Runokävely kutsuu huomenna!

Aikuisiällä en ole ollut mikään intomielinen runojen lukija. Mutta kun Omppu julkaisi loppiaisena runohaasteen, innostuin oitis. Tänä vuonna olen lukenut kotimaista nykyrunoutta yli 20 runokokoelman verran, siihen päälle vielä parit Carverit. Kaikkea en ole ymmärtänyt, mutta moneen olen suorastaan hurmaantunut. Iki-ihanassa Säkeilyvaarassa Satu Grünthal rohkaisee minunkaltaistani tottumatonta runonlukijaa näin:

Monien mielestä runouden - varsinkin uuden runouden - ymmärtäminen tuntuu vaativan erityisiä erittelyn ja tulkinnan taitoja, joita ilman ei runouden pariin ole asiaa. Runouteen on kuitenkin monia teitä, ja ne ovat kaikki sekä mahdollisia että luvallisia. Runoudesta saa puhua ja kirjoittaa muillakin tavoin kuin piirre piirteeltä, säe säkeeltä analysoiden. Sen äärellä saa muistella, eläytyä, hurmaantua, harhailla ja viipyillä.

Mikä ihana vapautus meille tavallisille lukijoille - sinullekin! Säkeilyvaaraa suositan muuten kaikille, niin hurmaava teos se on runoilijoiden kirjoittamine pienoisesseineen. Runokävelyn satunnaisotanta arpoi minulle yhdeksän runokirjaa, joiden nimiä taivuttelemalla syntyi tämmöinen sarkastinen runonen. Kiitän Tuijaa tästä hauskasta ideasta, jota en malttanut olla kopioimatta!

Ikkunasta joka oli ovi 

pilkotti surun tie,

uudenvuodenlaki tarjosi

aallokkoa, 

mandalaa ja punontaa.

View-Masterissani

vanhat poikaystävät

ranskalaisine suudelmineen.

Minä klovni nauran.

Tässä vielä runoilijani & heidän runokirjansa listattuina: Pirjo Aarnio / Mandalaa ja punontaa, Esther Helmiä / Surun tie,  Tapani Kinnunen / Ranskalainen suudelma, Marianna Kurtto / View-Master, Heimo Lajunen / Aallokkoa, Helena Numminen / Klovni nauraa, SusuPetal / Vanhat poikaystävät, Uuna Syrjäsuo / Ikkuna joka oli ovi, Katariina Vuorinen / Uudenvuodenlaki

Olen lueskellut tänä vuonna myös huomisen päivänsankarin, Eino Leinon runoja. Monet hänen runoistaan tuntuvat nykyihmisestä hurjan paatoksillisilta, toiset taas ovat aivan nykypäivää eikä niiden lumo himmene koskaan. Eino Leinolla on montakin jumalaista, kesästä kertovaa runoa. Otan nyt tähän tämän tutun ja ikonisen, jonka kuvitan ystäväni Pekan kauniilla maisemakuvilla.

Nocturne

Ruislinnun laulu korvissani,

tähkäpäiden päällä täysi kuu;

kesäyön on onni omanani,

kaskisavuun laaksot verhouu.

En ma iloitse, en sure, huokaa;

mutta metsän tummuus mulle tuokaa,

puunto pilven, johon päivä hukkuu,

siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,

tuoksut vanamon ja varjot veen;

niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,

sydämeni suuri hiljaisuus,

uskontoni, soipa säveleinä,

tammenlehvä-seppel vehryt, uus.

En ma enää aja virvatulta,

onpa kädessäni onnen kulta;

pienentyy mun ympär' elon piiri;

aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;

edessäni hämäräinen tie

tuntemattomahan tupaan vie.

- Eino Leino

Kuvista kiitän ystävääni Pekkaa <3

HUOMENNA RUNOKIRJAT KASSIIN JA STADIIN!

Me viisi runoista innostunutta kirjabloggaria, jotka olemme olleet puuhaamassa 
Runokävelyä, olemme postanneet juhlan alla seuraavasti:

1.7. Tuijata. Kulttuuripohdintoja
2.7. Hyönteisdokumentti
3.7. Reader why did I marry him
4.7. Eniten minua kiinnostaa tie
5.7. Oma postaukseni


Toivottavasti ilmojen haltija on suosiollinen huomenna illansuussa. 

Starttaamme klo 16.00 Runebergin patsaalta ja seuraamme kuvan reittiä. 
Sateen sattuessa kokoonnumme Sanomatalon aulassa.

Voit piipahtaa myös vain hetkeksi minne vain reitin varrelle 
ja runokirjoja on lainattavissa kirjastopyörästä.

Nähdään huomenna Runokävelyllä!

Wednesday Around the World

This is strictly a Helsinki based happening. But you can see that poetry is IN here:)