Näytetään tekstit, joissa on tunniste liv strömquist. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste liv strömquist. Näytä kaikki tekstit

13. kesäkuuta 2019

Liv Strömquist - Einsteinin vaimo


Olen lukenut aikaisemmin Strömquistin sarjakuvateokset Kielletty hedelmä ja Prinssi Charlesin tunne. Molemmat olivat minusta riemastuttavan railakkaita ja asenteita tuulettavia. Feministisen sarjakuvan ruotsalaistähden uusin suomennos on Einsteinin vaimo, joka sisältää kaksi Strömquistin aiemmin ruotsiksi ilmestynyttä teosta ja niiden lisäksi jotain uutta. Suomessa vain sana uusi on jätetty kirjan nimestä pois.

Suurin osa kirjasta kertoo maailman inhottavimmista poikaystävistä ja aviomiehistä. Miehistä, jotka ovat olleet sairaalloisen mustasukkaisia, pitäneet naisiaan neljän seinän sisällä vankeina, hallinneet ja vallinneet kaikin tavoin tai 'anastaneet' vaimonsa älylliset saavutukset.

Albert Einsteinin ensimmäinen vaimo oli fyysikko Mileva Marić (1875-1948) ja pari julkaisi molempien nimillä varhaiset tutkimuksensa. Mutta sitten Albert jätti Milevan ja kaksi lastaan  (joista toinen oli sairas skitsofreenikko) vaimonsa serkun vuoksi - ja Milevan ura tyssäsi siihen. Herää kysymys, kumpi oikein keksi, kumman panos oli suurempi? Tiedemaailmassa naisen oli tuolloin liki mahdoton menestyä omalla nimellään, mieleen tulee vaikkapa Marie Curie. Kirjallisuuden laita on ollut samoin. Moni nainen on toiminut miehensä haamukirjoittajana tai sitten julkaissut kirjoja maskuliinisella pseudonyymillä.

"Marićin osuudesta Einsteinin keksintöihin ollaan erimielisiä: joidenkin mielestä Einstein sai häneltä pääajatuksensa, jotkut taas arvelevat Marićin auttaneen Einsteinia suhteellisuusteorian matemaattisessa puolessa. Nämä spekulaatiot ovat syntyneet Einsteinin kirjeistä, joissa hän puhuu ”meidän” teoriastamme, ja siitä että Einstein lahjoitti Nobel-palkintorahansa Marićille. Marić oli aikanaan suostunut avioeroon vain sillä ehdolla, että saisi rahat kun Einstein saisi Nobel-palkinnon. - Wikipedia

Strömquist esittelee monta mies- ja poikaystäväpahista sarkastisella tyylillään populaarikulttuurin saralta. Heitä ovat mm. Elvis Presley & hänen Gracelandiin telkeämänsä Priscilla, Phil Spector & The Ronettesin päävokalisti Ronnie sekä Stalin & vaimonsa Nadja. Vaimojaan tai tyttöystäviään kaltoin kohtelevien joukkoon kuuluivat myös Karl Marx, Pablo Picasso, Edvard Munch ja Jackson Pollock.

Mikä panee fiksut ja älykkäät naiset alistumaan miehen idioottimaisuuksille ja törkeälle manipuloinnille? Strömquistin - ja minunkin - mielestä pääsyy on romanttisen rakkauden ihannointi. Nuoren lukijan kannattaa kurkata vaikka tuohon linkkiin ja etsiä muutenkin tietoa monen naisen halajamasta romanttisesta rakkaudesta! Toinen syy on se, että nuo naisiaan manipuloivat, vallan sokaisemat miehet, ovat narsisteja. He ovat niin ovelia ja taitavia, että kietovat uhrinsa vähä vähältä verkkoonsa niin että nämä eivät enää osaa tai uskalla pyristellä pois, vapauteen.

Kirjassa puhutaan myös lapsista ja ydinperheestä. Strömquistin mukaan ’ydinperheprojekti’ sai siivet alleen 1800-luvulla porvariston piirissä. Tähän Kunnes kuolema meidät erottaa - ajatukseen liittyy uskonnon ohella myös romanttisen rakkauden harhaluulo. Ajatellaan, että on elettävä kylki kyljessä tuon kerran valitun kumppanin kanssa, ja jos se ei onnistu epäonnistuminen musertaa alleen.

Sarjakuvillaan Strömquist herättelee ajattelemaan rakkaus- ja suhdeasioita feministisestä näkökulmasta. Hyvä niin. Kuitenkaan aivan samaan ihastuksen asteeseen kuin kahden aikaisemmin lukemani sarjakuvan osalta en nyt päässyt. Liekö syynä se, että uutuudenviehätys oli poissa? Sisältö oli myös vähän pomppiva ja hajanaisen tuntuinen - ärsyttävät äijähenkilöt olisin ehkä itse jättänyt pois. Lisäksi loppua kohti puhekuplissa tuli todella ahdasta. Ehkä suomeksi sanominen vie enemmän tilaa kuin ruotsiksi? Joka tapauksessa minulle pienen fontin lukeminen tuotti tuskaa, suurennuslasin käyttö syö lukuelämystä, niin se vaan on.

Vaikka Einsteinin vaimo ei minulle paljon uutta asiaa tarjonnutkaan, onneksi meillä on Strömquist varoittamassa nuoria naisia näistä machoporsaista!

Liv Strömquist - Einsteinin vaimo
Alkuteos Einsteins nya fru 2018
Sisältää aiemmin julkaistut Einsteins fru (2008) & Ja till Liv! (2011) sekä jotain uutta
Suomentanut Helena Kulmala
Kansikuva Sören Vilks, taitto Josefine Edenvik
Suomenkielisen ulkoasun toteutus Riikka Maijanen ja Jouka Mattila
Sammakko 2019
Kustantajalta - kiitän!
_______________

Olen lukenut Françoise Gilotin Elämä Picasson rinnalla ja Diane Ducretin Diktaattorien naiset - vinkiksi, jos haluaa syventää tietämystään historian porsastelevista miehistä!

22. marraskuuta 2018

Liv Strömquist - Kielletty hedelmä


Liv Strömquistin Kielletty hedelmä on todella tärkeä luettava kaikille nuorille tytöille - pojille toki myös. Minulla ei ole tietoa millaista seksuaalikasvatus nykypäivänä esim. Suomen kouluissa on - Ruotsissa virheellistä ja sievistelevää, väittää kirjailija. Uskon, että parempaa kuitenkin kuin oman aikani käytännössä olematon seksuaalikasvatus. Sarjakuvaformaatissa tieto ja väärien käsitysten oikaisu ovat varmasti tehokkaasti nykynuorten omaksuttavissa. Ehkä tärkein kirjan opetus tytöille on: hyväksy itsesi kaikkine ruumiinosinesi, ilman häpeää.  Sillä aivan hirvittävän paljon häpeää on naisen kehoon, sukupuolielimiin ja seksuaalisuuteen ladattu kautta historian - eikä vielä nykyäänkään osata tehdä eroa vaginan ja vulvan välillä.

Strömquist käy läpi esihistoriallisista ajoista aina 2000-luvulle, miten naisen sukuelimiin ja naisen seksuaalisuuteen on suhtauduttu. Karmeimman karhunpalveluksen tekivät 1800-luvun partasuuäijät Sigmund Freudin johdolla. Herrat sabotoivat kokonaisten sukupolvien naisten seksuaalista nautintoa ja omanarvontuntoa esittämällä naisen sukupuolielimen likaiseksi ja naiset seksuaalisesti haluttomiksi. Nainen on kaiken pahan alku ja juuri; juontuuhan se jo luomiskertomuksesta - Eeva tarjosi omenan, ei Aatami.

Esihistoriallisissa kulttuureissa naisen sukupuolielintä pidettiin pyhänä ja maagisena. Tästä kielivät monet pikkupatsaat, jotka näyttelevät vulviaan ylpeinä kaikkiin ilmansuuntiin. Näitä patsaitta ripustettiin suojelemaan mm. koteja ja kirkkoja paholaisilta. Strömquist esittelee joukon historian ukkeleita, jotka ovat olleet liian kiinnostuneita naisen sukupuolielimestä ja kauhistuneita mm. naisen itsetyydytyksen vaaroista. Ratkaisu tähän ongelmaan on pieni nipsaisu, klitoridektomia - valitettavasti yleisesti käytössä tänäkin herran vuonna.

Kuningatar Kristiinan (1626-1689) miehisyys / androgyynisyys on puhuttanut patriarkaattia satoja vuosia, jopa niin että hänet kaivettiin ylös  haudastaan - 1960-luvulla! Kaikkien syntyvien vauvojen on sovittava tänäkin päivänä kaksijakoiseen sukupuolijärjestelmään. Nykynaiset pienennyttävät häpyhuuliaan plastiikkakirurgeilla ja pitävät visusti huolta siitä, ettei kukaan missään tapauksessa saa vihiä, että heillä on parhaillaan kuukautiset. 

Kirjojen ja lehtien orgasmipuheet Strömquist kääntää päälaelleen. Kun sanat nainen ja mies vaihtavat paikkaa, huomaa miten absurdeja ja naurettavia väitteet ovat. 1800-luvulla viktoriaanisella ajalla siirryttiin kaksinaismoralismiin: kunniallisilla naisilla ei ollut seksuaalisia haluja. Jos oli, nainen oli rietas ja huora. Suurin osa naisista määriteltiin frigideiksi, koska he eivät saaneet orgasmia yhdynnässä. Freudin mukaan tällainen nainen on psykologisen hoidon tarpeessa.


Strömquistilla on myös kiva selitys Prinsessa Ruususen satavuotiselle unelle.

Kuukautiset ovat edelleen tabu. Tämä näkyy terveyssidemainoksissa, joissa korostuu raikkaus ja varmuus, tamponimainoksissa käteen piilotettavan pieni koko. Äärimmäisen noloa on, jos terveysside pullottaa tai se pettää. Tästä tulee mieleeni muutaman vuoden takainen kohu, kun Twitter poisti Rupi Kaurin kuukautiskuvat. PMS on oma kiva lukunsa, josta miehet naljailevat tavan takaa. Mutta ymmärtäisivätpä he jäävänsä paitsi tuosta mielialasta, raivostuttavasta ja hankalasta kyllä, mutta jonka  moni nainen kokee luovuuden voimavarana.

Ryöpytettävää teemassa siis riittää ja Strömquistilla & kumppaneilla töitä. Kielletty hedelmä on oivaltava ja tarpeellinen, luutuneita käsityksiä riemukkaasti pöllyttävä ja virheitä oikaiseva. Kuvituksena on sarjakuvatyylin ohella myös tavattoman taiteellisia ja upeita nelivärikuvia paratiisista. Tuskastuttavan pieni fontti haittasi paikoin lukemistani. Erittäin hyvä tietokirja.

Liv Strömquist
Kunskapens frukt 2014
Kielletty hedelmä
Suomentanut Helena Kulmala
Sammakko 2016
ERINOMAINEN *****
Lukukappale kustantajalta - kiitän
_______________

Muissa blogeissa: Eniten minua kiinnostaa tie, Kirjojen keskellä, Yöpöydän kirjat
Bloggaukseni Strömquistin Prinssi Charlesin tunteesta täällä

Tulossa suomeksi keväällä 2019:
Einsteins nya fru : Samlade serier av Liv Strömquist 2018

12. marraskuuta 2018

Liv Strömquist - Prinssi Charlesin tunne


Naisina meidät on kasvatettu 
ottamaan vastuu kaikenmaailman idioottien tunteista!

Liv Strömquistin Prinssi Charlesin tunne on railakasta feminististä sarjakuvaa Ruotsista. Nimensä albumi on saanut kaikkien tuntemasta kuninkaallisesta kolmiodraamasta. Charlesin, Dianan ja Camillan soppa ei suinkaan ole ainoa Strömquistin ruotima onneton rakkaustarina, vaan myös Whitney Houston laulaa häntä huonosti kohdelleelle Bobbylleen And I will always love you - ja menehtyy huumeisiin. Strömquist tutkii mitä rakkaus on ja miten tähän on tultu; miten älykkäästä ja lahjakkaastakin naisesta on tullut miehelle näin alisteinen.

Skandinaavisen mytologian jumalattaret, mm. Freija ja Frigg, olivat nimittäin itsenäisiä ja omapäisiä, seksuaalisesti paljon vapaampia kuin myöhemmät siskonsa. Ikävä kehitys on toki monimutkainen kulttuurihistoriallinen juttu, mutta suurimmat syylliset ovat viktoriaaninen naiskuva ja se, että avioliittoja alettiin solmia rakkaudesta. Kyllä, näin on.

  • 1800-luvulla liu’uttiin viktoriaaniseen ja kaksinaismoralistiseen naiskuvaan: nainen oli joko madonna tai huora. Kunnon kristillisen aviovaimon ja äidin ei ollut sopivaa nauttia seksistä, eikä ylipäätään käyttäytyä normeista poikkeavalla tavalla. 
  • Naisen ainoa valuutta avioliittomarkkinoilla oli seksi. Ei siis pitänyt suostua seksiin ennen avioliittoa, koska siten naisen ainoan kauppatavaran arvo oli vaarassa devalvoitua. 
  • Rakkausavioliitot loivat yhteiskunnan, jossa rakkauden arvoa pidetään suhteettoman suurena. Tärkeydestä rummuttavat viihdekirjat ja elokuvat.

Rakkauteen osana kuuluvan seksuaalisen omistusoikeuden kuvaus oli hulvatonta ja osuvaa. Tämän omistusoikeuden loukkaaminen synnyttää toisessa osapuolessa - niin miehessä kuin naisessa - äärimmäisen vahvoja vihan ja mustasukkaisuuden tunteita. Strömquist kuvaa näitä loukattuja tunteita todella mainiosti ja osuvin sanankääntein. Uskoton nainen päätyy tänäänkin usein - traagista kyllä - kumppaninsa pahoinpitelemäksi, pääsee jopa hengestään. Nykyään rakkaus sisältää lupauksen täydellisestä onnesta, ennen tämän lupauksen antoi uskonto. Strömquist vetää johtopäätöksen: rakkaus on kahdenvälinen miniuskonto.

Miehet antavat itsestään parisuhteessa paljon vähemmän, naiset taas panostavat suhteeseen ja ovat uhrautuvia huolenpidossaan. Miehet ovat egoisteja ja kykenemättömiä todelliseen läheisyyteen, mutta siitä huolimatta me naiset matelemme heidän edessään ja anelemme hyväksyntää. Strömquistin Hoivaa miestä MM oli aika mainio veto. Kisassa mitalin saivat mm. rouva Hemingway, joka hoivasi pahasti alkoholisoitunutta Ernestiä 10 vuotta, miestään 36 vuotta nuorempi Oona Chaplin sekä Alzheimeriin sairastunutta miestään Ronaldia hoivannut Nancy Reagan. Ronaldin sairauden kuvaus hipoi tosin hyvän maun rajoja.

Strömquist on kärjekäs ja liioitteleva, mutta monesti hillittömän riemastuttava. Kuvitus oli minusta paikoin todella taiteellista ja upeaa. Tekstiä oli aavistuksen liian paljon ja joskus se oli vaikeasti luettavaa. Strömquist on ihailtavan terävä ja oivaltava, sanottavaansa feministiseen suuntaan liioitteleva. Silmille lävähtivät monet rakkauden normaaleina ja hyväksyttävinä pitämämme omituiset ja koomiset piirteet.

Learnig to love yourself is the greatest love of all.


Ruodin lopuksi kirjan kansikuvaa: minusta se on tavattoman ruma ja mauton. Varmasti taustalla on jotain (amerikkalaisen) romanttisen rakkauden parodiaa, joka ei avaudu minulle. Kuvituksena Stömquist käyttää joutsenia kirjassaan monessakin kohtaa, sillä nehän symboloivat ikuista parisuhdetta. Jos huonosti käy, sanoma ehkä kuuluu ’nalkissa oot ikuisesti’. Kun Strömquist on loistava piirtäjä, kysyn eikö esimerkiksi tästä kirjan aukeaman kuvasta olisi saanut puhuttelevamman ja lukemaan houkuttelevamman kannen?

Liv Strömquist
Prins Charles känsla 2010
Prinssi Charlesin tunne
Suomentanut Helena Kulmala
Sammakko 2017
ERITTÄIN HYVÄ ****
S. Lahtinen Sammakolta muisti minua ystävällisesti Strömquistin sarjakuvilla - kiitän lämpimästi!
______________


Länsimaisen kulttuurin totuuksia riemukkaasti kyseenalaistava Strömquist tutkii Prinssi Charlesin tunteessa parisuhdetta, romanttista rakkautta ja avioliittoa – sekä niihin kuuluvia valta-asetelmia ja hullunkurisia ehtoja, joita olemme tottuneet pitämään normaaleina ja jopa ”romanttisuuden” määritelmänä. 

Tulossa suomeksi keväällä 2019:
Einsteins nya fru : Samlade serier av Liv Strömquist 2018