Anilda Ibrahimi - Punainen morsian

Punainen morsian on Italiassa asuvan Anilda Ibrahimin (s. 1972) esikoisromaani, ja hän kirjoittaa italiaksi. Teos on lumoava kuin satu tai kuin albanialaisten kansantarujen ikiaikainen balladi, vaikka kertookin hyvin traagisista kohtaloista. Omaelämäkerrallisia aineksia lienee runsaasti, mutta tokikaan ei voi tietää, missä toden ja kuvitellun raja kulkee. Albaniassa perinteisesti morsian on pukeutunut punaiseen, huntua myöten - siitä kirjan nimi. Ibrahimi kertoo Albanian perinteistä ja naisten elämästä maassa, jossa naiset ovat joutuneet aina suvun kunnian traagisiksi maksumiehiksi.

Kirjassa seurataan saman suvun neljän sukupolven naisten elämäntarinoita. Meliha oli nuori 20-luvulla ja onnekas siinä, että hänen osakseen tuli onnellinen avioliitto, vaikka liitto järjestetty olikin. Meliha synnytti neljä poikaa, joista kolme kuoli partisaaneina ja vain yksi jäi eloon. Viidestä tyttärestä nuorin Saba naitettiin 15-vuotiaana vanhemman, lapsivuoteeseen kuolleen sisarensa Sultanan alkoholisoituneelle miehelle Omerille, jotta verikostolta vältyttäisiin. Ilman miehensä rakkautta, mutta sitkeänä ja järkevänä naisena Saba oppi hallitsemaan rakia juovaa miestään, mitätöivää anoppiaan sekä tasapainoilemaan maan kiristyneessä kommunistisessa diktatuurissa. Syntyy viisi tytärtä ja onneksi yksi poika. Saban pojan Luanin ja kulakkiperheen Klementinan tytär Dora syntyy 70-luvulla Hoxhan tiukan kommunismin keskelle, ja erityisesti nuoren Doran elämänvaiheissa on yhtymäkohtia kirjailijan omiin.

Kaltra: sininen. Sininen kuin lähde, joka pulppusi maan uumenista kylän keskellä. Kaltra oli nimeltään myös joki, joka virtasi vuorilta alas mereen. Valkoisista kivistä tehtyjen kaarisiltojen alitse, ylpeiden vuoristolaisten pysähtyneen kohtalon viertä pitkin. (...)

Ihmiset olivat järeitä kuin hautakivet, jotka nauttivat ikuisuudesta tiedostamattaan. Ainoa varma asia elämässä oli menneisyys, ja siitä kiinni pitäminen varmisti eloonjäämisen.

Kirjan sivuilla voi uppoutua Ibrahimin hurmaavaan sadunomaiseen kerrontaan ja pienen syrjäisen vuoristokylän, Kaltran, värikkääseen elämään. Eletään eristyksissä ja kaukana kaikesta, elämä on köyhää ja toisen maailmansodan julmuudet koskettavat myös kyläläisiä. Perheissä on paljon lapsia. Poikien syntymä on suuren ilon  aihe, jota juhlitaan seitsemän päivää. Mutta tytön syntymä tietää vain huolta - on löydettävä aviomies, myötäjäiset tulevat kalliiksi ja hänen neitsyyttään on varjeltava tiukasti. Eletään isoissa perheyhteisöissä, kaikki miniät anopin valvovan ja vaativan silmän alla. Kanunin lait olivat minusta hurjia, etenkin verikoston vaatimus. Verikosto uhkasi kaikkien suvun miespuolisten jäsenten henkeä ja ainoastaan avioliitto riitelevien sukujen kesken saattoi tuoda rauhan. Tytöt uhrattiin rakkaudettomiin liittoihin, heidän mielipidettään ei kysytty.

Suvun matriarkan Melihan aikuiset tyttäret Saba, Afrodita, Esma ja Bedena ovat aikuisina kuin yö ja päivä, mutta silti tapaavat toisiaan säännöllisesti. Esman kohtalo oli karu: hänet leimattiin huoraksi, kurvaksi, rakastava aviomies hylkäsi vaimonsa ja Esma joutui luopumaan tyttäristään pelkän ilkeän huhun vuoksi. Bedena taas joutui vaikenemaan jälkeenjääneen tyttärensä raiskauksesta ja sulkemaan tytön mielisairaalaan kauas kaupunkiin - ettei tapahtunut vaan tulisi yleiseen tietoon. Länsimaisena on vaikea ymmärtää näitä tiukkoja kunniakäsityksiä ja tavatonta pelkoa huoruudesta ja suvun maineen menetyksestä.

Maamme oli outo: se avautui ja sulkeutui ja otti asukkaidensa kohtalon panttivangikseen. Rajojen ulkopuolelle jääneitä kulutti kaipuu johonkin, mitä he eivät voineet saada. Rajojen sisäpuolella olevilla taas ei ollut varaa melankolian ylellisyyteen. Heitä kulutti aurinko heidän raataessaan pelloilla pakkotöissä, heitä kulutti kaivosten kuumuus: lyhyesti sanottuna elämä kulutti heidät loppuun.

Luin kesällä Ibrahimin upean teoksen Ajan riekaleita. Punainen morsian on aivan yhtä kiehtova ja hieno kuvaus menneestä elämästä pienessä Albanian vuoristokylässä. Suvun ja perheen yhteys on luja, uskotaan varmuuden vuoksi sekä Allahiin että Jumalaan, mutta haetaan apua myös derviššeiltä, ennustetaan kahvinporoista ja vainajille kerrotaan suvun tuoreimmat uutiset. Monen sukupolven naisten kohtalot limittyvät maan ja maanosan poliittisiin mullistuksiin.

Anilda Ibrahimi - Punainen morsian
Alkuteos Rosso come una sposa 2008

Suomentanut Helinä Kangas
Tammi 2010
*****
Kirjastosta
_______________

Helmet-haaste: 11, 18, 20 & 42
Seinäjoen kaupunginkirjasto: Albania
Muissa blogeissa: Eniten minua kiinnostaa tie, Leena Lumi, Maailmankirjat
Albanian pakolaisista ja siirtolaisista - linkki.

Anilda Ibrahimi - Ajan riekaleita

Ajan riekaleita täydentää Pajtim Statovcin romaanien (Kissani Jugoslavia & Tiranan sydän)  tilanekuvausta Balkanilta 1990-luvulta eteenpäin. Italiassa asuva, albanialaistaustainen ja vuonna 1972 syntynyt Anilda Ibrahimi kertoo oman kansansa tarinaa ja siitä miten serbien ja albaanien väliset erimielisyydet kärjistyivät johtaen julmaan ja veriseen sotaan.

Tarinan keskiössä on kaksi perhettä eri puolilta rintamaa. Serbilääkäri Milos, tämän vaimo Slavica ja heidän ainoa poikansa Zlatan. Perhe on hyvin toimeentuleva virkamiesperhe Belgradista, jonka juuret tosin ovat pikkukaupunki Pristinassa. Lääketieteellisen tiedekunnan professorina toimiessaan Milos ystävystyy nuoren albaanioppilaansa Besorin, tämän vaimon Donikan ja heidän pienen tyttärensä Ajkunan kanssa.

Marsalkka Tito pystyi eläessään pitämään aisoissa Jugoslavian / Balkanin lukuisat etniset ryhmät. Mutta hänen kuolemansa jälkeen tilanne kiristyi, mellakat riehaantuivat ja Miloševićin albaaneihin kohdistama sorto sen kun yltyi. Besor päätyi albaaniopiskelijoiden oikeuksia puolustaessaan 10 vuodeksi vankilaan, ja tämän vaimo ja tytär muuttivat turvaan Milosin serbiperheen kotiin - mikä oli ennenkuulumatonta.

Serbipoika Zlatan ja albaanityttö Ajkuna kasvoivat kuin sisar ja veli, mutta rakastuivat teini-iässä. Etniset railot ja karvas sota erottivat heidät, ja moni perheenjäsen menehtyi. Monien mutkien kautta Ajkuna päätyy Sveitsiin ja hänelle syntyy pieni tytär Sarah; Zlatan puolestaan saa poliittisen pakolaisen statuksen Italiassa, muuttaa Roomaan ja rakastuu ihmisoikeustyöntekijä Inekseen.

Nuoret olivat vannoneet ikuista rakkautta 1991 ja luvanneet etsiä toisiaan elämänsä loppuun asti. Mutta päteekö nuoruuden sinisilmäinen lupaus 10 vuoden jälkeen kun elämää on kuitenkin ollut jatkettava? Kauniista Ajkunasta on tullut tyylikäs ja menestyvä bisnesnainen, joka elää pienen tyttärensä Sarahin kanssa; Zlatanista taas on tullut boheemisti pukeutuva arkkitehti, jolle ihmisoikeusasiat ovat edelleen Ineksensä kanssa tärkeällä sijalla.

Päähenkilöiden traumat ja kohtalot tulevat iholle Ibrahimin lämpimästi kuvaamina. Hän löytää juuri sopivan tason asiallisuuden, kylmän faktan ja tunteisiin vetoavan sentimentaalisuuden välille. Balkanin sota, ja Kosovon kriisi suistivat näiden kahden perheen elämät ja kohtalot raiteiltaan. Niin kuin miljoonien ihmisten.

Pidin kovasti tästä romaanista - kiitän Kirjasähkökäyrän Maita hyvästä lukuvinkistä! Keskiössä oli tietysti elämää suurempi, etniset railot ylittävä, rakkaus ja rakkaustarina, mutta myös se kuinka kohtalon ja historian oikut heittelevät pientä ihmistä kuin lastua laineilla. Perheenisien Milosin ja Besorin ystävyys oli syvää, kuten myös heidän vaimojensa Slavican ja Donikan. Minua ilahdutti kovin myös se, että molemmat syvän tragedian kokeneet nuoret löysivät uusissa kohdemaissaan inhimillisen auttajan: Zlatan Italiassa Ineksen, Ajkuna Sveitsissä Jacquelinen.

Erinomainen romaani, koskettavaa viihdettä, mutta karulla ja vankalla todellisuuspohjalla.

Anilda Ibrahimi
L'amore e gli straccidel tempo 2009
Ajan riekaleita
Suomentanut Helinä Kangas
Kansi Emmi Kyytsönen
Tammi 2013
*****
Kirjastosta
_________________

Muualla: Kirjasähkökäyrä, Leena Lumi, Lumiomena, Täysien sivujen nautinto