lailla, mutta voi jospa Egonin pohdiskeluja olisi hiukan lyhennetty! Joissain kohdin pitkästyin ja kyllästyin ja yhdyn Finlandia-raadin sanoihin: "Mitään ripeää draamaa Sirkusleijonan mieli ei tarjoa. Pitkiä matkoja suorastaan rämmitään eteenpäin. Jokainen valon ja mielen­liikkeen värähdys ja epäilyksen varjon hiivintä tulee kirjatuiksi."

_____________________________________________________________

Marianne Fredriksson - Simon *****
Alkuteos Simon och ekarna 1985, ensisuomennos 1999
Suomentanut Laura Jänisniemi
Storyside 2022
Äänikirjan lukija Kati Tamminen

Ruotsalaisen Marianne Fredrikssonin (1927-2007) Simon ilmestyi ensimmäisen kerran suomeksi vuonna 1999 ja tämän vuoden tammikuussa se ilmestyi äänikirjana, ja mikä helmi tämä kirja olikaan! Fredriksson kirjoitti elämänsä aikana viitisentoista romaania, joista moni nousi kansainväliseksi bestselleriksi. Hänen teoksiaan on julkaistu 150 maassa, 36 kielellä ja hänen kirjojaan on myyty miljoonia.

Simon kertoo ruotsalaisen työväenluokkaisen Larssonin perheen ja rikkaan juutalaisen Lentovin perheen syvästä ja vuosikymmenet kestävästä ystävyydestä sekä perheiden poikien Simonin ja Isakin kasvutarinan. Simon Larsson on puoliksi juutalainen adoptiolapsi Göteborgissa ja Isak Lentov samanikäinen, lapsena natsien Berliinissä törkeästi seksuaalisesti pahoinpitelemä juutalaispoika. Lentovin perhe pääsi pakenemaan natsi-Saksasta Ruotsiin ennen toista maailmansotaa ja kun Isakin psyykkisesti sairas äiti joutuu mielisairaalaan, Larssonit ottavat Isakin kotiinsa asumaan. Larssonin ja Lentovin perheet sulautuvat yhdeksi toisiaan auttavaksi yksiköksi, vaikka tulevat eri yhteiskuntaluokista. Sitäpaitsi tuntuu, että pojat ovat vaihdokkaita: kirjoja rakastavan Simonin pitäisi olla kirjakauppias Ruben Lentovin poika ja Isakin taas veneenrakentaja Erik Larssonin poika, koska on kätevä käsistään ja työkalut pysyvät hyppysissä. Aivan hurmaava romaani.

 

Kirjan esittelyteksti: 

Yhdessä pojat matkaavat aikuisuuteen, löytävät miehisyytensä ja kokevat omat kiirastulensa. Taustalla kaikuu sotasaappaiden jyske, ja poikien menneisyys tuntuu olevan jatkuvasti läsnä. Mutta kun musiikki tulvehtii Simonin maailmaan, hänelle avautuu uusi tie tulevaisuuteen. Simonin tarinaan kietoutuvat kahden suvun elämänkohtalot, Euroopan historia ja kasvamisen vaikeudet. 

_____________________________________________________________

Ella Gyland - The Helsingør Sewing Club ***

One More Chapter 2022
Äänikirjan lukija Kirstin Atherton

Tanskalaisen Ella Gylandin The Helsingør Sewing Club kertoo miehitetyn Tanskan vastarintaliikkeestä ja perustuu historiallisiin tositapahtumiin. Kirjan tapahtumat liikkuvat kahdessa aikatasossa: vuonna 1943 Kööpenhaminasta tätinsä luo turvaan Helsingøriin lähetetty Inger liittyy vastarintaliikkeeseen, joka pelastaa juutalaisia turvaan Ruotsin puolelle. Nykyajassa Kööpenhaminassa asuva Ingerin lapsenlapsi Cecilie löytää isoäitinsä jäämistöstä tämän sodanaikaisen päiväkirjan. 

Tanskan natsimiehitys kesti viisi vuotta, 1940-1945. Wikipedia sanoo: "Lokakuussa 1943 Saksan poliisivoimat alkoivat pidättää Tanskan juutalaisia, mutta vastarintaliike auttoi 7 000 juutalaista turvaan Ruotsiin. Myös jotkut Tanskan miehityshallinnossa toimineet saksalaiset avustivat juutalaisten joukkopakoa Ruotsiin. Kuitenkin 485 juutalaista saatiin pidätettyä ja lähetettiin keskitysleirille Theresienstadtiin, Tsekkoslovakiaan.”

Kirja kertoo rohkeasta nuorten joukosta, joka vaaransi elämänsä pelastaakseen juutalaisia naapureitaan. Helsingøristä on vain kymmenisen kilometriä Ruotsiin Helsingborgiin, ja nuoret veivät juutalaisia turvaan soutuveneellä. He olivat nuoria, he rakastuivat eivätkä kaikki selvinneet. Sota erotti myös Ingerin ja juutalaisen Davidin. Pidin enemmän sota-ajan kuvauksesta kuin nykytapahtumista, mutta oli kiinnostavaa lukea toisen maailmansodan ajoista tanskalaisesta näkökulmasta.

_____________________________________________________________

Janet Skeslien Charles - Kirjasto Pariisin sydämessä ***
Alkuteos The Paris Library 2021
Suomentanut Katariina Kallio
Bazar 2022
Äänikirjan lukija Anniina Piiparinen

Yhdysvaltalaisen Janet Skeslien Charlesin (s. 1971) Kirjasto Pariisin sydämessä on tositapahtumien inspiroima lukuromaani Pariisin Amerikkalaisesta kirjastosta ja sen työntekijöistä toisen maailmansodan aikana. Tämäkin kirja tapahtuu kahdessa aikatasossa. Vuodesta 1939 eteenpäin seurataan ranskalaisen nuoren tytön Odilen elämää Pariisissa. Odilella on kaikki hyvin: työ Amerikkalaisessa kirjastossa, ystäviä ja komea poikaystävä Paul. Yhdessä kollegojensa kanssa Odile liittyy vastarintaliikkeeseen. Kirjan nykytaso vie 1980-luvulle Montanaan Yhdysvaltoihin, jossa teinityttö Lily ystävystyy iäkkään naapurintädin Odilen kanssa. Heidän ystävyydestään kehittyy luja kahden eri sukupolven naisen ystävyys, jossa he auttavat toinen toistaan ja Lily rakastuu ranskan kieleen. Kirjassa selviää myös, miksi Odile päätyi näin kauas synnyinkaupungistaan Pariisista.

Skeslien Charles sai idean kirjaansa työskennellessään vuoden verran Pariisin Amerikkalaisessa kirjastossa.  Hän on tutkinut tarkoin kirjaston historiaa ja sen henkilökunnan elämänvaiheita, ja monet henkilöt esiintyvät teoksessa omilla nimillään, myös johtaja Rouva Reeder. Kirjasto saatiin pidettyä auki kaikki miehitysvuodet hankaluuksista huolimatta. Natsit takavarikoivat kirjastoista dekadenttia kirjallisuutta ja sulkivat Pariisissakin monia kirjastoja. Miehitysaika oli pitkä, joten rakkaussuhteita ranskalaisten naisten ja saksalaisten sotilaiden välille syntyi ja joka hetki sai pelätä perättömiä ilmiantoja. Odilen paras ystävä oli englantilaisen diplomaattimiehensä jättänyt britti Helen, joka joutui häväistyksi ja kaljuksi ajelluksi kuten niin monet ranskalaiset naiset. 

Sotavuosien kuvaus oli tässäkin kiinnostavinta. Toki vanhan Odilen ja nuoren Lilyn ystävyys oli myös sydäntä sykähdyttävää, mutta kirjan loppupuoli tuntui hämmentävältä - kuin olisin kuunnellut YA-romaania.

Agathe, Paikka kaikelle & Talo maalla

Äänikirjat ovat minulla paikanneet hyvin kirjastopuutetta, mutta siihen mitä olen kuunnellut, on korona-aika näköjään vaikuttanut paljonkin. Normaalioloissa en luultavasti olisi näitä kaikkia valinnut. Ajatuksia on myös tavallista vaikeampi saada paperille, siksi superlyhyesti muutama huomio näistä kolmesta, keskenään hyvin erilaisesta äänikirjasta.

Anne Cathrine Bomann - Agathe

Alkuteos Agathe 2019

Suomentanut Sanna Manninen

Gummerus 2020

Äänikirjan lukija Jukka Pitkänen

***

Agathe on Bomannin esikoisromaani, joka kertoo 71-vuotiaasta Pariisissa vastaanottoaan pitävästä psykiatrista, joka on leipääntynyt työhönsä ja odottaa kiihkeästi eläkkeelle pääsyä. Hän piirtelee muistiinpanovihkoonsa turhaantuneena lintujen kuvia kuunnellessaan potilaidensa vuodatuksia. Ikäkin painaa ja polvet kiukuttelevat. Psykiatri ei vastaanota uusia potilaita, sillä puolen vuoden päästä vastaanotto siirtyisi toiselle. Mutta anorektinen saksalaissyntyinen Agathe saa puhuttua vastaanottoapulaisen madame S:n ympäri ja niin istunnot alkavat. Tohtori saa Agathen potilaskertomukset, joista ilmenee että häntä on hoidettu sairaalassa ja että hän on yrittänyt itsemurhaa useita kertoja. Naisen omenalle tuoksuva hajuvesi tuo psykiatrin mieleen lapsuuden uuniomenat ja nainen herättelee miehen uinuvia tunteita.

Jokin Agathessa saa yksinäisen ja sisäänpäin kääntyneen psykiatrin muuttamaan piintyneitä tapojaan. Hän alkaa tervehtiä vuosikausia naapurinaan asunutta sokeaa miestä ja käy lohduttamassa sairaslomalle miehensä sairauden takia jäänyttä madame S:ää. Psykiatri joutuu myöntämään, että hän on ollut tekopyhä eikä ole osannut elää: Kun ei rakasta ketään on helpompi kuolla, mutta vaikeampi elää. Herttainen ja lämmin pieni tarina.

Anne Cathrine Bomann on tanskalainen psykologi ja kirjailija 

- ja voittoisa pöytätenniksen pelaaja.

Ilana Aalto - Paikka kaikelle. Miten tavaratulva syntyy ja miten se padotaan
Atena 2020
Äänikirjan lukija Hannamaija Nikander
****

Sanon nyt aluksi, etten ole lukenut yhtään Mari Kondōn kirjaa, mutta myönnän että minulla on tavaraongelma - tai oikeastaan miehellä on. Joudun elämään hänen keräilyintonsa ja tavarapaljoutensa kanssa ja tunnen jonkinlaista kotihäpeää. Ilana Aalto on kulttuurihistorioitsija ja ammattijärjestäjä, joka auttaa asiakkaitaan heidän tavarakaaoksensa kanssa. Kirja on todella hyvä ja kiinnostava, sillä Aalto paneutuu tavarapaljouden syihin syvällisesti. Moni tunnistaa oman keittiönsä ao. luvusta ja voi miettiä, onko tosiaan niin immuuni mainonnan piilovaikuttamiselle kuin itselleen uskottelee. Luku lasten leluista tarjoaa pienten lasten vanhemmille käyttökelpoisia keinoja lelukaaoksen hillitsemiseksi. Kirja paneutuu myös perheiden työnjakoon: heteroparien naisen vastuullehan kotityöt enimmäkseen jäävät.

Jossain tutkimuksessa on todettu, että keskivertokodissa on satatuhatta esinettä, joita pitää järjestellä, siirrellä ja huoltaa! Entä merkitseekö vähemmän tavaraa onnellisempaa elämää? Aalto puhuu elämänmuutosraivauksesta, jonka tehneillä ihmisillä tolkuton shoppailu vähenee, vähempiä tavaroita arvostetaan enemmän ja niistä pidetään parempaa huolta. Aalto puhuu myös ekologisuutta arvostavista lohas-kuluttajista (lifestyles of health and sustainability), zero wastesta ja kiertotaloudesta. Kirjailijalla on nettisivu, josta löytyy paljon käytännönläheistä tietoa. Silmiä avaava kirja, suosittelen!

Kulttuurihistorioitsija, ammattijärjestäjä Ilana Aalto (s. 1975) on kirjoittanut 

Paikka kaikelle -nimistä blogia jo useita vuosia, ja hänen Facebook-ryhmässään keskustelevat tuhannet kodin järjestämisestä kiinnostuneet ihmiset. Aallon tutkimustyö käsittelee perheitä, vanhemmuutta ja kotien tavaratulvaa, ja hän on myös kysytty luennoitsija.

Elizabeth Adler - Talo maalla

Alkuteos A Place in the Country

Suomentanut Satu Leveelahti

Gummerus 2014, äänikirja 2020

Äänikirjan lukija Anniina Piiparinen
***

Lontoossa kasvanut 38-vuotias Caroline Evans on hiljattain eronnut petollisesta aviomiehestään ja jättänyt taakseen ylellisen elämän Singaporessa. Nyt hän on tullut takaisin Englantiin 15-vuotiaan tyttärensä Izzyn kanssa. Sattuman oikusta kokkikoulun käynyt Caroline saa työpaikan ja asuinsijan pienestä meksikolaisparin kyläpubista Oxfordshiressa. Teini-ikäiselle Izzylle sopeutuminen on vaikeaa ja hän syyttää äitiään elämänsä kurjuudesta. Onneksi tyttö löytää sydänystäväkseen Samin ja lemmikikseen pienen sokean kissanpennun. Caroline ihastuu vanhaan kivinavettaan ja ryhtyy kunnostamaan siitä kotia ja ravintolaa.

Adlerilla tarinaa riittää 363 sivun verran ja äidin ja tyttären elämässä sattuu ja tapahtuu. Väkivaltaisen kuolemantapauksen tiimoilta romaani saa dekkarimaisia piirteitä. Caroline löytää sijansa maailmassa ja ympärilleen harvinaisen lämpimiä ja välittäviä ihmisiä. Kuten genreen kuuluu kaikki ratkeaa lopulta parhain päin ja Carolinen romanssikin on hyvällä alulla. Kirja sopi loistavasti ajatusten nollaamiseen iltaisin sängyssä ja pidin Anniina Piiparisen äänestä. 

Brittiläinen Elizabeth Adler on näköjään hurjan tuottelias kirjailija.